Pohkeenväistöjä 26.11.

Tänään saimme viimeisen kerran nauttia näistä kauniista maisemista ja iloksemme taivas oli ennen pimeyden laskeutumista kauniin sininen ja puut kuorrutettuina valkoiseen lumeen. Mittari näytti -13 C pakkasta ja koska meillä oli hyvät toppapuvut, ei kylmyys viimasta huolimatta tuntunut muualla kuin varpaissa ja sormissa. Hevosten harjaamiseen ei tarvinnut paljoakaan uhrata aikaa, sillä molemmat hepat olivat puhtoisia pikku karvapalloja. Varusteiden laittaminen sen sijaan aiheutti pientä äherrystä, kun ilman hanskoja sormet jäätyivät välittömästi, mutta hanskojen kanssa oli ihan mahdotonta toimia pienten solkien ja nahkaremmien kanssa.

Alkulämmittely sujui kilometrin kierroksella maisemista nauttien. Kuggi kipitti eteenpäin iloissaan oikein vauhdilla. Se taitaa nauttia tästä talvisesta säästä toisin kuin minä, joka en haluaisi talvea kärsittäväksi ollenkaan. Kentällä lähdimme töltillä liikkeelle. Kuggilla ratsastaessa täytyy keventää istuntaa aavistuksen, jotta se saa enemmän tilaa liikkua. Sain sen ajoittain menemään hyvää tölttiä, mutta pääasiassa Kuggin töltti on aika passitahtista. Parhaan töltin löysin, kun tein vähän väliä ihan aavistuksenomaisia pidätteitä ja myötäsin ohjalla. Näin alkutunnista minulta vielä onnistuu ns. aavistuksenomainen pidäte, mutta jo puolen tunnin jälkeen huomaan puristavani ohjia ja käyttäväni kantapäitäni ihan turhan paljon. Tänään tajusin myös sen, että minun pitäisi keskittyä alapohkeiden sijaan enemmän yläpohkeisiin.

Sitten siirryimme käyntiin ja aloimme tekemään pohkeenväistöjä. Teimme niitä koko pitkän sivun verran niin, että väistätimme uralla kulkien takapäätä kohti keskikenttää. Vasemmassa kierrossa väistöt onnistuivat kohtalaisen hyvin. Välillä suoristimme hevosen ja ratsastimme muutaman askeleen suoraan. Sitten jatkoimme väistöjä suoran loppuun asti. Toinen suora mentiin omavalintaisesti laukassa, töltissä tai ravissa. Tein joka toisen laukassa ja loput töltissä ja ravissa vuorotellen. Kuggi otti muutaman kerran väärän laukan, joka johtui selvästi huonosta pohjeavusta ja välillä unohdin antaa kunnolla pitkän ohjan, jolloin laukka loppui viiden askeleen jälkeen. Mutta muuten laukat sujuivat ihan hyvin.

Muutaman käynti- ja tölttikierroken jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Joko tämä on Kuggille vaikeampi suunta, tai sitten minä olin tapani mukaan tehostanut apujenkäyttöäni, mutta väistöt olivat paljon haastavammat. Pidätteet eivät meinanneet mennä läpi ja minä huomasin kroppani jännittyvän. Laukkakaan ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Herneet meinasivat alkaa kerääntymään nenääni, mutta kauimmaisessa nurkkauksessa aloin hyräilemään ja ajattelemaan positiivisa ajatuksia, jotta en antaisi Kuggille viestiä tyytymättömyydestäni. Minähän tässä taas suoritin, ja Kuggi yritti vain toteuttaa epäselviä käskyjäni. Paula näytti minulle ohjista pitämällä, kuinka pieniä ohjaspidätteiden pitäisi olla väistössä. En kuitenkaan varmaan kertaakaan onnistunut tekemään niin herkkiä pidätteitä, mutta onneksi joukkoon mahtui edes muutama onnistunut väistö.

