Ratsastustunnilla 31.12.

Olo on autuaan onnellinen. Sen sai aikaan täydellisen kaunis talvinen maalaismaisema ja suloiset hevoset. Myös onnistumisen tunne ja huomio omasta edistymisestä saa aikaan tyytyväistä myhäilyä. Tänään tunsin, että pohkeet, ohjasote ja istunta natsasivat aika hyvin ja sain Akin menemään useaan otteeseen juuri niin kuin halusin. Myös harjoitusravi tuntui tosi hyvältä.

Aloitimme tunnin kevennetyllä ravilla suuressa ympyrässä ja kiinnitimme huomiota sisäpohkeeseen ja myöskin ulko-ohjaan, jotka tukivat hevosta ympyrällä. Tarkoituksena oli myös saada hevonen kulkemaan mahdollisimman tasaista tahtia, astumaan hyvin takajaloilla alleen ja  pyöristämään selkäänsä.

Sitten siirryimme käyntiin ja keskityimme sekä suoraan että vähän taipuneeseen hevoseen. Kun ratsastimme suoraa hevosta ympyrällä, ulko-ohja antoi hyvän tuen ja ulkopohje käänsi hevosta säännöllisin väliajoin n. 90 asteen käännökseen. Jos sisälapa pungersi sisäänpäin, sisäohjan liikuttelu ja sisäpohkeen vahvempi tuki korjasi tilanteen. Välillä asetimme hevosen sisäänpäin ja annoimme sen taipua ympyrälle. Pienestäkin aiheesta oli hyvä antaa pieni myötäys ohjalla palkinnoksi. Sitten siirryimme harjoitusraviin ja jatkoimme samaa harjoitusta.

Lopuksi ratsastimme töltissä niin, että kiersimme koko kenttää, mutta teimme välillä toiseen päähän suuren ympyrän. Suoran alussa kokoavia puolipidätteitä ja sitten vauhdilla eteenpäin ja kun töltissä löytyi hyvä rytmi, annettiin parin askeleen verran myötäystä ohjalla.

 Hevoset olivat tunnin lopuksi huurtuneet hauskaan valkoiseen kuuraan ja partakarvat sekä silmäripset korostuivat söpösti.

Joululoman ratsastusvaelluksella 28.12.

Tänään nautin joululahjastani, nimittäin ratsastusvaelluksesta mieheni, Kaitsun, kanssa. Oli ihana lähteä Pukkilaan Torpin tallille kahden tunnin reissulle. Pakkanen paukkui ja maisemat olivat kuorruttuneina kauniiseen lumivaippaan. Voiko olla mitään parempaa!? Kaikki reitit olivat hienosti aurattu auki. Olimme joulun jälkeen ensimmäiset ratsastajat ja sen huomasi hevosten virkeästä olotilasta. Ne olivat kärsimättömiä pääsemään liikkeelle ja kunnolla vauhtiin.

Matkaan lähti kahden vetäjän lisäksi 10 ratsastajaa, joista kolme oli pariskuntaa. Mukana oli siis kolme miestä ja se on minun historiassani ennätysmäärä. Kaikilla muilla, paitsi Kaitsulla, oli kokemusta näistä vaelluksista, mutta Kaitsu pärjäsi aivan loistavasti mukana, eikä häntä voinut ainakaan syyttää hitaasta vauhdista.

Kaitsu sai ratsukseen lentävän nojatuolin, Jökullin ja minä iki-ihanan Vigdisin. Sillä olenkin mennyt useasti, ainakin neljä kertaa ja tälläkin kertaa se oli aivan ihana. Sillä on mahtavat askellajit ja suloiset silmät.

Meillä oli aika vauhdikas retki. Ratsastimme useita pitkiä laukkapätkiä ja monta tölttipätkää. Minua hiukan jännitti, pysyykö Kaitsu selässä laukkapätkillä. Ensimmäisen laukan lopulla kuulin takaani mätkähdyksen, kun joku putosi hevosen selästä. Hätääntyneenä kurkistin taakseni, mutta onneksi se ei ollut Kaitsu, vaan eräs vanhempi rouvashenkilö, jolla jalustimet olivat olleet vähän liian pitkät ja ne olivat pudonneet jaloista kesken laukkapätkän. Hänen ei käynyt kuinkaan ja pääsimme kohta jatkamaan matkaa. Heti perään otimme ensin tölttiä ja suoralle päästyämme kirmasimme taas vauhdikkaaseen laukkaan.

Kyselin aina välillä Kaitsun kuulumisia takanani ja aina oli vastassa aurinkoinen ja iloinen ilme. Vastaukseksi sain myhäilevän "hyvin menee". Vauhti ei tuntunut pelottavan ja hän selvästi nautti siitä. Upeeta, sillä nyt saan hänet varmasti toistekin mukaani vaelluksille. Ehkä tästä tulee meidän yhteinen harrastus aina muutaman kerran vuodessa, kuka tietää.

Ratsastustunnilla 22.12.

Tänään oli kipakka pakkanen, mutta hyvin tarkenin siitä huolimatta. Viima aiheutti sen, että otsa ja sormet olivat vähän jäässä, mutta eipä sekään tuntia haitannut. Sain tällä kertaa yksityistunnin ja se tuntui luksukselta, kun kaikki huomio tuli vain itselle ja pieniinkin yksityiskohtiin sai tarkkaa ohjeistusta.

Aloitin tunnin Kuggilla. Ensin muutama kierros ravia molempiin suuntiin ja sitten aloitin tekemään suuria kiemuroita. Ensin pitkä sivu suoraa käynnissä niin, että hevonen oikein venytti itsensä, ja sitten kokoaminen lyhyellä sivulla. Siitä lähdin tekemään kiemuraa koko kentän leveydeltä. Tein muutaman kierroksen kokonaan käynnissä, mutta sitten jatkoin kierroksia niin, että tein kiemuraosat töltissä ja siirryin käyntiin pitkällä sivulla, jossa annoin Kuggin venyttää itsensä. Välillä vaihdoin suuntaa. Pyrin kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tekisin kiemurat painoavuilla ja kiemuroiden välillä suoristaisin hevosen ennen seuraavaa käännöstä.

Sitten vaihdoin hevosta ja ratsastin Akilla. Paula otti Kuggin talutukseen. Ennen liikkeelle lähtöä yritin koota Akin niin, että sen pää laskeutuisi ja se olisi luotiviivalla. Kevyesti ohjilla pieni pidäte ja samaan aikaan kevyesti pohkeita ja heti myötäys, kun Aki taivutti päätään alaspäin. Sitten uudestaan, kunnes hevonen oli pakattu.  Liikkeelle lähtiessä tarkkailin omaa istuntaani ja kevyttä ohjasotetta. Sitten pyrin pitämään hevosen koottuna jatkuvilla kevyillä pidätteillä ja heti perään ulkopohkeen painalluksella, jotta eteenpäinpyrkimys säilyisi.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen siirryin harjoitusraviin. Siirtymisen raviin tein ohjia myötäämällä ja avaamalla lonkkia, jolloin polvet kääntyivät ulospäin irti hevosesta. Pitkät vatsalihakset, rennot nilkat ja polvet sekä istunta syvällä satulassa, jolloin nojauduin ajatuksenomaisesti taakse ja painoin vähän kantapäitä alas. Nyt kun vielä annoin säännöllisesti pidätteitä ja sain siten hevosen pitämään pyöreän muotonsa, sain tuntea lantiossani keinuvan ylös-alas-liikkeen ja tällä kertaa pomppimista tuli vain muutaman kerran. Heti kun tunsin, että Aki alkoi hidastaa ja aikoisi siirtyä käyntiin, annoin puolipidätteen ja pienen ääniavun. Tai jos se alkoi kiihdyttää vauhtiaan liikaa, joko hiljensin tai tein pysähdyksen. Kun väsyin, hiljensin vähäksi aikaa käynnille ja sitten kohta siirryin uudelleen raviin. Välillä tein voltin tai ympyrän sekä vaihdoin suuntaa. Oli ihanaa, kun Paula oli koko ajan vieressä kannustaen, ohjeistaen ja antaen kaikin tavoin palautteen heti. Nyt alkoi harjoitusravi sujumaan ja mieli oli korkealla.

Nyt joulun viettoon ja odottamaan 28. päivän ratsastusvaellusta Kaitsun kanssa.

Ratsastustunnilla 17.12.

 

Tänään oli mukava ilma ratsastamiseen, kun ei satanut, tuullut tai pakastanut paljoakaan. Tarkenin vallan mainiosti tavallisilla ratsastushousuilla. Toppahousuissa tulee aina niin kankea olo. 

Haimme hevoset haasta, jossa ne rouskuttivat tyytyväisinä heiniään. Kuggi vähän katseli meitä epäluuloisesti, mutta antoi silti ottaa hyvin kiinni. Veimme hevoset talliin, jossa laitoimme niille varusteet päälle ja sitten suuntasimme kentälle. 

Aloitimme tunnin ravissa. Ravin jälkeen vaihdoimme suuntaa, siirryimme käyntiin ja aloitimme harjoituksen kokoamalla hevosen askellusta tiiviimmäksi aina kentän lyhyillä sivuilla. Sitten pitkillä sivuilla pyrimme pidentämään askelta. Aki oli vauhdikkaalla päällä ja omilla vatsalihaksilla piti oikein tehdä töitä, jotta sillä oli vaikutusta ja Aki malttoi hidastaa ja lyhentää askeltaan tarpeeksi. Seuraavaksi päästimme hevosen töltille pitkillä sivuilla ja hidastimme takaisin käyntiin sivun lopulla. Sitten teimme taas kokoamisen eli askeleen lyhentämisen lyhyillä sivuilla. Töltin innostamana Aki ei meinannut malttaa hidastaa tarpeeksi, joten tein välillä pysäytyksiä ja sitten lähdettiin hitaasti uudelleen liikkeelle. Lopuksi vain tölttäsimme kenttää ympäri.

Sitten annoimme välillä hevosille pitkät ohjat ja vaihdoimme suuntaa. Muutaman löysän lönkyttelykierroksen jälkeen siirryimme harjoitusraviin. Pitkän sivun keskellä tiivistimme istuntaamme ja pyrimme hidastamaan hevosen vauhtia muutaman askeleen ajan ja näin kokoamaan sitä vähän. Ja sitten taas vauhdikkaammin eteenpäin. Akin ravi oli joissakin kentän kohdissa todella pompottavaa, koska yhden nurkan pohja oli aika pehmeä ja se joutui nostelemaan jalkojaan. Tämä vähän herpaannutti omaa keskittymistä ja rentoutta. Mutta muuten yritin kovasti ajatella omaa istuntaani, eli että nojaisin vähän taaksepäin ja pitäisin hartiani ja käteni rentoina. Lisäksi yritin kiinnittää huomita nilkkojen, polvien ja lantion rentouteen. Lisäksi yritin pitää sisäohjan liikkuvana ja ulko-ohjan tuella. Muutamaan otteeseen Aki pyöristi selkäänsä ja ravi muuttui aika siedettäväksi istua. Silloin onnistuin hetken tuntemaan lähes täyden rentouden ja oman lantioni keinuvan liikkeen, kun lonkat putosivat puolelta toiselle ja vatsalihakset olivat pitkinä. Välillä siirryimme käyntiin ja annoimme lepohetken sekä itselle että hevoselle. Sitten teimme harjoituksen uudestaan.

Maastoilemassa 10.12.

 Lähdin tänään vähän aikasemmin töistä, jotta ehtisimme lähtemään valoisaan aikaan maastoon ja myös, koska illalla olisi pikkujoulut ja niihin pitäisi ehtiä vielä valmistautumaan.

Paula oli jo ehtinyt laittaa hevoset valmiiksi ja lähdimmekin heti tallin vierestä lähtevää polkua pitkin tarpomaan metsään. Aurinko värjäsi taivaan eri punaisen sävyihin ja tuuli oli todella kova. Viima pisteli kasvoilla. Lunta oli välillä jopa 60 cm, mutta hevoset kahlasivat urhoollisesti eteenpäin mäkisessä maastossa. Joissain kohtaa omatkin jalat osuivat lumihankeen. Teimme vähän vajaan puolen tunnin lenkin ja se oli hevosille ihan varmasti riittävä, koska joutuivat todella nostelemaan jalkojaan. Omatkin nilkat olivat jo vähän väsyneet, koska pidin painoa lähes koko ajan jalustimilla.

