Tänään mentiin puomeja kaikissa askellajeissa, paitsi töltissä. Kentän keskialueella oli viisi puomia, joita ylitimme ensin käynnissä. Akin askellus ei meinannut oikein sopia puomiväleihin ja siksi keskityin pitkällä sivulla kokoamaan sitä useilla pidätteillä ja eteenpäin ajavilla avuilla. Sitten lyhyen sivun puolestavälistä käännyimme keskikentän puomeille. Akin jalka ei meinannut oikein nousta millään ja välillä se kompuroi oikein kunnolla, mutta pitkien sivujen kokoamiset sekä puomilla pohkeet ja ääniavut antoivat ryhtiä, tahtia ja puhtia niin, että suoritukset paranivat vähitellen.
Sitten puomivälejä vähän lyhennettiin ja siirryimme ylittämään niitä ravissa. Menimme pitkät sivut kevyttä ravia, mutta siirryimme harjoitusraviin heti, kun käännyimme keskikentän puomeille. Oli hauska tunne tuntea hevosen lennokkaat askeleet, kun se ponnahteli puomien ylitse. Akilla vaan tahtoi ainoastaan takajalat nousta, mutta etujalat olivat vähän ponnettomammat ja ne kolahtelivat aina välillä puomeihin. Mutta ihan hienosti selvitettiin tämäkin osuus. Nyt muistin aina kiittää taputuksella Akia hyvästä suorituksesta. Sekin asia täytyy erikseen opetella, hassua kyllä.
Viimeiseksi Paula laittoi yhdet puomit kentän pitkille sivuille ja siirryimme kiertämään kenttää laukassa. Oli tärkeää antaa kunnon ääniapu noin puoli metriä ennen puomia, jotta laukka pysyi yllä puomin ylityksessä ja myös sen jälkeen. Aki laukkasi lennokkaasti, vaikkakin välillä jouduin nostamaan uuden laukan sen rikottua raville. Vaikka välillä huomasin taas nojautuvani vähän etukenoon, olin tyytyväinen kehoni rentouteen laukassa. Vieläkään se ei ole hyvä, mutta nyt olen jo parantanut selvästi. Esimerkiksi ohjasote on paljon selkeämpi ja vakaampi kuin ennen, enkä enää pompi satulasta irti.
Tänään oli todella hiki tunnin loputtua ja tunsi tehneensä töitä. Fiilikset hipoivat pilviä ja hymy oli herkässä... ihana tunti! Sunnuntaina sitten maastoilemaan heti aamusta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti