Ratsastustunnilla 30.4.

Vappu on hyvä aloittaa ratsastustunnilla. Menimme jo heti aamusta laittamaan hevosia kuntoon. Kuggi oli hurjan pölyn peitossa ja siitä lähti todella paljon karvaa. Vastapesty takkini oli nopeasti harmaa.

Aloitimme tunnin kiertämällä kenttää töltissä. Yritin heti tunnin alusta alkaen keskittyä huolellisiin kulmiin ja ratsastaa joka askeleen ilman lepsuiluja. Kuggi kulki vähän vinossa välillä ja jouduin sitä suoristamaan, mutta muuten sain siltä kohtalaisen töltin aikaan. Menimme aika rauhallista tahtia, koska kumirouheella päällystetty kenttä oli aika pehmeä.

Sitten siirryimme isolle keskikentän ympyrälle. Kun saimme siihen hyvä tahdin ja muodon, aloimme tekemään muutaman askeleen väistöjä niin, että ympyrä ei kuitenkaan suurentunut. Väistätimme siis vain takaosaa. Yritin keskittyä istuntaan ja mahdollisimman pieniin apuihin. Väistöt onnistuivat aika hyvin, kunhan maltoin istua syvällä enkä jännittänyt itseäni satulasta irti. Tein aluksi selkeän pidätteen vatsalihaksilla ja kutittelin raipalla vähän takaosaa. Seuraavaksi keskityin hengittämään ja pitämään olkapäät rentoina. Mitä rennompana ja vähäeleisempänä pysyin, sitä parempia väistöjä Kuggi teki. Ja vastaavasti mitä enemmän yritin ja väänsin, sitä enemmän Kuggi vain kiirehti alta pois.

Lopuksi otimme vielä laukannostoja. Tässä keskityin istumaan noston aikana rennosti ja suorana niin, etten nojautuisi tapani mukaan etunojaan. Alkuaikojen laukannostojen väännöt ovat jääneet vahvasti takaraivoon muistiin ja siksi vähäeleinen laukannosto on harjoittelun paikka. Aina, kun maltoin istua syvällä ja nojata jopa vähän taakse, laukka nousi hienosti. Huonommallakin tyylillä se nousi, mutta ei ollut yhtä pyörivää.

Maastoilemassa 25.4.

Ratsastusretken päätteeksi maistui ihanat piehtaroinnit ja sitten paikalle ilmestyikin musta kissa ihmeteltäväksi

 Tänään oli jo lähes kuuma ilma, kun aamulla lähdimme liikkeelle kello yhdeksän aikaan. Päällä oli huppari ja se riitti oikein mainiosti. Oli ihana keväinen auringonpaiste, sini-ja valkovuokot kukkivat kilpaa tienvarsilla. Ratsastimme pikkuteitä pitkin ja matkaa kertyi parin tunnin verran. Aki päästeli menemään suorilla tienpätkillä passia ja minä menin Kuggin kanssa perässä laukkaa. Tiellä oli jonkin verran routavaurioita ja välillä lähes koko tie oli romahtanut, joten piti olla tarkkana missä kohtaa tietä meni. Paluumatkalla Akia oli täysi työ pidätellä, joten välillä mentiin tosi haipakkaa ja vain toivottiin, ettei vastaan tule autoja. Välillä mentiin tölttiä  ja Kuggiltakin sain siedettävän töltin, kun annoin sille lähes pitkät ohjat ja tein niillä pidätteitä. Lisäksi istuin melkein kolmipisteistunnassa.

Perillä tallilla harjasimme hevoset ja päästimme ne laitumelle piehtaroimaan. Haravoin vielä vähän tallin pihaa, kun loputkin lumet olivat sulaneet ja sitten lähdin kotiin. Kotimatkalla kävin pesemässä auton ja sitten kotiin takapihalle ottamaan aurinkoa. Kaitsu grillasi meille ihanan lohiaterian huhtasienikastikkeineen ja sitten maistelimme vielä Unkarin tuliaisviinejä. Pojatkin saivat maistaa Tokaijin kuuden puttonin valkoviininektariinia, nammm! Maistelun teimmekin oikein kaikkien sääntöjen mukaan, jotta pojatkin oppivat arvostamaan hyviä viinejä.

