Ratsastustunnilla 31.12.

Olo on autuaan onnellinen. Sen sai aikaan täydellisen kaunis talvinen maalaismaisema ja suloiset hevoset. Myös onnistumisen tunne ja huomio omasta edistymisestä saa aikaan tyytyväistä myhäilyä. Tänään tunsin, että pohkeet, ohjasote ja istunta natsasivat aika hyvin ja sain Akin menemään useaan otteeseen juuri niin kuin halusin. Myös harjoitusravi tuntui tosi hyvältä.

Aloitimme tunnin kevennetyllä ravilla suuressa ympyrässä ja kiinnitimme huomiota sisäpohkeeseen ja myöskin ulko-ohjaan, jotka tukivat hevosta ympyrällä. Tarkoituksena oli myös saada hevonen kulkemaan mahdollisimman tasaista tahtia, astumaan hyvin takajaloilla alleen ja  pyöristämään selkäänsä.

Sitten siirryimme käyntiin ja keskityimme sekä suoraan että vähän taipuneeseen hevoseen. Kun ratsastimme suoraa hevosta ympyrällä, ulko-ohja antoi hyvän tuen ja ulkopohje käänsi hevosta säännöllisin väliajoin n. 90 asteen käännökseen. Jos sisälapa pungersi sisäänpäin, sisäohjan liikuttelu ja sisäpohkeen vahvempi tuki korjasi tilanteen. Välillä asetimme hevosen sisäänpäin ja annoimme sen taipua ympyrälle. Pienestäkin aiheesta oli hyvä antaa pieni myötäys ohjalla palkinnoksi. Sitten siirryimme harjoitusraviin ja jatkoimme samaa harjoitusta.

Lopuksi ratsastimme töltissä niin, että kiersimme koko kenttää, mutta teimme välillä toiseen päähän suuren ympyrän. Suoran alussa kokoavia puolipidätteitä ja sitten vauhdilla eteenpäin ja kun töltissä löytyi hyvä rytmi, annettiin parin askeleen verran myötäystä ohjalla.

 Hevoset olivat tunnin lopuksi huurtuneet hauskaan valkoiseen kuuraan ja partakarvat sekä silmäripset korostuivat söpösti.

Joululoman ratsastusvaelluksella 28.12.

Tänään nautin joululahjastani, nimittäin ratsastusvaelluksesta mieheni, Kaitsun, kanssa. Oli ihana lähteä Pukkilaan Torpin tallille kahden tunnin reissulle. Pakkanen paukkui ja maisemat olivat kuorruttuneina kauniiseen lumivaippaan. Voiko olla mitään parempaa!? Kaikki reitit olivat hienosti aurattu auki. Olimme joulun jälkeen ensimmäiset ratsastajat ja sen huomasi hevosten virkeästä olotilasta. Ne olivat kärsimättömiä pääsemään liikkeelle ja kunnolla vauhtiin.

Matkaan lähti kahden vetäjän lisäksi 10 ratsastajaa, joista kolme oli pariskuntaa. Mukana oli siis kolme miestä ja se on minun historiassani ennätysmäärä. Kaikilla muilla, paitsi Kaitsulla, oli kokemusta näistä vaelluksista, mutta Kaitsu pärjäsi aivan loistavasti mukana, eikä häntä voinut ainakaan syyttää hitaasta vauhdista.

Kaitsu sai ratsukseen lentävän nojatuolin, Jökullin ja minä iki-ihanan Vigdisin. Sillä olenkin mennyt useasti, ainakin neljä kertaa ja tälläkin kertaa se oli aivan ihana. Sillä on mahtavat askellajit ja suloiset silmät.

Meillä oli aika vauhdikas retki. Ratsastimme useita pitkiä laukkapätkiä ja monta tölttipätkää. Minua hiukan jännitti, pysyykö Kaitsu selässä laukkapätkillä. Ensimmäisen laukan lopulla kuulin takaani mätkähdyksen, kun joku putosi hevosen selästä. Hätääntyneenä kurkistin taakseni, mutta onneksi se ei ollut Kaitsu, vaan eräs vanhempi rouvashenkilö, jolla jalustimet olivat olleet vähän liian pitkät ja ne olivat pudonneet jaloista kesken laukkapätkän. Hänen ei käynyt kuinkaan ja pääsimme kohta jatkamaan matkaa. Heti perään otimme ensin tölttiä ja suoralle päästyämme kirmasimme taas vauhdikkaaseen laukkaan.

Kyselin aina välillä Kaitsun kuulumisia takanani ja aina oli vastassa aurinkoinen ja iloinen ilme. Vastaukseksi sain myhäilevän "hyvin menee". Vauhti ei tuntunut pelottavan ja hän selvästi nautti siitä. Upeeta, sillä nyt saan hänet varmasti toistekin mukaani vaelluksille. Ehkä tästä tulee meidän yhteinen harrastus aina muutaman kerran vuodessa, kuka tietää.

Ratsastustunnilla 22.12.

Tänään oli kipakka pakkanen, mutta hyvin tarkenin siitä huolimatta. Viima aiheutti sen, että otsa ja sormet olivat vähän jäässä, mutta eipä sekään tuntia haitannut. Sain tällä kertaa yksityistunnin ja se tuntui luksukselta, kun kaikki huomio tuli vain itselle ja pieniinkin yksityiskohtiin sai tarkkaa ohjeistusta.

Aloitin tunnin Kuggilla. Ensin muutama kierros ravia molempiin suuntiin ja sitten aloitin tekemään suuria kiemuroita. Ensin pitkä sivu suoraa käynnissä niin, että hevonen oikein venytti itsensä, ja sitten kokoaminen lyhyellä sivulla. Siitä lähdin tekemään kiemuraa koko kentän leveydeltä. Tein muutaman kierroksen kokonaan käynnissä, mutta sitten jatkoin kierroksia niin, että tein kiemuraosat töltissä ja siirryin käyntiin pitkällä sivulla, jossa annoin Kuggin venyttää itsensä. Välillä vaihdoin suuntaa. Pyrin kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tekisin kiemurat painoavuilla ja kiemuroiden välillä suoristaisin hevosen ennen seuraavaa käännöstä.

Sitten vaihdoin hevosta ja ratsastin Akilla. Paula otti Kuggin talutukseen. Ennen liikkeelle lähtöä yritin koota Akin niin, että sen pää laskeutuisi ja se olisi luotiviivalla. Kevyesti ohjilla pieni pidäte ja samaan aikaan kevyesti pohkeita ja heti myötäys, kun Aki taivutti päätään alaspäin. Sitten uudestaan, kunnes hevonen oli pakattu.  Liikkeelle lähtiessä tarkkailin omaa istuntaani ja kevyttä ohjasotetta. Sitten pyrin pitämään hevosen koottuna jatkuvilla kevyillä pidätteillä ja heti perään ulkopohkeen painalluksella, jotta eteenpäinpyrkimys säilyisi.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen siirryin harjoitusraviin. Siirtymisen raviin tein ohjia myötäämällä ja avaamalla lonkkia, jolloin polvet kääntyivät ulospäin irti hevosesta. Pitkät vatsalihakset, rennot nilkat ja polvet sekä istunta syvällä satulassa, jolloin nojauduin ajatuksenomaisesti taakse ja painoin vähän kantapäitä alas. Nyt kun vielä annoin säännöllisesti pidätteitä ja sain siten hevosen pitämään pyöreän muotonsa, sain tuntea lantiossani keinuvan ylös-alas-liikkeen ja tällä kertaa pomppimista tuli vain muutaman kerran. Heti kun tunsin, että Aki alkoi hidastaa ja aikoisi siirtyä käyntiin, annoin puolipidätteen ja pienen ääniavun. Tai jos se alkoi kiihdyttää vauhtiaan liikaa, joko hiljensin tai tein pysähdyksen. Kun väsyin, hiljensin vähäksi aikaa käynnille ja sitten kohta siirryin uudelleen raviin. Välillä tein voltin tai ympyrän sekä vaihdoin suuntaa. Oli ihanaa, kun Paula oli koko ajan vieressä kannustaen, ohjeistaen ja antaen kaikin tavoin palautteen heti. Nyt alkoi harjoitusravi sujumaan ja mieli oli korkealla.

Nyt joulun viettoon ja odottamaan 28. päivän ratsastusvaellusta Kaitsun kanssa.

Ratsastustunnilla 17.12.

 

Tänään oli mukava ilma ratsastamiseen, kun ei satanut, tuullut tai pakastanut paljoakaan. Tarkenin vallan mainiosti tavallisilla ratsastushousuilla. Toppahousuissa tulee aina niin kankea olo. 

Haimme hevoset haasta, jossa ne rouskuttivat tyytyväisinä heiniään. Kuggi vähän katseli meitä epäluuloisesti, mutta antoi silti ottaa hyvin kiinni. Veimme hevoset talliin, jossa laitoimme niille varusteet päälle ja sitten suuntasimme kentälle. 