Käväisimme lopuksi vielä kentällä pyörähtämässä. Se sijaitsi mäen ylärinteellä ja sieltä oli aika hienot näköalat ympäristöön. Kenttä oli aika pieni, kun lumet oli aurattu aitauksen sisäpuolelle. Selkeää uraa ei ollut ja Kuggi haahuili vähän missä milloinkin. En oikein osannut valita hyvää reittiä ja huomasin, että ulkolaidan tuella on aika suuri merkitys... tai ainakin sen puutteella. Menin kuitenkin Kuggilla hetken tölttiä molempiin suuntiin. Töltti oli aika passitahtista ja tuntui välillä jopa vähän laukalta, mutta muutaman pätkän sain sen menemään kohtuullista tölttiä.

Lopuksi veimme hevoset takaisin laitumelle ja ne pääsivät heinäkasansa kimppuun. Veimme varusteet paikalleen. Varustehuone oli uusi ja lämmin. Hyllyillä oli ihanasti tilaa kaikille varusteille sekä loimille kunnon kuivauspaikat.

Nyt on taas mieli virkeänä, joten tästä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto. Kiitos Paulalle tutustumiskäynnistä!

Ratsastustunnilla Röylässä 4.12.

Tällä kertaa olin ratsastamassa Lauralla, 165 cm korkealla puoliverisellä ratsuhevosella. Laura asustelee Röylässä, jossa on yhteensä noin 20 hevosta. Laura oli oikein mukava heppa, mutta hieman ehkä säikky. Pelkkä loimen ottaminen pois selästä piti tehdä rauhallisesti, ettei tule paniikkia. Lauran omistaja laittoi varusteet, joten minä sain vain katsella sivussa rauhassa.

Tallin iso kenttä oli lumen valtaama, joten tunti pidettiin pienellä kentällä. Siellä oli muitakin ratsastajia, mutta he onneksi antoivat minulle hyvin tilaa. Alkukäynti aloitettiin jo tallin pihalta ja sieltä siirrymme tälle n. 200 metrin päässä olevalle kentälle. Jouduimme kulkemaan kapean tien reunaa, jolla pahimmillaan huristelee jopa paikallisbussit. Nyt onneksi vastaan tuli vain pikkuautoja, jotka osasivat kohteliaasti hiljentää reilusti vauhtiaan.

Pian siirryin kevennettyyn raviin. Ravi tuntui todella pehmeältä ja mukavalta. Vauhtia sai välillä pyytää kovemmilla otteilla, kuin mihin olin issikoilla tottunut. Lähdin pehmentämään ja taivuttamaan hevosta tekemällä voltteja aina yhdellä sivulla. Volteilla vauhti meinasi väkisinkin hyytyä ja jouduin oikein keskittymään pohkeisiini, jotta sain pidettyä sisäpohkeen tuen ja samalla ulkopohkeen aktiivisena antamassa vauhtia. Laura pyrki välillä oikaisemaan voltin loppuosan ja taas jouduin oiken pinnistämään muistiani, mitä sitten piti tehdä. Opettajani vain keskusteli toisten ratsastajien kanssa, joten häneltä ei ollut mitään vinkkiä tai ohjetta odotettavissa. Mutta hyvin selvisin ja Laura väisti hienosti pohjettani ja pysyi lopulta hyvin valitsemallani reitillä. Sitten vaihdoin suuntaa ja tein samat harjoitukset. Yhden kerran kun olin juuri lähdössä voltille, Laura otti jättiaskeleen kentän keskelle, koska oli nähnyt jotain peikkoja läheisellä pellolla. Se oikein syöksyi matalaksi ja sitten ryhdistäytyi katsellen pellolle pelokkaana. Onneksi pysyin ilman vaikeuksia kyydissä ja pienen ihmettelyn jälkeen annoin vain pohkeita, jotta tilanne menisi oli ja voisimme jatkaa ravaamista.

Tässä vaiheessa jouduin myös toteamaan, että olin varustautunut paukkupakkasiin, joten minulla oli todella kuuma. Tuntui, että höyry vain nousi kauluksesta ja housut liimautuivat ihoon kiinni. Posketkin taisivat hehkua punaisina. Olisin hyvin pärjännyt pelkillä ratsastushousuilla näiden toppahousujen sijaan.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen jatkoin ravissa niin, että siirryin harjoitusravista kevennettyyn raviin, josta tein siirtymisen harjoitusravin kautta käyntiin kentän puolen välin kohdalla. Sitten jatkoin parin tolpan verran reipasta käyntiä, josta taas siirryin harjoitusravin kautta kevennettyyn raviin. Tätä rataa jatkoin lopputunnin.

Loppukäynnin teimme tien vierustaa pitkin löntystellen. Se on aina Lauralla palkintona hyvin menneen tunnin jälkeen. Risteyksen kohdalla Laura testasi minua yrittämällä kääntyä tallille päin. Sain tehdä tosissani töitä, jotta jatkoimme suuntaan, johon minä halusin. Kun sain sen kääntymään oikeaan suuntaan, se yritti vielä kerran kokeilla kääntymällä toiseen suuntaan. Kun olimme selvinneet tästä tahtojen taistosta, vastaamme tuli pieni poika potkukelkalla potkutellen. Se oli sen verran outo kapistus, että sitä piti oikein korvat höröllään pysähtyä katsomaan.

Tunti oli kovasti erilainen (tylsä), mihin olen tottunut. Yhtään neuvoa en opettajaltani saanut, ja se oli kyllä suuri pettymys. Lisäksi hevosen säpsähtelevä luonne varmisti sen, että en todennäköisesti toista kertaa halua tulla tähän paikkaan. Kokeneelle ratsastajalle Laura on varmasti loistohevonen, mutta minun sydän taitaa sitten kuitenkin olla myyty issikoille. Nyt vain odottelemaan seuraavaa perjantaita ja omia pikku mussukkaissikoita.

Pohkeenväistöjä 26.11.

Tänään saimme viimeisen kerran nauttia näistä kauniista maisemista ja iloksemme taivas oli ennen pimeyden laskeutumista kauniin sininen ja puut kuorrutettuina valkoiseen lumeen. Mittari näytti -13 C pakkasta ja koska meillä oli hyvät toppapuvut, ei kylmyys viimasta huolimatta tuntunut muualla kuin varpaissa ja sormissa. Hevosten harjaamiseen ei tarvinnut paljoakaan uhrata aikaa, sillä molemmat hepat olivat puhtoisia pikku karvapalloja. Varusteiden laittaminen sen sijaan aiheutti pientä äherrystä, kun ilman hanskoja sormet jäätyivät välittömästi, mutta hanskojen kanssa oli ihan mahdotonta toimia pienten solkien ja nahkaremmien kanssa.

Alkulämmittely sujui kilometrin kierroksella maisemista nauttien. Kuggi kipitti eteenpäin iloissaan oikein vauhdilla. Se taitaa nauttia tästä talvisesta säästä toisin kuin minä, joka en haluaisi talvea kärsittäväksi ollenkaan. Kentällä lähdimme töltillä liikkeelle. Kuggilla ratsastaessa täytyy keventää istuntaa aavistuksen, jotta se saa enemmän tilaa liikkua. Sain sen ajoittain menemään hyvää tölttiä, mutta pääasiassa Kuggin töltti on aika passitahtista. Parhaan töltin löysin, kun tein vähän väliä ihan aavistuksenomaisia pidätteitä ja myötäsin ohjalla. Näin alkutunnista minulta vielä onnistuu ns. aavistuksenomainen pidäte, mutta jo puolen tunnin jälkeen huomaan puristavani ohjia ja käyttäväni kantapäitäni ihan turhan paljon. Tänään tajusin myös sen, että minun pitäisi keskittyä alapohkeiden sijaan enemmän yläpohkeisiin.

Sitten siirryimme käyntiin ja aloimme tekemään pohkeenväistöjä. Teimme niitä koko pitkän sivun verran niin, että väistätimme uralla kulkien takapäätä kohti keskikenttää. Vasemmassa kierrossa väistöt onnistuivat kohtalaisen hyvin. Välillä suoristimme hevosen ja ratsastimme muutaman askeleen suoraan. Sitten jatkoimme väistöjä suoran loppuun asti. Toinen suora mentiin omavalintaisesti laukassa, töltissä tai ravissa. Tein joka toisen laukassa ja loput töltissä ja ravissa vuorotellen. Kuggi otti muutaman kerran väärän laukan, joka johtui selvästi huonosta pohjeavusta ja välillä unohdin antaa kunnolla pitkän ohjan, jolloin laukka loppui viiden askeleen jälkeen. Mutta muuten laukat sujuivat ihan hyvin.

Muutaman käynti- ja tölttikierroken jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Joko tämä on Kuggille vaikeampi suunta, tai sitten minä olin tapani mukaan tehostanut apujenkäyttöäni, mutta väistöt olivat paljon haastavammat. Pidätteet eivät meinanneet mennä läpi ja minä huomasin kroppani jännittyvän. Laukkakaan ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Herneet meinasivat alkaa kerääntymään nenääni, mutta kauimmaisessa nurkkauksessa aloin hyräilemään ja ajattelemaan positiivisa ajatuksia, jotta en antaisi Kuggille viestiä tyytymättömyydestäni. Minähän tässä taas suoritin, ja Kuggi yritti vain toteuttaa epäselviä käskyjäni. Paula näytti minulle ohjista pitämällä, kuinka pieniä ohjaspidätteiden pitäisi olla väistössä. En kuitenkaan varmaan kertaakaan onnistunut tekemään niin herkkiä pidätteitä, mutta onneksi joukkoon mahtui edes muutama onnistunut väistö.

Loppuun vielä vähän tölttiä ja ravia ja sitten hevosille loimet selkään ja talliin rouskuttamaan heinää. Omat varpaat olivat ihan jäässä ja jalkapohjia vähän pakotti. Mutta eiköhän ne sula tässä illan aikana, kun vähän siemailen terästettyä glögiä.

Ratsastustunnilla 19.11.

Kukaan ei ollut aurannut kenttää. Siellä oli vain Paulan eilen ratsastama ura, jota pitkin sitten tänään mentiin. Ura oli alkuun kova ja täynnä hevosten kavioista pudonneita tilsoja, joihin hevosemme kompuroivat koko ajan. Alkulämmittelyn jälkeen lähdimme raviin, jotta ura vähän pehmenisi ja tallautuisi. Johtuiko se sitten epätasaisesta urasta vai mistä, mutta minun kevennykseni oli alkuun todella korkeaa ja oli vaikea päästä rytmiin. Kulmat otettiin todella tarkasti, koska niissä menevät urat olivat aika jyrkät. Ennen kulmaan tuloa puolipidäte vatsalihaksilla, sitten pieni asetus, sisäpohkeella kunnon tuki ja ulkopohje antoi käskyjä vähän edempänä kuin normaalisti. Aki säilytti suht hyvin ravitahtinsa kulmissakin, mutta minun oli lyhennettävä jalustimia vähän, jotta saisin paremman tuntuman kevennykseen.

Seuraavaksi siirryimme käyntiin ja teimme pysähdyksiä. Valitsimme etukäteen jonkun tolpan, jonka kohdalle yritimme saada hevosen pysähtymään. Nyt kiinnitimme erityistä huomiota hevosten jalkojen asentoon, eli että ne olisivat mahdollisimma tasan vierekkäin. Pysähdyksessä on tärkeää pitää pohkeet kiinni kyljissä, jotta hevosen takajalat astuvat hyvin alle ja ne asettuvat vierekkäin. Jos jalat olivat eri kohdissa, annoimme pohkeella pienen merkin siirtää jalkaa. Jos ulkotakajalka oli taempana, ulkopohkeella ihan pieni kutitus taakse tai jos sisäetujalka, sisäpohkeella pieni kosketus lähelle siirrettävää etujalkaa, kunnes hevonen siirtää jalan eteenpäin ja paikalleen. Jos korjaukset eivät muutaman yrityksen jälkeen vielä auttaneet, lähdimme liikkeelle ja teimme uuden pysähdyksen. Akilla oli jalat välillä ihan harallaan ja niitä oli hankala lähteä korjaamaan. Lisäksi on ihan mahdoton sanoa ylhäältäkäsin, mikä jalka oli missäkin. En ymmärrä, että joku voi sen tietää, mutta kai tässäkin suhteessa harjoitus tekee mestarin. Yritin kurkotella ja katsoa missä mikäkin jalka oli, mutta vain muutaman kerran varjon avulla onnistuin korjaamaan ilman Paulan vinkkiä. Välillä annoin pohkeella liian suuren merkin, vaikka mielestäni jalkani vain juuri ja juuri liikahti. Aina, kun Aki korjasi onnistuneesti jalkojensa asennon, tunsin sen aika hyvin. Kerran tosin luulin ulkotakajalan olevan taempana ja pyysin Akia korjaamaan sen. No, sitten se oli liian edessä, koska Paulan mukaan se olikin alkujaan ollut ihan oikealla paikallaan. Mistä sen voi tietää?!

Sitten teimme siirtymisiä töltin ja käynnin välillä. Kulmat pyrimme menemään aina käynnissä. Ensin Aki tarjosi vain ravia, mutta huolellisen uudelleenvalmistelun jälkeen töltti löytyi. Muutama pätkä oli vielä aika ravitahtista, mutta kunnollisilla pidätteillä ja sisäohjan myötäämisellä löytyi lopulta hyvä ja välillä jopa aivan taivaallinen töltti. Oikein harmitti hidastaa käyntiin hyvän suoran jälkeen. Nyt tuntuu, että olen löytänyt aika hyvän asennon ja rentouden töltissä. Välillä muistan jopa käyttää vatsalihaksiani oikein ja aina silloin huomaan Akissa myönteisen muutoksen.

Teimme vielä pysähdys- ja tölttiharjoitukset toiseen suuntaan, jonka jälkeen ravasimme muutaman kierroksen ennen loppukäyntiä. Yritin ensin istua harjoitusravissa, mutta vaikka kuinka yritin keskittyä pitkiin vatsalihaksiin, rentoihin jalkoihin ja nilkkoihin, pompin välillä ihan mahdottoman paljon Akin selässä. Armahdin sitä lopulta ja siirryin keventämään. Ravin tahti parani heti. Akilla olisi varmaan riittänyt virtaa vauhdikkaampaankin menoon, sillä loppukäynti oli kunnon harppomista. Mutta ainakin lopuksi se rentoutui niin, että ei huomannut edellään jolkuttelevan Kuggin perän lähestyvän, vaan törmäsi siihen pehmeästi puksahtaen. Sitten sen nosti hämillään päätään ja katseli, mihin oli törmännyt. Hassu!

Pohkeenväistöjä ja kiemuroita 12.11.

Onko ihanampaa tapaa aloittaa ratsastustunti, kuin metsälenkillä! Hevoset olivat selvästi ilahtuneita, kun huomasivat meidän suuntaavan metsäpolulle. Pujottelimme kapealla ja märällä polulla kaatuneita puunrunkoja ja isoja lätäköitä väistellen. Paula polskutti edellämme ja pysähtyi välillä keräämään luonnon antimia muovikasseihinsa. Hän tekee joka joulu tuttavilleen kukka-asetelmia ja nihin saa metsästä ihania tykötapeita.

Rentouttavan metsälenkin jälkeen aloitimme kentällä aherruksen töltäten. Heti, kun hevosemme löysi hyvän tahdin tölttiin, aloimme tehdä kentän lyhyellä sivulla kiemuroita. Tötteröitä oli neljä, joten kiemuroihin sai todella keskittyä. Aki meni vasemman kierron kiemurat oikein hienosti. Toiseen suuntaan kiemurat sen sijaan olivat työn alla. Jätin tietoisesti yhden tötterön kokonaan huomiotta, sillä tämä oli Akille vaikeampi suunta. Käännös täytyi aloittaa jo ajoissa pitkän sivun lopun lähestyessä. Sisäohjalla useita johtavia ohjasotteita ja ulkopohkeella napakoita kopautuksia. Aluksi töltti rikkoontui raville heti ensimmäisen tötterön jälkeen, mutta tarkkuus ja napakkuus palkittiin lopuksi kohtalaisilla kiemuroilla loppuun asti töltissä. 

Sitten jatkoimme harjoitusta käynnissä. Teimme lyhyille sivuille pohkeenväistöjä. Ensin hevonen kunnolla suoraksi, sitten tarkistus, että pidätteet menevät läpi ja ei kun väistättämään. Nyt pysyin lähes koko ajan rentona ja maltoin istua satulassa. Muutaman kerran kuitenkin vielä huomasin nojaavani vähän eteen ja heti meni kaikki pieleen. Mutta heti rentouduttua ja taakse nojaamalla sain asian korjattua ja väistöt onnistuivat taas jotenkin. Aluksi Aki ei meinannut väistättää takaosaansa tarpeeksi, mutta pienellä raipankutituksella perä väistyi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen se oikein herkistyi kuuntelemaan minua, kun heti kulman jälkeen tein muutaman puolipidätteen ennen väistöjä - se oli hieno tunne! Mutta kyllä joutuu vielä monet väistöharjoitukset tekemään, jotta voisi oikeasti olla tyytyväinen väistöihinsä.Kuitenkin edes jokunen hyvin onnistunut väistö saa hyvälle mielelle.

Lopuksi vielä käännyimme suurelle ympyrälle ja siirryimme raviin. Ravasin ympyrää harjoitusravissa. Oli kiva vain mennä ympyrää eteenpäin ja oikein keskittyä pitkiin vatsalihaksiin, jotta pysyisin satulassa pomppimatta. Ulko-ohjan tuki, tasainen ohjastuntuma ja ulkopohje on Jakilla erittäin tärkeää, jotta ravi pysyy hyvänä ja selkä pyöristyy. Heti, kun Aki alkoi löytää pyöreää muotoa, ravi muuttui selkeästi helpommaksi istua. Pidän näistä harjoitusraviharjoituksista, koska onnistuminen näkyy ja tuntuu heti, ja siinä joutuu todella töihin vatsalihastensa ja koko kehon rentouden kanssa. Akin ravi on todella iso ja pompottava, mutta varsinkin vasemmassa kierrossa onnistuin hyvin istunnassani. Oikea kierros on taas Akille se vaikeampi suunta, ja siinä täytyi keskittyä myös sisäohjalla ja -pohkeella taivuttamiseen.

Tänään jäi tunnista todella hyvä mieli. Kotimatkalla Karhusaaren kohdalla alkoi tuulilasiin ripsahdella ensimmäiset vesipisarat - täydellinen ajoitus! Nyt on hyvä siirtyä viettämään viikonloppua.

Harjoittelua kahdeksikossa 5.11.

Haimme kuraiset hevoset tarhasta, jossa ne molemma jököttivät viimeisessä nurkassa. Ei auttanut edes leivällä houkuttelu, vaan oli pakko lompsia liejun läpi niitä hakemaan. Harjaamista riitti, sillä molemmat olivat kuivien mutapaakkujen peitossa päästä jalkoihin asti. Aurinko paljasti valtavan pölypilven, kun huhkimme harjat kädessä. Onneksi aurinko vielä sentään paistaa - kohta sitä ei enää ehdi päivän aikana näkemäänkään.

Lähdimme kiertämään taas kilometrin lenkkiä alkukäyntinä. Kesken kierroksen Paula pudotti pommin: hän kävi juuri tekemässä sopimuspaperit uuden tallin kanssa. Talli on n. 5 km Porvoontietä vielä eteenpäin eli jossainpäin Söderkullaa. Kuggi ja Aki siirtyy sinne joulukuun alussa, eli silloin meille taitaa tulla parin viikon tauko ratsastukseen, kun hepat totuttelevat uusiin maisemiin.

Muutaman tölttikierroksen jälkeen tunti aloitettiin suurella kahdeksikolla ensin käynnissä ja sitten kohta ravaamalla puolet kahdeksikosta (eli s-mutkan) ja toinen puolikas käynnissä. Koska ympyrät olivat todella suuret, keskityimme tarkkailemaan hevosten muotoa, että ne olivat taipuneina koko rungostaan. Sitä testasimme taivuttamalla aina välillä niitä sisäohjalla ja sitten heti myötäämällä. Sisäpohje pylväänä tukemassa taivutusta, ulko-ohja antamassa tukea, ulkopohje kääntämässä ja sisäohja tarvittaessa liikkuvana, mm. jos lapa lähti punkemaan sisäänpäin. Kahdeksikon keskellä suoristus ja ravissa kevennyksen vaihto suunnan muuttuessa. Kuggilla oli välillä vaikeuksia pitää ravin tahtia yllä. Sille täytyi koko ajan antaa tahtia rytmikkäillä maiskutuksilla ja siirtymät täytyi tehdä huolella ja ponnekkaasti.

Ennen kahdeksikkoa toiseen suuntaan vetreytimme hevosiamme laukassa. Kuggin ravi parani huomattavasti laukan jälkeen ja kahdeksikkojen raviosuudet menivät vähän paremmin. Kuggi oli tunnin jälkeen taas aivan läkähdyksissä, joten loppukäyntiä täytyi jatkaa vähän pidempään. Sitten se sai huovan selkäänsä ja pääsi talliin heinän syöntiin. Akin päivä ei vielä päättynyt tähän, vaan se jatkoi vielä yhden tunnin Sadun kanssa.

Ratsastustunnilla 29.10.

Aloitimme tunnin hieman aikaisemmin, jotta ehtisimme illan yksityiskoulujen illanviettoon. Maa oli kamalan märkä ja muta tarttui kenkiin todella lujasti. Kentällä oli valtavat lätäköt, mutta keskellä suht kuivaa, joten teimme siihen tötteröillä ison ympyrän.

Harjoittelimme tällä isolla ympyrällä laukkaa. Laukannosto sujui heti alusta alkaen ilman ongelmia. Olin vihdoin sisäistänyt oikean hetken laukannostoon. Olin usein aikaisemmin pyytänyt Paulaa sanomaan "nyt" aina, kun oli oikea hetki. Tarkkailin lantiotani ja huomasin, että oikea hetki on silloin, kun sisälonkkani on juuri lähtemässä alaspäin. Tätä olen useaan otteeseen kuivaharjoitellut kotona ja nyt oli kiva huomata, että harjoittelu oli tuottanut tulosta.

Muutaman ensimmäisen ympyrän jälkeen huomasin, että ympyrä alkoi suurentua. Pysähdyin Paulan kohdalle ja pyysin tarkkaa selvitystä, miten oikeastaan ohjaan hevosta laukassa. Eteenpäin kun on helppo vain mennä sen kummemmin miettimättä, mutta jatkuvalla ympyrällä täytyykin jo jotain tehdä säilyttääkseen oikean radan. Pohje on tietenkin yksi avuista ja jos se ei tehoa, täytyy oikein irrottaa jalka kunnolla hevosen kyljestä ja pudottaa se takaisin kylkeen kiinni, jotta sen vaikutus tuntuu selkeänä. Myös yläpohje ja lantio antaa hevoselle suuntaa. Ohjaava ohjasote johtaa ja myötää, vuorotellen. Raipan voi vaihtaa ulkokäteen laukannoston jälkeen.

Puolet tunnista kului laukaten, mutta siirryimme sitten kentän uralle, jossa tasoittavan käynnin jälkeen aloimme tekemään peruutuksia. Minä onnistun aina Kuggilla ratsastaessani liioittelemaan avuissani ja niin nytkin parin onnistuneen peruutuksen jälkeen aloin nojaamaan liikaa eteenpäin. Lisäksi huomasin, että ilmeisesti Kuggille täytyy antaa pidätteet molemmilla ohjalla yhtäaikaa, sillä se alkoi vain kääntämään peräänsä eri suuntiin, kun pidätin vain sillä ohjalla, mitä jalkaa halusin siirtää.

Muutaman tölttikierroksen jälkeen siirryimme vielä raviin. Kuggilta löytyi todella hieno ja puhdas ravi. Sitten lähdimme kiertämään käynnissä kilometrin hiekkatielenkin. Aki harppoi edellä ja Kuggi yritti kipittää perässä. Kuggi oli tunnin jälkeen todellä läkähtynyt - se huohotti ja koko rinta oli aivan hiestä märkä, mutta onneksi käyntipätkä rentoutti ja rauhotti sen pulssin ja hengityksen taas normaaliin. Taitaa ikä todella alkaa jo painamaan, voi pientä!

Tölttiharjoituksia 22.10.

Meillä on paljon silmäpareja seuraamassa jokaista liikettämme

Tänään oli siitä harvinainen päivä, että sade alkoi tasan silloin, kun tulimme tallille ja loppui, kun lähdimme kotiin. Yleensä meillä on ollut sateeton hetki juuri meidän tunnin aikana. Lunta tuli niin paljon, että kenttä oli aivan valkoinen. Koska hevosilla oli vielä kesäkengät, oli tilsat kavioissa aikamoiset. Aki lipsutteli eteenpäin ja kyyti tuntui aika epätasaiselta. Päätimme siirtyä kentältä kilometrin hiekkatielle, jossa on hyvä pätkä suoraa tölttiharjoitusta varten. Otimme muutaman varovaisen ravipätkän kolmipisteistunnassa, jotta tilsat lensivät pois. Kun olimme kiertäneet kilometrin kierroksen käynnissä, tulin alas satulasta, sillä meno oli jo todella vaappuvaa valtavien tilsojen takia. Palasin tallille, jossa kopautimme vasaralla lumipaakut kavioista irti.

Sitten siirryimme suoralle, jossa aloitimme ensin tölttäämisen mahdollisen rennosti ja rauhallista tahtia. Suoran päässä käännyimme takaisin ja tölttäsimme takaisin lähtöpisteeseen. Paula antoi meille yksillöllisiä neuvoja, miten parantaa istuntaa ja tahtia. Koska Akilla töltti menee tällä hetkellä taivaallisesti, oli minulla hyvä hetki vain miettiä omaa istuntaani, rentoutta ja pidätteitä sekä iskostaa liike kehoni muistiin. Tätä pätkää tölttäsimme edestakaisin ja vain nautimme tasaisesta menosta.

Seuraavaksi aloitimme hevosen kokoamisen, jotta saisimme etujalkoja nousemaan pontevammin ja takaosan astumaan paremmin alleen. Pohkeet tiiviisti kylkiin kiinni, ohjilla pidäte ja heti kun hevonen pyöristi niskaansa ja meni luotiviivalle, myötääminen, sitten uusi pidäte ja myötäys, kunnes hevonen oli hyvin pakattuna ja voimme siirtyä liikkeelle hitaaseen, koottuun tölttiin. Välillä voi antaa vauhdin vähän kasvaa, mutta sitten vatsalihaksilla ja ohjilla pidätteitä, jotta vauhti hiljeni uudelleen. Sain Akin välillä hienoon muotoon ja töltti selvästi tiivistyi ja vauhti pysyi rauhallisena, mutta pontevana. Olin oikein tyytyväinen saavutuksiini.

Lopuksi siirryimme hetkeksi käyntiin ja annoimme pitkät ohjat. Välillä väistelimme hevoskärryjä, jotka tekivät hiekkatiellä harjoituskierroksiaan. Tunnin päätteeksi otimme vielä laukannoston vauhtisuoralle. Kuggille annettiin vähän etumatkaa ja kun käänsin Akin nokan kohti laukkasuoraa, se ampaisi valtavalla loikalla hurjaan vauhtiin. En ehtinyt yhtään valmistautua moiseen ja suustani pääsi "Apua"-vingahdus. Näin sieluni silmillä Paulan huvittuneen päänpyörityksen esityksestäni, joten kokosin itseni nopeasti Akin vauhtiin. Se lähtikin heti kirimään Kuggia kiinni, joka vastasi haasteeseen lisäämällä myös vauhtia. Mukava pieni pyrähdys saatiin onneksi rauhottumaan suoran lopuksi.

Ratsastustunnilla 15.10.

Tänään ratsastettiin vaihtelevassa säässä eri askellajien lisäyksiä. Välillä saatiin todella sakeaa lumisadetta niskaamme, mutta meillä oli talvivarusteet päällä, joten kylmyys tai lumisade ei meitä haitannut.

Aloitimme harjoituksen käynnissä. Teimme molempiin suuntiin koko-rata-leikkaa ja tällä osalla pyrimme lisäämään hevosen askeleen pituutta vähintään keskikäyntiin ja pitämään sen yllä lävistäjän loppuun saakka.Vauhtia hiljennettiin kulmiin, jotta ehdimme ratsastamaan kulmat huolella. Sitten lisäsimme kuvioon vielä lyhyillä sivuilla voltin. Pyrin keskittymään erityisesti vatsalihaksiini, jotta saisin ne aktivoitua kunnolla ja vaikutettua askeleen pituuteen istunnallani mahdollisimman paljon.

Seuraavaksi siirryimme raviin niin, että voltin jälkeen suoristimme hevosen ja otimme ravin heti sen jälkeen. Radan lävistäjällä ratsastimme lisättyä ravia. Aki pyrki ihan väkisin kentän puolenvälin jälkeen oikaisemaan lyhyelle kulmalle, eikä siinä auttanut edes napakat pohkeeniskut. Sain asian korjattua vaihtamalla raipan toiseen käteen. Seuraava ravipätkä menikin sitten ihan kohtalaisen hyvin. Siirryimme käyntiin kohta kulman jälkeen ja teimme lyhyelle sivulle taas voltin. Seuraavalla lävistäjällä ratsastimme lisättyä käyntiä. Huomasin volteilla, että käännän ulkokättäni jotenkin outoon asentoon. Kun keskityin pitämään sen oikeassa asennossa ja kohdassa, niin ulko-ohjan tuki vaikutti hevoseen selvästi. Mistäköhän nuokin vääntelehtimiset johtuu?!

Sitten siirryimme tölttiin, mutta siinä ratsastimme vain koko kenttää ympäri ilman radan leikkaamista. Töltinlisäyksen teimme pitkillä suorilla. Akilta löytyi aivan unemaltöltti, kun annoin kunnon pidätteen jälkeen ohjan mennä vähän löysäksi. Hidastaminen lyhyelle sivulle ei heti meinannut onnistua, kun Aki oli niin vauhdin hurmassa - ja taisin olla kyllä minäkin. Paula neuvoi ottamaan tiukemman ohjasotteen ja tekemään siinä useita pieniä ja nopeita pidätteitä sekä käyttämään myös ääniapua. Se auttoikin heti ja vauhti meinasi melkein loppua kokonaan.

