Ratsastusviikonloppu Luomajärven hevoskievarissa 18.-20.3.2011

Klikkaamalla sivun kuvasarjoja, saat ne suuremmaksi!

Viikonloppu Ikaalisten lähellä olevalla Luomajärven Hevoskievarissa oli ikimuistoinen. Tilalla oli 14 hevosta, joista suurin osa oli Suomenhevosia. Saimme nauttia kolmena päivänä ratsastuksen hurmasta, taivaallisesta ruoasta, ystävällisestä palvelusta ja erinomaisesta seurasta.

Minun hevoseni, Rusko, oli todellinen persoona. Sen käsittely varusteita laittaessa oli todella haasteellista, sillä se etsi koko ajan tilaisuutta näykkäistä. Ohjaajamme, Salla, osasi hienosti selittää syyt tähän käytökseen, joten uskalsin käsitellä Ruskoa luottaen siihen, ettei se ole ilkeä. Satulaa en kuitenkaan onnistunut laittamaan kertaakaan, kun toisella kädellä täytyi pitää omista rajoistaan kiinni, eikä satulan laittaminen onnistunut yhdellä kädellä. Salla oli kuitenkin aina iloisena paikalla auttamassa. Hän olikin kaikin tavoin ihana ohjaaja, joka jaksoi aina hymyillä, selittää asioita ja nähdä kaikessa positiiviset puolet.

Perjantaina aloitimme ratsastuksen kentällä, jossa tutustuimme hevoseemme ja virittelimme varusteitamme sopiviksi. Rusko oli todella kankea ratsastaa ja sillä oli jatkuvasti kiire eteenpäin. Sain sen kuitenkin kuuntelemaan itseäni ja hiljentämään lopuksi käyntiin. Se oli todella herkkä avuille ja meni juuri sinne minne katseeni suuntasin. Olin kuitenkin alkuun vähän huolissani, miten saisin sen hallittua maastossa, mutta Salla vakuutti, että selviäisin aivan varmasti ilman ongelmia. Tämä pitikin paikkansa, sillä Rusko oli todella ihana maastossa. Se ei turhia hötkyillyt, säpsähdellyt tai kiukutellut. Sillä oli lisäksi ihan oma ylimääräinen askellajinsa, joka oli ravin ja käynnin sekoitus ja varsin miellyttävä istua - aivan kuin tölttiä.

Lauantaina lähdimme heti aamupalan jälkeen neljän tunnin maastoretkelle, johon kuului evästauko laavulla. Lunta satoi koko matkan ajan, mutta se oli onneksi kevyttä, eikä kastellut meitä. Lämpötilakin taisi pysyä koko ajan plussan puolella.

Illalla saunomisen jälkeen nautimme talon isännän kokkitaidoista. Hän loihti meille joka kerta ihania ruokia ja lopulta pelkäsimmekin kuolevamme ähkyyn. Meitä palveltiin kuin parhaimpiakin vieraita ja tunsimme olomme todella tervetulleiksi. Tällaista on harvoin saanut kokea.

Ruokailun jälkeen kävimme katsomassa, kun Aukusti valjastettiin reen eteen. Se lähti viemään muita kievarin vieraita ajelulle. Se oli komea näky vankkoine olemuksineen. Sen luonne oli myös todella herttainen ja sitä uskaltavat pienimmätkin vieraat silitellä. Kissoja löytyi tallilta ainakin kuusi.

Sunnuntaina lähdimme taas aamiaisen jälkeen maastoretkelle. Tämä retki kesti kaksi tuntia. Tänään sain riemukseni huomata, että Rusko osasi opettaa minua. Se nimittäin aloitti toisinaan kovaäänisen kuolaimen rouskuttelun. Heti, kun korjasin olkapäitteni ja käsieni asentoa, rouskutus loppui. Oli mahtavaa saada kovaääninen huomautus virheellisestä asennostani ja heti korjauksen jälkeen nähdä rentoutunut ja tyytyväinen hevonen. Voiko olla mitään hienompaa kokemusta - ihan huippua!