Loppuun vielä vähän tölttiä ja ravia ja sitten hevosille loimet selkään ja talliin rouskuttamaan heinää. Omat varpaat olivat ihan jäässä ja jalkapohjia vähän pakotti. Mutta eiköhän ne sula tässä illan aikana, kun vähän siemailen terästettyä glögiä.

Ratsastustunnilla 19.11.

Kukaan ei ollut aurannut kenttää. Siellä oli vain Paulan eilen ratsastama ura, jota pitkin sitten tänään mentiin. Ura oli alkuun kova ja täynnä hevosten kavioista pudonneita tilsoja, joihin hevosemme kompuroivat koko ajan. Alkulämmittelyn jälkeen lähdimme raviin, jotta ura vähän pehmenisi ja tallautuisi. Johtuiko se sitten epätasaisesta urasta vai mistä, mutta minun kevennykseni oli alkuun todella korkeaa ja oli vaikea päästä rytmiin. Kulmat otettiin todella tarkasti, koska niissä menevät urat olivat aika jyrkät. Ennen kulmaan tuloa puolipidäte vatsalihaksilla, sitten pieni asetus, sisäpohkeella kunnon tuki ja ulkopohje antoi käskyjä vähän edempänä kuin normaalisti. Aki säilytti suht hyvin ravitahtinsa kulmissakin, mutta minun oli lyhennettävä jalustimia vähän, jotta saisin paremman tuntuman kevennykseen.

Seuraavaksi siirryimme käyntiin ja teimme pysähdyksiä. Valitsimme etukäteen jonkun tolpan, jonka kohdalle yritimme saada hevosen pysähtymään. Nyt kiinnitimme erityistä huomiota hevosten jalkojen asentoon, eli että ne olisivat mahdollisimma tasan vierekkäin. Pysähdyksessä on tärkeää pitää pohkeet kiinni kyljissä, jotta hevosen takajalat astuvat hyvin alle ja ne asettuvat vierekkäin. Jos jalat olivat eri kohdissa, annoimme pohkeella pienen merkin siirtää jalkaa. Jos ulkotakajalka oli taempana, ulkopohkeella ihan pieni kutitus taakse tai jos sisäetujalka, sisäpohkeella pieni kosketus lähelle siirrettävää etujalkaa, kunnes hevonen siirtää jalan eteenpäin ja paikalleen. Jos korjaukset eivät muutaman yrityksen jälkeen vielä auttaneet, lähdimme liikkeelle ja teimme uuden pysähdyksen. Akilla oli jalat välillä ihan harallaan ja niitä oli hankala lähteä korjaamaan. Lisäksi on ihan mahdoton sanoa ylhäältäkäsin, mikä jalka oli missäkin. En ymmärrä, että joku voi sen tietää, mutta kai tässäkin suhteessa harjoitus tekee mestarin. Yritin kurkotella ja katsoa missä mikäkin jalka oli, mutta vain muutaman kerran varjon avulla onnistuin korjaamaan ilman Paulan vinkkiä. Välillä annoin pohkeella liian suuren merkin, vaikka mielestäni jalkani vain juuri ja juuri liikahti. Aina, kun Aki korjasi onnistuneesti jalkojensa asennon, tunsin sen aika hyvin. Kerran tosin luulin ulkotakajalan olevan taempana ja pyysin Akia korjaamaan sen. No, sitten se oli liian edessä, koska Paulan mukaan se olikin alkujaan ollut ihan oikealla paikallaan. Mistä sen voi tietää?!

Sitten teimme siirtymisiä töltin ja käynnin välillä. Kulmat pyrimme menemään aina käynnissä. Ensin Aki tarjosi vain ravia, mutta huolellisen uudelleenvalmistelun jälkeen töltti löytyi. Muutama pätkä oli vielä aika ravitahtista, mutta kunnollisilla pidätteillä ja sisäohjan myötäämisellä löytyi lopulta hyvä ja välillä jopa aivan taivaallinen töltti. Oikein harmitti hidastaa käyntiin hyvän suoran jälkeen. Nyt tuntuu, että olen löytänyt aika hyvän asennon ja rentouden töltissä. Välillä muistan jopa käyttää vatsalihaksiani oikein ja aina silloin huomaan Akissa myönteisen muutoksen.

Teimme vielä pysähdys- ja tölttiharjoitukset toiseen suuntaan, jonka jälkeen ravasimme muutaman kierroksen ennen loppukäyntiä. Yritin ensin istua harjoitusravissa, mutta vaikka kuinka yritin keskittyä pitkiin vatsalihaksiin, rentoihin jalkoihin ja nilkkoihin, pompin välillä ihan mahdottoman paljon Akin selässä. Armahdin sitä lopulta ja siirryin keventämään. Ravin tahti parani heti. Akilla olisi varmaan riittänyt virtaa vauhdikkaampaankin menoon, sillä loppukäynti oli kunnon harppomista. Mutta ainakin lopuksi se rentoutui niin, että ei huomannut edellään jolkuttelevan Kuggin perän lähestyvän, vaan törmäsi siihen pehmeästi puksahtaen. Sitten sen nosti hämillään päätään ja katseli, mihin oli törmännyt. Hassu!

Pohkeenväistöjä ja kiemuroita 12.11.

Onko ihanampaa tapaa aloittaa ratsastustunti, kuin metsälenkillä! Hevoset olivat selvästi ilahtuneita, kun huomasivat meidän suuntaavan metsäpolulle. Pujottelimme kapealla ja märällä polulla kaatuneita puunrunkoja ja isoja lätäköitä väistellen. Paula polskutti edellämme ja pysähtyi välillä keräämään luonnon antimia muovikasseihinsa. Hän tekee joka joulu tuttavilleen kukka-asetelmia ja nihin saa metsästä ihania tykötapeita.

Rentouttavan metsälenkin jälkeen aloitimme kentällä aherruksen töltäten. Heti, kun hevosemme löysi hyvän tahdin tölttiin, aloimme tehdä kentän lyhyellä sivulla kiemuroita. Tötteröitä oli neljä, joten kiemuroihin sai todella keskittyä. Aki meni vasemman kierron kiemurat oikein hienosti. Toiseen suuntaan kiemurat sen sijaan olivat työn alla. Jätin tietoisesti yhden tötterön kokonaan huomiotta, sillä tämä oli Akille vaikeampi suunta. Käännös täytyi aloittaa jo ajoissa pitkän sivun lopun lähestyessä. Sisäohjalla useita johtavia ohjasotteita ja ulkopohkeella napakoita kopautuksia. Aluksi töltti rikkoontui raville heti ensimmäisen tötterön jälkeen, mutta tarkkuus ja napakkuus palkittiin lopuksi kohtalaisilla kiemuroilla loppuun asti töltissä. 

Sitten jatkoimme harjoitusta käynnissä. Teimme lyhyille sivuille pohkeenväistöjä. Ensin hevonen kunnolla suoraksi, sitten tarkistus, että pidätteet menevät läpi ja ei kun väistättämään. Nyt pysyin lähes koko ajan rentona ja maltoin istua satulassa. Muutaman kerran kuitenkin vielä huomasin nojaavani vähän eteen ja heti meni kaikki pieleen. Mutta heti rentouduttua ja taakse nojaamalla sain asian korjattua ja väistöt onnistuivat taas jotenkin. Aluksi Aki ei meinannut väistättää takaosaansa tarpeeksi, mutta pienellä raipankutituksella perä väistyi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen se oikein herkistyi kuuntelemaan minua, kun heti kulman jälkeen tein muutaman puolipidätteen ennen väistöjä - se oli hieno tunne! Mutta kyllä joutuu vielä monet väistöharjoitukset tekemään, jotta voisi oikeasti olla tyytyväinen väistöihinsä.Kuitenkin edes jokunen hyvin onnistunut väistö saa hyvälle mielelle.

Lopuksi vielä käännyimme suurelle ympyrälle ja siirryimme raviin. Ravasin ympyrää harjoitusravissa. Oli kiva vain mennä ympyrää eteenpäin ja oikein keskittyä pitkiin vatsalihaksiin, jotta pysyisin satulassa pomppimatta. Ulko-ohjan tuki, tasainen ohjastuntuma ja ulkopohje on Jakilla erittäin tärkeää, jotta ravi pysyy hyvänä ja selkä pyöristyy. Heti, kun Aki alkoi löytää pyöreää muotoa, ravi muuttui selkeästi helpommaksi istua. Pidän näistä harjoitusraviharjoituksista, koska onnistuminen näkyy ja tuntuu heti, ja siinä joutuu todella töihin vatsalihastensa ja koko kehon rentouden kanssa. Akin ravi on todella iso ja pompottava, mutta varsinkin vasemmassa kierrossa onnistuin hyvin istunnassani. Oikea kierros on taas Akille se vaikeampi suunta, ja siinä täytyi keskittyä myös sisäohjalla ja -pohkeella taivuttamiseen.

Tänään jäi tunnista todella hyvä mieli. Kotimatkalla Karhusaaren kohdalla alkoi tuulilasiin ripsahdella ensimmäiset vesipisarat - täydellinen ajoitus! Nyt on hyvä siirtyä viettämään viikonloppua.

Harjoittelua kahdeksikossa 5.11.

Haimme kuraiset hevoset tarhasta, jossa ne molemma jököttivät viimeisessä nurkassa. Ei auttanut edes leivällä houkuttelu, vaan oli pakko lompsia liejun läpi niitä hakemaan. Harjaamista riitti, sillä molemmat olivat kuivien mutapaakkujen peitossa päästä jalkoihin asti. Aurinko paljasti valtavan pölypilven, kun huhkimme harjat kädessä. Onneksi aurinko vielä sentään paistaa - kohta sitä ei enää ehdi päivän aikana näkemäänkään.

Lähdimme kiertämään taas kilometrin lenkkiä alkukäyntinä. Kesken kierroksen Paula pudotti pommin: hän kävi juuri tekemässä sopimuspaperit uuden tallin kanssa. Talli on n. 5 km Porvoontietä vielä eteenpäin eli jossainpäin Söderkullaa. Kuggi ja Aki siirtyy sinne joulukuun alussa, eli silloin meille taitaa tulla parin viikon tauko ratsastukseen, kun hepat totuttelevat uusiin maisemiin.

Muutaman tölttikierroksen jälkeen tunti aloitettiin suurella kahdeksikolla ensin käynnissä ja sitten kohta ravaamalla puolet kahdeksikosta (eli s-mutkan) ja toinen puolikas käynnissä. Koska ympyrät olivat todella suuret, keskityimme tarkkailemaan hevosten muotoa, että ne olivat taipuneina koko rungostaan. Sitä testasimme taivuttamalla aina välillä niitä sisäohjalla ja sitten heti myötäämällä. Sisäpohje pylväänä tukemassa taivutusta, ulko-ohja antamassa tukea, ulkopohje kääntämässä ja sisäohja tarvittaessa liikkuvana, mm. jos lapa lähti punkemaan sisäänpäin. Kahdeksikon keskellä suoristus ja ravissa kevennyksen vaihto suunnan muuttuessa. Kuggilla oli välillä vaikeuksia pitää ravin tahtia yllä. Sille täytyi koko ajan antaa tahtia rytmikkäillä maiskutuksilla ja siirtymät täytyi tehdä huolella ja ponnekkaasti.

Ennen kahdeksikkoa toiseen suuntaan vetreytimme hevosiamme laukassa. Kuggin ravi parani huomattavasti laukan jälkeen ja kahdeksikkojen raviosuudet menivät vähän paremmin. Kuggi oli tunnin jälkeen taas aivan läkähdyksissä, joten loppukäyntiä täytyi jatkaa vähän pidempään. Sitten se sai huovan selkäänsä ja pääsi talliin heinän syöntiin. Akin päivä ei vielä päättynyt tähän, vaan se jatkoi vielä yhden tunnin Sadun kanssa.