Ratsastustunnilla 11.3.

Aloitimme tunnin töltillä. Akin töltti oli alkuun todella korkealentoista, mutta hetken säätämisen jälkeen se muuttui suhteellisen hyväksi ja mukavan letkeäksi menoksi. Kenttä oli pelättyä paremmassa kunnossa, eikä sen suhteen ollut mitään ongelmia.

Sitten siirryimme tekemään toisessä päädyssä takaosakäännöstä. Muutaman käännöksen jälkeen siirryimme joko tölttiin tai raviin ja teimme toiseen päätyyn ison ympyrän, josta tulimme taas toiseen päätyyn käännösharjoitukseen. En ole ihan varma, mikä osa kehosta pitäisi tehdä mitäkin, mutta ymmärtääkseni pidätteen jälkeen sisäpohje antoi tukea, sisälonkka siirtyi vähän alas- ja eteenpäin ja ulkopohje lisäsi painetta siirtää etuosaa sivulle niin, että hevosen ulkoetujalka astuu sisäetujalan edestä ja takajalat astuvat pieniä askeleita vartalon alle. Ulko-ohja antaa pidätteitä, sisäohja on paikallaan. Hevosen tulisi olla asetettuna liikkeen suuntaan eli sisäänpäin. Teimme aina muutaman 90 asteen kulman, joiden välissä suoristimme hevosen. Hevosen takaosa ei ilmeisesti olisi saanut siirtyä sisäänpäin, mutta sitä en osannut tai huomannut tarkkailla. Sain kuitenkin joitakin suhteellisen hyvin onnistuneita käännöksiä aikaan, ainakin näin ensikertalaisen tekemänä. Lopuksi otimme muutaman laukannoston ja sitten siirryimme käyntiin ohjat pitkiksi päästäen.

Muutaman rentouttavan käyntikierroksen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Aki alkoi vähän punkemaan sisälavallaan kulmissa ja jouduin keskittymään, jotta olisin saanut sen suoraksi ennen käännöksen tekemistä. Lisäksi alkoi pissaan-en pissaa-pissaan -vääntö. Aki pysähtyy pissatauolle, mutta jos ei heti hoksaa sen aikomusta, vaan hoputtaa eteenpäin, alkaa arvonta, aikooko se pissata vai ei. Näin kävi nytkin ja keskittymiseni alkoi herpaantua koko käännösharjoitukseen. Pieni turhautuminen alkoi nostaa päätään, kun en saanut Akia hoitamaan pissaamistouhuaan, vaan onnistuin aina häiritsemään sitä sen verran, että pissaaminen keskeytyi. Muutaman epämääräisen venkoilukierroksen jälkeen jouduin päättämään, että pissatouhut jää nyt väliin ja jatkamme takaosakäännösten tekemistä. Vaikka välillä tuntui, että nyt käännös meni edes kohtuullisen hyvin, Paulalta tuli negatiivinen palaute. Sisäohjani ei tuntunut pysyvän paikallaan millään ja koska en huomannut itse asiaa, en oikein osannut korjata sitä muutoin, kuin painamalla kyynärpäätä kylkeeni kiinni. Aki alkoi haistaa tyytymättömyyteni itseeni ja luuli tietenkin, etten ole siihen tyytyväinen. Se alkoi punkemaan sisälapaansa entistä enemmän ja lopulta haahuilimme kentällä epämääräisesti. Paula neuvoi tekemään pohkeenväistöä ja se auttoikin heti suoristamaan Akin ja pitämään sen uralla. Tässä stressaantuneessa olotilassa teimme lopuksi muutaman laukannoston. Minulla ei ollut enää juurikaan uskoa itseeni, joten laukannostosta ei meinannut tulla mitään. Jouduin tekemään itseni kanssa paljon töitä, jotta sain koottua ajatukseni ja keskittymiseni sille tasolle, että laukannosto onnistui.