Olo on autuaan onnellinen. Sen sai aikaan täydellisen kaunis talvinen maalaismaisema ja suloiset hevoset. Myös onnistumisen tunne ja huomio omasta edistymisestä saa aikaan tyytyväistä myhäilyä. Tänään tunsin, että pohkeet, ohjasote ja istunta natsasivat aika hyvin ja sain Akin menemään useaan otteeseen juuri niin kuin halusin. Myös harjoitusravi tuntui tosi hyvältä.
Aloitimme tunnin kevennetyllä ravilla suuressa ympyrässä ja kiinnitimme huomiota sisäpohkeeseen ja myöskin ulko-ohjaan, jotka tukivat hevosta ympyrällä. Tarkoituksena oli myös saada hevonen kulkemaan mahdollisimman tasaista tahtia, astumaan hyvin takajaloilla alleen ja pyöristämään selkäänsä.
Sitten siirryimme käyntiin ja keskityimme sekä suoraan että vähän taipuneeseen hevoseen. Kun ratsastimme suoraa hevosta ympyrällä, ulko-ohja antoi hyvän tuen ja ulkopohje käänsi hevosta säännöllisin väliajoin n. 90 asteen käännökseen. Jos sisälapa pungersi sisäänpäin, sisäohjan liikuttelu ja sisäpohkeen vahvempi tuki korjasi tilanteen. Välillä asetimme hevosen sisäänpäin ja annoimme sen taipua ympyrälle. Pienestäkin aiheesta oli hyvä antaa pieni myötäys ohjalla palkinnoksi. Sitten siirryimme harjoitusraviin ja jatkoimme samaa harjoitusta.
Lopuksi ratsastimme töltissä niin, että kiersimme koko kenttää, mutta teimme välillä toiseen päähän suuren ympyrän. Suoran alussa kokoavia puolipidätteitä ja sitten vauhdilla eteenpäin ja kun töltissä löytyi hyvä rytmi, annettiin parin askeleen verran myötäystä ohjalla.
Hevoset olivat tunnin lopuksi huurtuneet hauskaan valkoiseen kuuraan ja partakarvat sekä silmäripset korostuivat söpösti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti