Veimme hepoille koululta tuliaisina kuivattuja leivänreunoja. Ne otettiin kiitollisina vastaan ja sai olla tarkkana, ettei mennyt oma käsi mukana, kun niin maistuivat hyviltä. Kenttä oli kokonaan sulanut lumesta, ainoastaan reunoilla oli edelleen lunta. Kumirouhe ei olekaan niin kamala pohja, kuin mitä olin pelännyt. Tölttiin se tuntui välillä olevan vähän pehmeä, varsinkin jos meni reunaan, jossa vesi vielä makasi ja veden valumiseen tehdyt urat tekivät pohjan epätasaiseksi.
Aloitimme tunnin töltillä. Aki rikkoi usein raville, joten pidätteiden täsmällisyys ja eteenpäin ajavat avut olivat tarpeen. Silloin kun töltti pysyi, se tuntui ihanan letkeältä ja etujalat nousivat korkealle. Kohta siirryimme käyntiin ja jäimme isolle keskiympyrälle. Väliin teimme voltteja. Aki taipui kohtalaisen hyvin, mutta välillä iso ympyrä tuppasi pienenemään ja silloin yritin pohkeenväistöllä suurentaa ympyrää takaisin entiselleen. Voltille taivuttaessa on tärkeää taivuttaa hevosta kunnolla sisäohjalla ja -pohkeella. Heti, kun se taipuu, myödätä ja sitten kohta taivuttaa uudelleen. Sitten siirryimme tekemään ympyrää ja vähän suurempia voltteja harjoitusravissa. Aki piti muotonsa pyöreänä ja siksi ravi tuntui todella mukavalta istua. Tykkään kovasti näistä harjoitusravissa tehtävistä ympyröistä! Siinä ehtii ja joutuu miettimään pohje- ja ohjasapuja erityisellä tarkkuudella, omaa istuntaa unohtamatta. Huomasin taas välillä hartioitteni olevan etukenossa ja kun korjasin niitä, Akin ravi meinasi sammua. Mutta Aki teki kovasti töitä ja olin oikein tyytyväinen.
Parin rentouttavan käyntikierroksen jälkeen otimme muutamia laukannostoja molempiin suuntiin. Mitäköhän kehossani aina tapahtuu kun Paula sanoo sanan "laukka", sillä samantien Aki alkaa punkemaan sisälapaansa ja itseään sisäänpäin. Hämmentää tämä ajattelun voima! Olen todella tehnyt itseni kanssa töitä, jotta en kertaakaan lankeasi ajattelemaan, ettei tästä tule yhtään mitään. Niin nytkin säilytin koko ajan hyvän ja positiivisen mielen ja sainkin Akin ihan hyvin siirtymään takaisin uralle ja laukan nousemaan molempiin suuntiin ilman ongelmia. Hyvä minä! Asentoni vielä tuppaa joskus olemaan turhan etupainoinen ja unohdan antaa laukkaa ylläpitäviä apuja, joten varsinkin toiseen suuntaan mennessä laukka sammui vähän liian aikaisin.
Viimeiseksi vielä tölttäsimme kenttää ympäri. Aki rikkoi koko ajan raville. Poissa ovat siis ajat, jolloin sen töltti pysyy yllä ilman erityistä työntekoa. Mutta ihan kiva, että joutuu miettimään omaa tekemistään ihan koko ajan, sillä siitähän sitä oppii!
Tunnin lopulla oli jo kuuma ja välillä pystyi jopa sanomaan olevansa vähän hengästynyt. Hienoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti