 |
| Meillä on paljon silmäpareja seuraamassa jokaista liikettämme |
Tänään oli siitä harvinainen päivä, että sade alkoi tasan silloin, kun tulimme tallille ja loppui, kun lähdimme kotiin. Yleensä meillä on ollut sateeton hetki juuri meidän tunnin aikana. Lunta tuli niin paljon, että kenttä oli aivan valkoinen. Koska hevosilla oli vielä kesäkengät, oli tilsat kavioissa aikamoiset. Aki lipsutteli eteenpäin ja kyyti tuntui aika epätasaiselta. Päätimme siirtyä kentältä kilometrin hiekkatielle, jossa on hyvä pätkä suoraa tölttiharjoitusta varten. Otimme muutaman varovaisen ravipätkän kolmipisteistunnassa, jotta tilsat lensivät pois. Kun olimme kiertäneet kilometrin kierroksen käynnissä, tulin alas satulasta, sillä meno oli jo todella vaappuvaa valtavien tilsojen takia. Palasin tallille, jossa kopautimme vasaralla lumipaakut kavioista irti.
Sitten siirryimme suoralle, jossa aloitimme ensin tölttäämisen mahdollisen rennosti ja rauhallista tahtia. Suoran päässä käännyimme takaisin ja tölttäsimme takaisin lähtöpisteeseen. Paula antoi meille yksillöllisiä neuvoja, miten parantaa istuntaa ja tahtia. Koska Akilla töltti menee tällä hetkellä taivaallisesti, oli minulla hyvä hetki vain miettiä omaa istuntaani, rentoutta ja pidätteitä sekä iskostaa liike kehoni muistiin. Tätä pätkää tölttäsimme edestakaisin ja vain nautimme tasaisesta menosta.
Seuraavaksi aloitimme hevosen kokoamisen, jotta saisimme etujalkoja nousemaan pontevammin ja takaosan astumaan paremmin alleen. Pohkeet tiiviisti kylkiin kiinni, ohjilla pidäte ja heti kun hevonen pyöristi niskaansa ja meni luotiviivalle, myötääminen, sitten uusi pidäte ja myötäys, kunnes hevonen oli hyvin pakattuna ja voimme siirtyä liikkeelle hitaaseen, koottuun tölttiin. Välillä voi antaa vauhdin vähän kasvaa, mutta sitten vatsalihaksilla ja ohjilla pidätteitä, jotta vauhti hiljeni uudelleen. Sain Akin välillä hienoon muotoon ja töltti selvästi tiivistyi ja vauhti pysyi rauhallisena, mutta pontevana. Olin oikein tyytyväinen saavutuksiini.
Lopuksi siirryimme hetkeksi käyntiin ja annoimme pitkät ohjat. Välillä väistelimme hevoskärryjä, jotka tekivät hiekkatiellä harjoituskierroksiaan. Tunnin päätteeksi otimme vielä laukannoston vauhtisuoralle. Kuggille annettiin vähän etumatkaa ja kun käänsin Akin nokan kohti laukkasuoraa, se ampaisi valtavalla loikalla hurjaan vauhtiin. En ehtinyt yhtään valmistautua moiseen ja suustani pääsi "Apua"-vingahdus. Näin sieluni silmillä Paulan huvittuneen päänpyörityksen esityksestäni, joten kokosin itseni nopeasti Akin vauhtiin. Se lähtikin heti kirimään Kuggia kiinni, joka vastasi haasteeseen lisäämällä myös vauhtia. Mukava pieni pyrähdys saatiin onneksi rauhottumaan suoran lopuksi.
