Ratsastustunnilla 28.1.

Aloitimme tunnin töltillä, kun kenttä oli niin loistavassa kunnossa. Valmistelin taas Akin hyvin puolipidätteillä ja se lähti tölttiin suht hyvin. Heti, kun itse keskityin vatsalihaksiini niin, että vatsalihakset painautuivat yläetuviistosta kohti häntäluuta ja "takataskut" painautuivat satulaan, niin Akin askel parani samantien. Siitä tuli itsellekin mahtavan rento olo.

Sitten siirryimme käyntiin ja jäimme toiseen päätyyn isolle ympyrälle. Ratsastimme suoralla hevosella ympyrää niin, että välillä teimme muutaman pohkeenväistön. Etujalkojen piti pysyä ympyrällä ja takajalkojen väistää. Pyrimme jopa vähän asettamaan hevosta ulospäin eli aavistuksen avotaivutusta. Muutama väistö ja sitten taas suoraan eteenpäin. Kun ymmärsin tehdä kunnon pidätteen ulko-ohjalla ja auttaa tarvittaessa vähän raipalla takapäätä väistämään, niin sain muutamia ihan hyvältä tuntuvia väistöjä aikaan. Kerrankin pystyin itse toteamaan, että Aki otti selkeitä ristiaskeleita. Jos pidätteet eivät menneet läpi, pysähdys auttoi ja taas Aki oli kuulolla. Sitten siirryimme tölttiin ja kiersimme koko kenttää. Päätyyn tultaessa taivutimme hevosta ulospäin ja sitten lopuksi, kun se alkoi sujumaan, teimme muutaman väistön. Edes yksi väistöaskel oli hyvä saavutus ja riittävä. Aki piti töltin hyvin yllä ja onnistuin jopa väistöissä muutaman kerran.

Kun olimme tehneet samat harjoitukset myös toiseen suuntaan, siirryimme taas ympyrälle ja raviin. Tässä vaiheessa taivas loisti kaikissa punaisen sävyissä ja sitä piti oikein ääneen mutamaan kertaa ihastella. Aki oli todella pehmeän oloinen ja pystyin ratsastamaan harjoitusravia peffa tiukasti satulassa kiinni. Akin raviaskellus on aika hidasta, joten saatoin keskittyä ulko-ohjan tukeen ja vatsalihaksiini. Kun annoin säännöllisesti pidätteitä ulko-ohjalla, vauhtia ulkopohkeella ja pidin sisäohjan rentona, tahti pysyi hyvänä. Sitten pieni maiskautus heti, kun Akille tuli ajatuskin hidastamisesta. Kun siirryimme toiseen päätyyn ja vaihdoimme suuntaa, Akin askel muuttui todella pompottavaksi. Tämä on sen vaikeampi suunta, joten siirryin suosiolla kevennettyyn raviin. Taivuttelimme hevosta ympyrällä vuoroin ulos ja vuoroin sisäänpäin.

Ihana tunti edellisen viikon räpellyksen jälkeen. Taas jaksaa vähän uskoa itseensä ja omaan edistymiseensä :)

Surkeaa ratsastelua 21.1.

Olo on todella väsynyt ja ponneton. Eilinen päivä oli niin toiminnantäyteinen, ettei tämän päivän ratsastustunnille jäänyt juurikaan voimia tai keskittymiskykyä. Olin eilen koulumme oppilaiden kanssa Messilässä, jossa meillä oli mm. ratsastusta. Pinkeillä ja jännittyneillä hevosilla ratsastuksen seurauksena lensin kaaressa maan kamaralle nuolemaan lumikinoksia, kun uljas ratsuni päätti päästä ratsastajastaan eroon ja teki oikein mahtipukin. Onneksi maassa oli reilusti pehmeää lunta, eikä ilmalento siksi sattunut yhtään. Illalla oli mukavampaa ratsastelua luvassa, kun vein Esterin, 3 v, Paulalle talutusratsastukseen. Oli niin ihanaa katsella, kun innokas pikku ratsastaja istui Akin selässä silmät tähtinä loistaen ja onnen hymy huulilla.

Tämän päivän ratsastustunti sujui todella nihkeästi heti alusta alkaen. Jo alkukäynnillä koin, että Aki oli tosi haluttomalla päällä. Se tosin saattoi johtua omasta alavireisestä olotilastani. Eilinen ilmalento oli selvästi jättänyt mieleeni leiman, että olen täysin soveltumaton hevosen selkään. Olen täysin tunneihminen ja mielentilani vaikuttaa ihan liikaa tekemisiini, eikä ratsastus yksinkertaisesti onnistu alakuloisella mielenlaadulla.

Ratsastimme alkuun tölttiä. Se lähti suht hyvin käyntiin muutaman ravialun jälkeen heti, kun keskityin ensin kunnolla kokoamaan Akin ja sitten lisäämään vauhtia vähän kerrallaan. Sitten siirryimme tekemään käynnissä koko radan leikkaamisia niin, että leikkaussuoralla lisäsimme askeleen pituutta. Seuraavaksi teimme saman harjoituksen kevyessä ravissa. Teimme myös ympyrät molempiin päätyihin. Tässä vaiheessa keskittymiseni alkoi todella rakoilla ja huomasin jopa ohjien hölskyvän holtittomasti. Välillä Aki punki kulmissa, enkä aina jaksanut edes välittää siitä. Yritin vähän pitää liikettä sisäohjassa, mutta sisäpohje oli täysin toimimaton. Ihan kamalaa räpellystä.