Aloitimme tunnin ravissa. Ravin jälkeen vaihdoimme suuntaa, siirryimme käyntiin ja aloitimme harjoituksen kokoamalla hevosen askellusta tiiviimmäksi aina kentän lyhyillä sivuilla. Sitten pitkillä sivuilla pyrimme pidentämään askelta. Aki oli vauhdikkaalla päällä ja omilla vatsalihaksilla piti oikein tehdä töitä, jotta sillä oli vaikutusta ja Aki malttoi hidastaa ja lyhentää askeltaan tarpeeksi. Seuraavaksi päästimme hevosen töltille pitkillä sivuilla ja hidastimme takaisin käyntiin sivun lopulla. Sitten teimme taas kokoamisen eli askeleen lyhentämisen lyhyillä sivuilla. Töltin innostamana Aki ei meinannut malttaa hidastaa tarpeeksi, joten tein välillä pysäytyksiä ja sitten lähdettiin hitaasti uudelleen liikkeelle. Lopuksi vain tölttäsimme kenttää ympäri.

Sitten annoimme välillä hevosille pitkät ohjat ja vaihdoimme suuntaa. Muutaman löysän lönkyttelykierroksen jälkeen siirryimme harjoitusraviin. Pitkän sivun keskellä tiivistimme istuntaamme ja pyrimme hidastamaan hevosen vauhtia muutaman askeleen ajan ja näin kokoamaan sitä vähän. Ja sitten taas vauhdikkaammin eteenpäin. Akin ravi oli joissakin kentän kohdissa todella pompottavaa, koska yhden nurkan pohja oli aika pehmeä ja se joutui nostelemaan jalkojaan. Tämä vähän herpaannutti omaa keskittymistä ja rentoutta. Mutta muuten yritin kovasti ajatella omaa istuntaani, eli että nojaisin vähän taaksepäin ja pitäisin hartiani ja käteni rentoina. Lisäksi yritin kiinnittää huomita nilkkojen, polvien ja lantion rentouteen. Lisäksi yritin pitää sisäohjan liikkuvana ja ulko-ohjan tuella. Muutamaan otteeseen Aki pyöristi selkäänsä ja ravi muuttui aika siedettäväksi istua. Silloin onnistuin hetken tuntemaan lähes täyden rentouden ja oman lantioni keinuvan liikkeen, kun lonkat putosivat puolelta toiselle ja vatsalihakset olivat pitkinä. Välillä siirryimme käyntiin ja annoimme lepohetken sekä itselle että hevoselle. Sitten teimme harjoituksen uudestaan.

Maastoilemassa 10.12.

 Lähdin tänään vähän aikasemmin töistä, jotta ehtisimme lähtemään valoisaan aikaan maastoon ja myös, koska illalla olisi pikkujoulut ja niihin pitäisi ehtiä vielä valmistautumaan.

Paula oli jo ehtinyt laittaa hevoset valmiiksi ja lähdimmekin heti tallin vierestä lähtevää polkua pitkin tarpomaan metsään. Aurinko värjäsi taivaan eri punaisen sävyihin ja tuuli oli todella kova. Viima pisteli kasvoilla. Lunta oli välillä jopa 60 cm, mutta hevoset kahlasivat urhoollisesti eteenpäin mäkisessä maastossa. Joissain kohtaa omatkin jalat osuivat lumihankeen. Teimme vähän vajaan puolen tunnin lenkin ja se oli hevosille ihan varmasti riittävä, koska joutuivat todella nostelemaan jalkojaan. Omatkin nilkat olivat jo vähän väsyneet, koska pidin painoa lähes koko ajan jalustimilla.

Käväisimme lopuksi vielä kentällä pyörähtämässä. Se sijaitsi mäen ylärinteellä ja sieltä oli aika hienot näköalat ympäristöön. Kenttä oli aika pieni, kun lumet oli aurattu aitauksen sisäpuolelle. Selkeää uraa ei ollut ja Kuggi haahuili vähän missä milloinkin. En oikein osannut valita hyvää reittiä ja huomasin, että ulkolaidan tuella on aika suuri merkitys... tai ainakin sen puutteella. Menin kuitenkin Kuggilla hetken tölttiä molempiin suuntiin. Töltti oli aika passitahtista ja tuntui välillä jopa vähän laukalta, mutta muutaman pätkän sain sen menemään kohtuullista tölttiä.

Lopuksi veimme hevoset takaisin laitumelle ja ne pääsivät heinäkasansa kimppuun. Veimme varusteet paikalleen. Varustehuone oli uusi ja lämmin. Hyllyillä oli ihanasti tilaa kaikille varusteille sekä loimille kunnon kuivauspaikat.

Nyt on taas mieli virkeänä, joten tästä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto. Kiitos Paulalle tutustumiskäynnistä!

Ratsastustunnilla Röylässä 4.12.