Maastoilua ja tallipihan siivousta 17.4.

Mittari taisi tehdä tämän kevään lämpöennätyksensä ja me Paulan kanssa nautimme siitä maastoillen. Tosin aamulla yhdeksän aikaan, kun starttasimme, ei lämpöä ollut kuin vasta neljä, mutta aurinko lämmitti tehokkaasti, eikä kyllä tullut kylmä. Kevät näytti parhaat kasvonsa ja saimme bongattua kymmenittäin leskenlehtiä ja muutamia perhosia.

Tänään suunnistimme kohti Ingmannin rataa. Rata oli hyvässä kunnossa ja päästelimme menemään täyttä vauhtia. Kuggin laukka oli ihanan pyörivää ja Aki päästeli Paulan kanssa ehkä parhaimpia passipätkiään tähän mennessä. Välillä otettiin rauhallisesti ja lönkyteltiin käynnissä.

Tallilla suihkutimme ja loimitimme hevoset. Sitten otimme haravat ja talikot käteen ja aloimme puhdistamaan tallipihaa talven sotkuista ja vanhoista heinistä. Tässä touhussa vierähtää helposti vaikka koko päivä, mutta kun piha oli suht siistissä kunnossa, oli minun lähdettävä kotiin laittamaan ruokaa. Ruoka maistuikin todella hyvältä takapihalla istuen ja auringosta nauttien.

Puomeja 15.4.

Tänään mentiin puomeja kaikissa askellajeissa, paitsi töltissä. Kentän keskialueella oli viisi puomia, joita ylitimme ensin käynnissä. Akin askellus ei meinannut oikein sopia puomiväleihin ja siksi keskityin pitkällä sivulla kokoamaan sitä useilla pidätteillä ja eteenpäin ajavilla avuilla. Sitten lyhyen sivun puolestavälistä käännyimme keskikentän puomeille. Akin jalka ei meinannut oikein nousta millään ja välillä se kompuroi oikein kunnolla, mutta pitkien sivujen kokoamiset sekä puomilla pohkeet ja ääniavut antoivat ryhtiä, tahtia ja puhtia niin, että suoritukset paranivat vähitellen.

Sitten puomivälejä vähän lyhennettiin ja siirryimme ylittämään niitä ravissa. Menimme pitkät sivut kevyttä ravia, mutta siirryimme harjoitusraviin heti, kun käännyimme keskikentän puomeille. Oli hauska tunne tuntea hevosen lennokkaat askeleet, kun se ponnahteli puomien ylitse. Akilla vaan tahtoi ainoastaan takajalat nousta, mutta etujalat olivat vähän ponnettomammat ja ne kolahtelivat aina välillä puomeihin. Mutta ihan hienosti selvitettiin tämäkin osuus. Nyt muistin aina kiittää taputuksella Akia hyvästä suorituksesta. Sekin asia täytyy erikseen opetella, hassua kyllä.

Viimeiseksi Paula laittoi yhdet puomit kentän pitkille sivuille ja siirryimme kiertämään kenttää laukassa. Oli tärkeää antaa kunnon ääniapu noin puoli metriä ennen puomia, jotta laukka pysyi yllä puomin ylityksessä ja myös sen jälkeen. Aki laukkasi lennokkaasti, vaikkakin välillä jouduin nostamaan uuden laukan sen rikottua raville. Vaikka välillä huomasin taas nojautuvani vähän etukenoon, olin tyytyväinen kehoni rentouteen laukassa. Vieläkään se ei ole hyvä, mutta nyt olen jo parantanut selvästi. Esimerkiksi ohjasote on paljon selkeämpi ja vakaampi kuin ennen, enkä enää pompi satulasta irti.