Loppuhuipennuksena otimme laukkapätkät molempiin suuntiin. Kuggi laukkaili iloisesti, mutta minä en onnistunut saamaan kuin pariin otteeseen muutaman laukka-askeleen. Tuntui, kuin kehoni ei olisi ollut paikalla ollenkaan tai ainakaan niin kuin olisi pitänyt olla. Jo pelkkä ajatus laukkaan siirtymisestä sai kehoni kiertymään epätasapainoon ja Aki alkoi saman tien oikomaan kulmat ja olemaan ihan vinkkelisvonkkelis. Laukkakäskyn annettuani ja Akin otettua ensimmäisen laukka-askeleen, kehoni keikahti taaksepäin ja peli oli menetetty. Ei mitään hallintaa omassa kehossa - kamalaa touhua.

Nyt täytyy vain levätä kunnolla ja toivoa, että ensi kerralla keho ja mieli olisi mukana.

Maastoilua vesisateessa

Lähdimme Paulan kanssa heti aamusta maastoilemaan. Oli kiva tutustua uusiin maisemiin. Menimme pääasiassa pikkuteitä pitkin, mutta myös pienen pätkä polulla. Polulla oli kuitenkin niin syvä lumi, joka upotti hevosten jalkojen alla, ettei siellä viitsinyt kovin kauaan tarpoa. Matkalla oli tosi kauniita maisemia, ihania maalaistaloja, hienosti kunnostettuja navettoja ja meren rantaa. Vettä satoi välillä ihan kaatamalla ja myös joitakin ropsahduksia jääkuulia tuli taivaalta niskaamme. Lumet putoilivat puista isoina kasoina ja muutama melkein osui meihin.

Hevosilla oli kuitenkin kova menohalu päällä ja Kuggikin oli ihan hyvässä vedossa. Jouduin pitämään sitä välillä ihan tosissani, kun se ei olisi malttanut mennä töltissä, vaan vaihtoi laukalle, vaikka ohjat olivat tosi tiukalla. Lopulta annoin periksi, koska ei ollut kiva repiä sen suuta. Menimme sitten täyttä laukkaa Akin perässä, joka oli myös menossa paljon kovempaa kuin mitä meidän ajatuksena oli. Olipa ihanaa mennä täysillä!

Vetisestä säästä huolimatta oli ihanaa olla hevosen selässä ja nauttia ulkoilusta ja vauhdista. Olin märkä kalsareita myöten, mutta autossa kun laittoi penkinlämmittimen päälle, ei palellut yhtään. Kotona odotti intialainen ruoka, Tikka Masala, herkullisesti tuoksuen. Näistä on hyvä päivä tehty!

Esteharjoituksia 6.1.

Paula yllätti meidät raahamalla kentälle yhden esteen, johon laittoit puomit ristiin eli siitä tuli n. 35 cm korkea. Minulta oli jäänyt raippa tallin viereen lumikinokseen, joten ratsastin ensin alkulämmittelyksi Kuggilla hakemaan sen. Aloitimme tunnin käynnissä ja voltteja tehden. Sitten ylitimme maassa olevan puomin yrittäen ylläpitää saman tahdin, kuin mitä muuallakin kierroksella oli. Seuraavaksi ylitimme sen kevyessä ravissa. Kuggilla on vaikeuksia sovittaa askeleitaan puomin ylitykseen, mutta kun yritin ylläpitää tahtia kevennyksellä, niin se pysyi muutaman kerran jotenkin samana. Piti myös yrittää olla kiinnittämättä omaa huomiota puomiin ja suunnata katse eteenpäin. Koska este ei ollut lumikinoksen ja kaltevan pohjan takia ihan reunassa, piti oikein keskittyä, että sai ohjattua hevosen keskeltä yli.

Sitten harjoittelimme esteen ylitystä laukassa. Kuggi nosti laukan ihan nätisti, mutta hoputuksesta huolimatta vauhti pyrki loppumaan viimeistään esteen edessä tai esteellä, eikä laukka enää jatkunut esteen jälkeen. Oma istuntani taisi olla ihan mitä sattuu ja varsinkin esteen jälkeen olin jossain oudossä köyryasennossa. Se johtui siitä, että pelkäsin rasittavani vanhan Kuggin selkää, jos vaikka vahingossa menettäisin tasapainoni hypyssä. Muutenkaan oma keskittyminen ei ollut ihan parasta tasoa, mistä lie johtuu.

Oli oikein piristävä tunti ja vaikka en omasta suorituksestani voi olla mitenkään ylpeä, oli kiva saada vähän vaihtelua kouluratsastustuksen kiemuroihin. Lisäksi ratsastus Kuggilla on minulle aina haaste, kun en oikein tahdo saada sopivaa tuntumaa siihen.