Tölttiharjoituksia 22.10.

Meillä on paljon silmäpareja seuraamassa jokaista liikettämme

Tänään oli siitä harvinainen päivä, että sade alkoi tasan silloin, kun tulimme tallille ja loppui, kun lähdimme kotiin. Yleensä meillä on ollut sateeton hetki juuri meidän tunnin aikana. Lunta tuli niin paljon, että kenttä oli aivan valkoinen. Koska hevosilla oli vielä kesäkengät, oli tilsat kavioissa aikamoiset. Aki lipsutteli eteenpäin ja kyyti tuntui aika epätasaiselta. Päätimme siirtyä kentältä kilometrin hiekkatielle, jossa on hyvä pätkä suoraa tölttiharjoitusta varten. Otimme muutaman varovaisen ravipätkän kolmipisteistunnassa, jotta tilsat lensivät pois. Kun olimme kiertäneet kilometrin kierroksen käynnissä, tulin alas satulasta, sillä meno oli jo todella vaappuvaa valtavien tilsojen takia. Palasin tallille, jossa kopautimme vasaralla lumipaakut kavioista irti.

Sitten siirryimme suoralle, jossa aloitimme ensin tölttäämisen mahdollisen rennosti ja rauhallista tahtia. Suoran päässä käännyimme takaisin ja tölttäsimme takaisin lähtöpisteeseen. Paula antoi meille yksillöllisiä neuvoja, miten parantaa istuntaa ja tahtia. Koska Akilla töltti menee tällä hetkellä taivaallisesti, oli minulla hyvä hetki vain miettiä omaa istuntaani, rentoutta ja pidätteitä sekä iskostaa liike kehoni muistiin. Tätä pätkää tölttäsimme edestakaisin ja vain nautimme tasaisesta menosta.

Seuraavaksi aloitimme hevosen kokoamisen, jotta saisimme etujalkoja nousemaan pontevammin ja takaosan astumaan paremmin alleen. Pohkeet tiiviisti kylkiin kiinni, ohjilla pidäte ja heti kun hevonen pyöristi niskaansa ja meni luotiviivalle, myötääminen, sitten uusi pidäte ja myötäys, kunnes hevonen oli hyvin pakattuna ja voimme siirtyä liikkeelle hitaaseen, koottuun tölttiin. Välillä voi antaa vauhdin vähän kasvaa, mutta sitten vatsalihaksilla ja ohjilla pidätteitä, jotta vauhti hiljeni uudelleen. Sain Akin välillä hienoon muotoon ja töltti selvästi tiivistyi ja vauhti pysyi rauhallisena, mutta pontevana. Olin oikein tyytyväinen saavutuksiini.

Lopuksi siirryimme hetkeksi käyntiin ja annoimme pitkät ohjat. Välillä väistelimme hevoskärryjä, jotka tekivät hiekkatiellä harjoituskierroksiaan. Tunnin päätteeksi otimme vielä laukannoston vauhtisuoralle. Kuggille annettiin vähän etumatkaa ja kun käänsin Akin nokan kohti laukkasuoraa, se ampaisi valtavalla loikalla hurjaan vauhtiin. En ehtinyt yhtään valmistautua moiseen ja suustani pääsi "Apua"-vingahdus. Näin sieluni silmillä Paulan huvittuneen päänpyörityksen esityksestäni, joten kokosin itseni nopeasti Akin vauhtiin. Se lähtikin heti kirimään Kuggia kiinni, joka vastasi haasteeseen lisäämällä myös vauhtia. Mukava pieni pyrähdys saatiin onneksi rauhottumaan suoran lopuksi.

Ratsastustunnilla 1.10.

Tänään oli aivan mahtava ilma. Aurinko paistoi niin ihanasti, että Paula lähetti meidät alku- ja loppukäynneille kilometrin pituiselle hiekkatielenkille. Oli ihana nauttia syksyn väriloistosta ja haistella kuulasta syysilmaa. Kuggi taisi ensin luulla, että pääsee metsälenkille, mutta suostui sitten pienen houkuttelun jälkeen haluamalleni kierrokselle.

Paula oli laittanut tötteröitä valmiiksi kentälle kierroksemme aikana, joten saisimme siis tänään mennä kiemurauria. Asetimme hevoset ensin ensimmäiseen kulmaan, jossa teimme puolivoltin, sitten suoristimme hevoset kohti keskustaa, asetimme toiseen suuntaa, ja kentän keskellä olevan tötterön ympärille teimme taas puolivoltin. Tästä jatkoimme seuraavaan kulmaan ja suoristuksen jälkeen asetimme hevosen. Myös tähän kulmaan tehtiin puolivoltti. Suoristuksen jälkeen tölttäsimme kentän ympäri, kunnes tulimme taas ensimmäiseen kulmaan. Minä sain määräyksen istua kolmepiste-istunnassa töltin aikana. Se oli taas minulle ihan uutta ja huomasinkin heti rentouden olevan tiessään. Täytyi oikein keskittyä, jotta hyvä asento ja rentous voisi löytyä. Lisäksi jouduin tarkastamaan jatkuvasti ohjien pituuden, sillä olin ratsastanut viime kerrat Akilla, joka ei ole läheskään yhtä herkkä kuin Kuggi. Muutaman tällaisen kierroksen jälkeen siirryimme kokonaan tölttiin ja teimme asetuksia ja kiemuraa pitkillä sivuilla. 

Kuggi väsyi aika nopeasti, joten siirryin lopuksi uran sisäpuolelle ja annoin vanhuksen siirtyä käyntiin ja levätä pitkillä ohjilla sillä aikaa, kun Memmu jatkoi harjoitusta. Kohta teimme harjoituksen toiseen suuntaan ja Kuggikin jaksoi lepohetken jälkeen jo tölttäillä.

Harjoitusten lopuksi otin Kuggilla vielä muutaman laukkakierroksen, jotta se saisi lapansa auki tiukan tölttitunnin jälkeen. Memmu jatkoi vielä Jakillla omaa harjoitustaan kiemurauralla ja minä siirryin Kuggin kanssa kentän keskelle käyntiin. Nyt ehdin kaivaa kännykkäni taskusta ja samalla kun haahuilimme keskellä kenttää, keskityin napsimaan hauskoja varjokuvia.