Tällä kertaa olin ratsastamassa Lauralla, 165 cm korkealla puoliverisellä ratsuhevosella. Laura asustelee Röylässä, jossa on yhteensä noin 20 hevosta. Laura oli oikein mukava heppa, mutta hieman ehkä säikky. Pelkkä loimen ottaminen pois selästä piti tehdä rauhallisesti, ettei tule paniikkia. Lauran omistaja laittoi varusteet, joten minä sain vain katsella sivussa rauhassa.

Tallin iso kenttä oli lumen valtaama, joten tunti pidettiin pienellä kentällä. Siellä oli muitakin ratsastajia, mutta he onneksi antoivat minulle hyvin tilaa. Alkukäynti aloitettiin jo tallin pihalta ja sieltä siirrymme tälle n. 200 metrin päässä olevalle kentälle. Jouduimme kulkemaan kapean tien reunaa, jolla pahimmillaan huristelee jopa paikallisbussit. Nyt onneksi vastaan tuli vain pikkuautoja, jotka osasivat kohteliaasti hiljentää reilusti vauhtiaan.

Pian siirryin kevennettyyn raviin. Ravi tuntui todella pehmeältä ja mukavalta. Vauhtia sai välillä pyytää kovemmilla otteilla, kuin mihin olin issikoilla tottunut. Lähdin pehmentämään ja taivuttamaan hevosta tekemällä voltteja aina yhdellä sivulla. Volteilla vauhti meinasi väkisinkin hyytyä ja jouduin oikein keskittymään pohkeisiini, jotta sain pidettyä sisäpohkeen tuen ja samalla ulkopohkeen aktiivisena antamassa vauhtia. Laura pyrki välillä oikaisemaan voltin loppuosan ja taas jouduin oiken pinnistämään muistiani, mitä sitten piti tehdä. Opettajani vain keskusteli toisten ratsastajien kanssa, joten häneltä ei ollut mitään vinkkiä tai ohjetta odotettavissa. Mutta hyvin selvisin ja Laura väisti hienosti pohjettani ja pysyi lopulta hyvin valitsemallani reitillä. Sitten vaihdoin suuntaa ja tein samat harjoitukset. Yhden kerran kun olin juuri lähdössä voltille, Laura otti jättiaskeleen kentän keskelle, koska oli nähnyt jotain peikkoja läheisellä pellolla. Se oikein syöksyi matalaksi ja sitten ryhdistäytyi katsellen pellolle pelokkaana. Onneksi pysyin ilman vaikeuksia kyydissä ja pienen ihmettelyn jälkeen annoin vain pohkeita, jotta tilanne menisi oli ja voisimme jatkaa ravaamista.

Tässä vaiheessa jouduin myös toteamaan, että olin varustautunut paukkupakkasiin, joten minulla oli todella kuuma. Tuntui, että höyry vain nousi kauluksesta ja housut liimautuivat ihoon kiinni. Posketkin taisivat hehkua punaisina. Olisin hyvin pärjännyt pelkillä ratsastushousuilla näiden toppahousujen sijaan.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen jatkoin ravissa niin, että siirryin harjoitusravista kevennettyyn raviin, josta tein siirtymisen harjoitusravin kautta käyntiin kentän puolen välin kohdalla. Sitten jatkoin parin tolpan verran reipasta käyntiä, josta taas siirryin harjoitusravin kautta kevennettyyn raviin. Tätä rataa jatkoin lopputunnin.

Loppukäynnin teimme tien vierustaa pitkin löntystellen. Se on aina Lauralla palkintona hyvin menneen tunnin jälkeen. Risteyksen kohdalla Laura testasi minua yrittämällä kääntyä tallille päin. Sain tehdä tosissani töitä, jotta jatkoimme suuntaan, johon minä halusin. Kun sain sen kääntymään oikeaan suuntaan, se yritti vielä kerran kokeilla kääntymällä toiseen suuntaan. Kun olimme selvinneet tästä tahtojen taistosta, vastaamme tuli pieni poika potkukelkalla potkutellen. Se oli sen verran outo kapistus, että sitä piti oikein korvat höröllään pysähtyä katsomaan.

Tunti oli kovasti erilainen (tylsä), mihin olen tottunut. Yhtään neuvoa en opettajaltani saanut, ja se oli kyllä suuri pettymys. Lisäksi hevosen säpsähtelevä luonne varmisti sen, että en todennäköisesti toista kertaa halua tulla tähän paikkaan. Kokeneelle ratsastajalle Laura on varmasti loistohevonen, mutta minun sydän taitaa sitten kuitenkin olla myyty issikoille. Nyt vain odottelemaan seuraavaa perjantaita ja omia pikku mussukkaissikoita.