Tallin iso kenttä oli lumen valtaama, joten tunti pidettiin pienellä kentällä. Siellä oli muitakin ratsastajia, mutta he onneksi antoivat minulle hyvin tilaa. Alkukäynti aloitettiin jo tallin pihalta ja sieltä siirrymme tälle n. 200 metrin päässä olevalle kentälle. Jouduimme kulkemaan kapean tien reunaa, jolla pahimmillaan huristelee jopa paikallisbussit. Nyt onneksi vastaan tuli vain pikkuautoja, jotka osasivat kohteliaasti hiljentää reilusti vauhtiaan.
Pian siirryin kevennettyyn raviin. Ravi tuntui todella pehmeältä ja mukavalta. Vauhtia sai välillä pyytää kovemmilla otteilla, kuin mihin olin issikoilla tottunut. Lähdin pehmentämään ja taivuttamaan hevosta tekemällä voltteja aina yhdellä sivulla. Volteilla vauhti meinasi väkisinkin hyytyä ja jouduin oikein keskittymään pohkeisiini, jotta sain pidettyä sisäpohkeen tuen ja samalla ulkopohkeen aktiivisena antamassa vauhtia. Laura pyrki välillä oikaisemaan voltin loppuosan ja taas jouduin oiken pinnistämään muistiani, mitä sitten piti tehdä. Opettajani vain keskusteli toisten ratsastajien kanssa, joten häneltä ei ollut mitään vinkkiä tai ohjetta odotettavissa. Mutta hyvin selvisin ja Laura väisti hienosti pohjettani ja pysyi lopulta hyvin valitsemallani reitillä. Sitten vaihdoin suuntaa ja tein samat harjoitukset. Yhden kerran kun olin juuri lähdössä voltille, Laura otti jättiaskeleen kentän keskelle, koska oli nähnyt jotain peikkoja läheisellä pellolla. Se oikein syöksyi matalaksi ja sitten ryhdistäytyi katsellen pellolle pelokkaana. Onneksi pysyin ilman vaikeuksia kyydissä ja pienen ihmettelyn jälkeen annoin vain pohkeita, jotta tilanne menisi oli ja voisimme jatkaa ravaamista.
Tässä vaiheessa jouduin myös toteamaan, että olin varustautunut paukkupakkasiin, joten minulla oli todella kuuma. Tuntui, että höyry vain nousi kauluksesta ja housut liimautuivat ihoon kiinni. Posketkin taisivat hehkua punaisina. Olisin hyvin pärjännyt pelkillä ratsastushousuilla näiden toppahousujen sijaan.
Muutaman käyntikierroksen jälkeen jatkoin ravissa niin, että siirryin harjoitusravista kevennettyyn raviin, josta tein siirtymisen harjoitusravin kautta käyntiin kentän puolen välin kohdalla. Sitten jatkoin parin tolpan verran reipasta käyntiä, josta taas siirryin harjoitusravin kautta kevennettyyn raviin. Tätä rataa jatkoin lopputunnin.
Loppukäynnin teimme tien vierustaa pitkin löntystellen. Se on aina Lauralla palkintona hyvin menneen tunnin jälkeen. Risteyksen kohdalla Laura testasi minua yrittämällä kääntyä tallille päin. Sain tehdä tosissani töitä, jotta jatkoimme suuntaan, johon minä halusin. Kun sain sen kääntymään oikeaan suuntaan, se yritti vielä kerran kokeilla kääntymällä toiseen suuntaan. Kun olimme selvinneet tästä tahtojen taistosta, vastaamme tuli pieni poika potkukelkalla potkutellen. Se oli sen verran outo kapistus, että sitä piti oikein korvat höröllään pysähtyä katsomaan.
Tunti oli kovasti erilainen (tylsä), mihin olen tottunut. Yhtään neuvoa en opettajaltani saanut, ja se oli kyllä suuri pettymys. Lisäksi hevosen säpsähtelevä luonne varmisti sen, että en todennäköisesti toista kertaa halua tulla tähän paikkaan. Kokeneelle ratsastajalle Laura on varmasti loistohevonen, mutta minun sydän taitaa sitten kuitenkin olla myyty issikoille. Nyt vain odottelemaan seuraavaa perjantaita ja omia pikku mussukkaissikoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti