Pohkeenväistöjä ja kiemuroita 12.11.

Onko ihanampaa tapaa aloittaa ratsastustunti, kuin metsälenkillä! Hevoset olivat selvästi ilahtuneita, kun huomasivat meidän suuntaavan metsäpolulle. Pujottelimme kapealla ja märällä polulla kaatuneita puunrunkoja ja isoja lätäköitä väistellen. Paula polskutti edellämme ja pysähtyi välillä keräämään luonnon antimia muovikasseihinsa. Hän tekee joka joulu tuttavilleen kukka-asetelmia ja nihin saa metsästä ihania tykötapeita.

Rentouttavan metsälenkin jälkeen aloitimme kentällä aherruksen töltäten. Heti, kun hevosemme löysi hyvän tahdin tölttiin, aloimme tehdä kentän lyhyellä sivulla kiemuroita. Tötteröitä oli neljä, joten kiemuroihin sai todella keskittyä. Aki meni vasemman kierron kiemurat oikein hienosti. Toiseen suuntaan kiemurat sen sijaan olivat työn alla. Jätin tietoisesti yhden tötterön kokonaan huomiotta, sillä tämä oli Akille vaikeampi suunta. Käännös täytyi aloittaa jo ajoissa pitkän sivun lopun lähestyessä. Sisäohjalla useita johtavia ohjasotteita ja ulkopohkeella napakoita kopautuksia. Aluksi töltti rikkoontui raville heti ensimmäisen tötterön jälkeen, mutta tarkkuus ja napakkuus palkittiin lopuksi kohtalaisilla kiemuroilla loppuun asti töltissä. 

Sitten jatkoimme harjoitusta käynnissä. Teimme lyhyille sivuille pohkeenväistöjä. Ensin hevonen kunnolla suoraksi, sitten tarkistus, että pidätteet menevät läpi ja ei kun väistättämään. Nyt pysyin lähes koko ajan rentona ja maltoin istua satulassa. Muutaman kerran kuitenkin vielä huomasin nojaavani vähän eteen ja heti meni kaikki pieleen. Mutta heti rentouduttua ja taakse nojaamalla sain asian korjattua ja väistöt onnistuivat taas jotenkin. Aluksi Aki ei meinannut väistättää takaosaansa tarpeeksi, mutta pienellä raipankutituksella perä väistyi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen se oikein herkistyi kuuntelemaan minua, kun heti kulman jälkeen tein muutaman puolipidätteen ennen väistöjä - se oli hieno tunne! Mutta kyllä joutuu vielä monet väistöharjoitukset tekemään, jotta voisi oikeasti olla tyytyväinen väistöihinsä.Kuitenkin edes jokunen hyvin onnistunut väistö saa hyvälle mielelle.

Lopuksi vielä käännyimme suurelle ympyrälle ja siirryimme raviin. Ravasin ympyrää harjoitusravissa. Oli kiva vain mennä ympyrää eteenpäin ja oikein keskittyä pitkiin vatsalihaksiin, jotta pysyisin satulassa pomppimatta. Ulko-ohjan tuki, tasainen ohjastuntuma ja ulkopohje on Jakilla erittäin tärkeää, jotta ravi pysyy hyvänä ja selkä pyöristyy. Heti, kun Aki alkoi löytää pyöreää muotoa, ravi muuttui selkeästi helpommaksi istua. Pidän näistä harjoitusraviharjoituksista, koska onnistuminen näkyy ja tuntuu heti, ja siinä joutuu todella töihin vatsalihastensa ja koko kehon rentouden kanssa. Akin ravi on todella iso ja pompottava, mutta varsinkin vasemmassa kierrossa onnistuin hyvin istunnassani. Oikea kierros on taas Akille se vaikeampi suunta, ja siinä täytyi keskittyä myös sisäohjalla ja -pohkeella taivuttamiseen.

Tänään jäi tunnista todella hyvä mieli. Kotimatkalla Karhusaaren kohdalla alkoi tuulilasiin ripsahdella ensimmäiset vesipisarat - täydellinen ajoitus! Nyt on hyvä siirtyä viettämään viikonloppua.

Ratsastustunnilla 1.10.

Tänään oli aivan mahtava ilma. Aurinko paistoi niin ihanasti, että Paula lähetti meidät alku- ja loppukäynneille kilometrin pituiselle hiekkatielenkille. Oli ihana nauttia syksyn väriloistosta ja haistella kuulasta syysilmaa. Kuggi taisi ensin luulla, että pääsee metsälenkille, mutta suostui sitten pienen houkuttelun jälkeen haluamalleni kierrokselle.

Paula oli laittanut tötteröitä valmiiksi kentälle kierroksemme aikana, joten saisimme siis tänään mennä kiemurauria. Asetimme hevoset ensin ensimmäiseen kulmaan, jossa teimme puolivoltin, sitten suoristimme hevoset kohti keskustaa, asetimme toiseen suuntaa, ja kentän keskellä olevan tötterön ympärille teimme taas puolivoltin. Tästä jatkoimme seuraavaan kulmaan ja suoristuksen jälkeen asetimme hevosen. Myös tähän kulmaan tehtiin puolivoltti. Suoristuksen jälkeen tölttäsimme kentän ympäri, kunnes tulimme taas ensimmäiseen kulmaan. Minä sain määräyksen istua kolmepiste-istunnassa töltin aikana. Se oli taas minulle ihan uutta ja huomasinkin heti rentouden olevan tiessään. Täytyi oikein keskittyä, jotta hyvä asento ja rentous voisi löytyä. Lisäksi jouduin tarkastamaan jatkuvasti ohjien pituuden, sillä olin ratsastanut viime kerrat Akilla, joka ei ole läheskään yhtä herkkä kuin Kuggi. Muutaman tällaisen kierroksen jälkeen siirryimme kokonaan tölttiin ja teimme asetuksia ja kiemuraa pitkillä sivuilla. 

Kuggi väsyi aika nopeasti, joten siirryin lopuksi uran sisäpuolelle ja annoin vanhuksen siirtyä käyntiin ja levätä pitkillä ohjilla sillä aikaa, kun Memmu jatkoi harjoitusta. Kohta teimme harjoituksen toiseen suuntaan ja Kuggikin jaksoi lepohetken jälkeen jo tölttäillä.

Harjoitusten lopuksi otin Kuggilla vielä muutaman laukkakierroksen, jotta se saisi lapansa auki tiukan tölttitunnin jälkeen. Memmu jatkoi vielä Jakillla omaa harjoitustaan kiemurauralla ja minä siirryin Kuggin kanssa kentän keskelle käyntiin. Nyt ehdin kaivaa kännykkäni taskusta ja samalla kun haahuilimme keskellä kenttää, keskityin napsimaan hauskoja varjokuvia.