Tänään oli todella hiki tunnin loputtua ja tunsi tehneensä töitä. Fiilikset hipoivat pilviä ja hymy oli herkässä... ihana tunti! Sunnuntaina sitten maastoilemaan heti aamusta.

Ratsastustunnilla 8.4.

Veimme hepoille koululta tuliaisina kuivattuja leivänreunoja. Ne otettiin kiitollisina vastaan ja sai olla tarkkana, ettei mennyt oma käsi mukana, kun niin maistuivat hyviltä. Kenttä oli kokonaan sulanut lumesta, ainoastaan reunoilla oli edelleen lunta. Kumirouhe ei olekaan niin kamala pohja, kuin mitä olin pelännyt. Tölttiin se tuntui välillä olevan vähän pehmeä, varsinkin jos meni reunaan, jossa vesi vielä makasi ja veden valumiseen tehdyt urat tekivät pohjan epätasaiseksi.

Aloitimme tunnin töltillä. Aki rikkoi usein raville, joten pidätteiden täsmällisyys ja eteenpäin ajavat avut olivat tarpeen. Silloin kun töltti pysyi, se tuntui ihanan letkeältä ja etujalat nousivat korkealle. Kohta siirryimme käyntiin ja jäimme isolle keskiympyrälle. Väliin teimme voltteja. Aki taipui kohtalaisen hyvin, mutta välillä iso ympyrä tuppasi pienenemään ja silloin yritin pohkeenväistöllä suurentaa ympyrää takaisin entiselleen. Voltille taivuttaessa on tärkeää taivuttaa hevosta kunnolla sisäohjalla ja -pohkeella. Heti, kun se taipuu, myödätä ja sitten kohta taivuttaa uudelleen. Sitten siirryimme tekemään ympyrää ja vähän suurempia voltteja harjoitusravissa. Aki piti muotonsa pyöreänä ja siksi ravi tuntui todella mukavalta istua. Tykkään kovasti näistä harjoitusravissa tehtävistä ympyröistä! Siinä ehtii ja joutuu miettimään pohje- ja ohjasapuja erityisellä tarkkuudella, omaa istuntaa unohtamatta. Huomasin taas välillä hartioitteni olevan etukenossa ja kun korjasin niitä, Akin ravi meinasi sammua. Mutta Aki teki kovasti töitä ja olin oikein tyytyväinen.

Parin rentouttavan käyntikierroksen jälkeen otimme muutamia laukannostoja molempiin suuntiin. Mitäköhän kehossani aina tapahtuu kun Paula sanoo sanan "laukka", sillä samantien Aki alkaa punkemaan sisälapaansa ja itseään sisäänpäin. Hämmentää tämä ajattelun voima! Olen todella tehnyt itseni kanssa töitä, jotta en kertaakaan lankeasi ajattelemaan, ettei tästä tule yhtään mitään. Niin nytkin säilytin koko ajan hyvän ja positiivisen mielen ja sainkin Akin ihan hyvin siirtymään takaisin uralle ja laukan nousemaan molempiin suuntiin ilman ongelmia. Hyvä minä! Asentoni vielä tuppaa joskus olemaan turhan etupainoinen ja unohdan antaa laukkaa ylläpitäviä apuja, joten varsinkin toiseen suuntaan mennessä laukka sammui vähän liian aikaisin.

Viimeiseksi vielä tölttäsimme kenttää ympäri. Aki rikkoi koko ajan raville. Poissa ovat siis ajat, jolloin sen töltti pysyy yllä ilman erityistä työntekoa. Mutta ihan kiva, että joutuu miettimään omaa tekemistään ihan koko ajan, sillä siitähän sitä oppii!

Tunnin lopulla oli jo kuuma ja välillä pystyi jopa sanomaan olevansa vähän hengästynyt. Hienoa!