Lounaan jälkeen kävimme vielä vilkuttamassa hevosillemme ja haikein mielin istuimme autoomme. Kotimatka sujui perinteisesti kokemuksia hehkutellen ja uutta reissua suunnitellen. Tänne täytyy tulla joskus uudelleen!

Ratsastustunnilla 11.3.

Aloitimme tunnin töltillä. Akin töltti oli alkuun todella korkealentoista, mutta hetken säätämisen jälkeen se muuttui suhteellisen hyväksi ja mukavan letkeäksi menoksi. Kenttä oli pelättyä paremmassa kunnossa, eikä sen suhteen ollut mitään ongelmia.

Sitten siirryimme tekemään toisessä päädyssä takaosakäännöstä. Muutaman käännöksen jälkeen siirryimme joko tölttiin tai raviin ja teimme toiseen päätyyn ison ympyrän, josta tulimme taas toiseen päätyyn käännösharjoitukseen. En ole ihan varma, mikä osa kehosta pitäisi tehdä mitäkin, mutta ymmärtääkseni pidätteen jälkeen sisäpohje antoi tukea, sisälonkka siirtyi vähän alas- ja eteenpäin ja ulkopohje lisäsi painetta siirtää etuosaa sivulle niin, että hevosen ulkoetujalka astuu sisäetujalan edestä ja takajalat astuvat pieniä askeleita vartalon alle. Ulko-ohja antaa pidätteitä, sisäohja on paikallaan. Hevosen tulisi olla asetettuna liikkeen suuntaan eli sisäänpäin. Teimme aina muutaman 90 asteen kulman, joiden välissä suoristimme hevosen. Hevosen takaosa ei ilmeisesti olisi saanut siirtyä sisäänpäin, mutta sitä en osannut tai huomannut tarkkailla. Sain kuitenkin joitakin suhteellisen hyvin onnistuneita käännöksiä aikaan, ainakin näin ensikertalaisen tekemänä. Lopuksi otimme muutaman laukannoston ja sitten siirryimme käyntiin ohjat pitkiksi päästäen.

Muutaman rentouttavan käyntikierroksen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Aki alkoi vähän punkemaan sisälavallaan kulmissa ja jouduin keskittymään, jotta olisin saanut sen suoraksi ennen käännöksen tekemistä. Lisäksi alkoi pissaan-en pissaa-pissaan -vääntö. Aki pysähtyy pissatauolle, mutta jos ei heti hoksaa sen aikomusta, vaan hoputtaa eteenpäin, alkaa arvonta, aikooko se pissata vai ei. Näin kävi nytkin ja keskittymiseni alkoi herpaantua koko käännösharjoitukseen. Pieni turhautuminen alkoi nostaa päätään, kun en saanut Akia hoitamaan pissaamistouhuaan, vaan onnistuin aina häiritsemään sitä sen verran, että pissaaminen keskeytyi. Muutaman epämääräisen venkoilukierroksen jälkeen jouduin päättämään, että pissatouhut jää nyt väliin ja jatkamme takaosakäännösten tekemistä. Vaikka välillä tuntui, että nyt käännös meni edes kohtuullisen hyvin, Paulalta tuli negatiivinen palaute. Sisäohjani ei tuntunut pysyvän paikallaan millään ja koska en huomannut itse asiaa, en oikein osannut korjata sitä muutoin, kuin painamalla kyynärpäätä kylkeeni kiinni. Aki alkoi haistaa tyytymättömyyteni itseeni ja luuli tietenkin, etten ole siihen tyytyväinen. Se alkoi punkemaan sisälapaansa entistä enemmän ja lopulta haahuilimme kentällä epämääräisesti. Paula neuvoi tekemään pohkeenväistöä ja se auttoikin heti suoristamaan Akin ja pitämään sen uralla. Tässä stressaantuneessa olotilassa teimme lopuksi muutaman laukannoston. Minulla ei ollut enää juurikaan uskoa itseeni, joten laukannostosta ei meinannut tulla mitään. Jouduin tekemään itseni kanssa paljon töitä, jotta sain koottua ajatukseni ja keskittymiseni sille tasolle, että laukannosto onnistui.