Viimeiseksi siirryimme laukkaan. En saanut Akia laukkaamaan oikeaan suuntaan millään. Nyt olin suhteellisen rento ja laukka-avutkin annoin mielestäni selkeästi ja napakasti, vaikka ehkä vähän sorruin nojaamaan eteenpäin. Akilla taisi olla tölttimeno päällä ja passiakin se yritti tarjota! Käännyimme vasempaan kiertoon ja heti lähti laukka menemään. Pysyin itse rentona ja osasin mukautua liikkeeseen hyvin. Laukan lisäys pitkällä sivulla onnistui, mutta kulman lähestyessä alkoi vähän vauhti pelottamaan. Pidätteet tuli annettua turhan tehokkaasti ja Aki putosi laukalta raviin. Kulmasta uusi laukannosto ja taas mentiin! Vähän raipalla välillä lavalle, niin laukka myös pysyi. Seuraavaksi käännyimme vielä takaisin oikeaan kiertoon ja nyt laukkakin nousi ihan hyvin.

Tunnista jäi hyvä mieli ja Paulakin myönsi ottaneensa edellisen kerran tiukasta tahdista onkeensa. Enää ei tehdä vain yhtä ja samaa liikettä putkeen, vaan otetaan erilaisia ja vaihtelevia kuvioita, jotta ratsastaja ja hevonen ei jämähdä jännittyneeseen suorittajatilaan.

Syysloman ratsastusleiri Pukkilassa 12.-13.10.

Klikkaamalla sivun kuvarivejä saat ne isommaksi

Tein syyslomareissun yhdessä Memmun ja Katin kanssa Pukkilaan Torpin tallille. Majoituimme ihastuttavaan mummonmökkiin, jossa ovesta sisään astuttaessa ensimmäiseksi nenään tulvahti vanhan puun ja savun tuoksu. Isäntä oli jo käynyt esilämmittämässä saunan, jotta voisimme sitten illan askellajikurssin jälkeen lämmittää sen nopeasti saunomista varten. 

Vaihdoimme nopeasti ratsastusvaatteet yllemme ja riensimme tallille, jossa meitä jo odottivat Snõt, Gunnar ja Vãn. Laitoimme hevosillemme varusteet ja suuntasimme mummonmökin takana olevalle kentälle. Opettajanamme toimi Tuuli Paananen. Aloitimme vetreyttämään hevosiamme käynnissä, jossa teimme voltteja kentän lyhyeen päätyyn. Ensin pyrimme vain taivuttamaan hevosia, mutta pian meidän täytyi alkaa tekemään myös pohkeenväistöä volteilla niin, että voltti suureni. Oma hevoseni, Snõt, oli alkuun kovin jäykkä kulmissa ja puski kulmat läpi lapa edellä. Tuuli opasti minut ensin pysähtymään kulmaan, sitten asettamaan menosuuntaan, sisäpohje tukee ja ulkopohje antaa lopuksi käskyn lähteä liikkeelle.

Seuraavaksi teimme samat harjoitukset myös ravissa ja töltissä. Minulla oli todellisia ongelmia pidätellä Snõtiä, jolla oli ihan mahdoton menohalu päällä. Se oli jo alkukäynnissä menossa tölttiä ja sitten itse tölttiharjoittelussa en meinannut saada sitä millään siirtymään pitkän sivun lopussa käyntiin, jossa teimme volttiharjoituksen käynnissä. Mutta muuten se oli todella suloinen ja tottelevainen. Lopuksi teimme vielä muutaman laukannoston. Kenttä oli aika pieni, joten laukka siinä tuntui lähes vaaralliselta. Olimme kaikki vähän hermostuneita ja tyydyimme vain muutamaan laukannostoon. Mutta oikein hyvä tunti kaiken kaikkiaan!

Loppuilta kului syöden, saunoen, viiniä ja juustoja maistellen sekä rupatellen. Antoisan ja rentouttavan päivän jälkeen oli mukava mennä nukkumaan.

                        *              *              *             *        

Keskiviikkoaamuna lähdimme pitkälle vaellukselle. Memmu ratsasti tänäänkin Gunnarilla, minulla oli Blair ja Katilla Amor. Ohjaajanamme toimi Tanja, joka huolehti meistä ammattimaisella otteella. Hän piti yllä juuri meille sopivaa vauhtia. Menimme pelloilla ja hiekkateillä pitkiä töltti- ja laukkapätkiä. Välillä sukelsimme metsään, jossa syksyn kauniit värit loistivat kauneudellaan. 

Kahden tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme kodalle. Siellä meitä odotti nuotio, jolla paistoimme makkaraa. Lisäksi söimme sämpylöitä ja pikkupullia sekä joimme nokipannukahvia. Myös hevoset saivat levähdystauon ja heitä odotti iso kasa heiniä pureskeltavaksi. 

 

Paluumatka kodalta takaisin tallille taittui ihan liian nopeasti. Haikeina hyvästelimme hevosemme ja lähdimme kotiimme väsyneinä, mutta onnellisina. Automatkalla suunnittelimme jo seuraavaa reissua. Minne se sitten mahtaakaan olla - Viron Kuusekannu, Muhu, Pukkilan Torpin talli, vai kenties Hestbakki Karjalohjalla?

Ratsastustunnilla 8.10.

Kuggi ja Aki odottelivat meitä jo innoissaan laitumella. Ihanaa, että Kuggikin on jo alkanut luottaa meihin ja tulee heti uteliaana haistelemaan, eikä käännä ensimmäiseksi päätään pois. 

Tunti aloitettiin lämmittelyn jälkeen töltillä. Säädin jalustimet vähän pidemmiksi kuin normaalisti, jos vaikka töltissä keventäminen kävisi vähän helpommin. Se auttoikin vähän, mutta silti oikea rentous ja asento on vielä vähän hakusessa.

Sitten siirryimme työvaiheeseen. Kentällä oli neljä tötteröä ja ne muodosti neliön. Harjoittelimme joka toisessa kulmassa etuosan käännöstä. Pysähdys, myötäys, ulko-ohjan tuki, sisäpohkeella kevyt painallus ja heti perään nopea ulko-ohjan pidäte. Sama toistuu nopeassa ryhmissä, kunnes hevonen on kääntynyt kulman takaosallaan. Raipalla pari nopeaa napautusta, jos takaosa ei meinaa heti kääntyä. Sitten heti eteenpäin, suoristus ja kohti seuraavaa kulmaa.

OnnistuinKuggilla pari ensimmäistä käännöstä ihan siedettävästi, mutta sitten se alkoi herkistymään avuille ja minä taas aloin tehostamaan apuja. Seurauksena kiemurtelua ja steppailua. Huomasin jääväni ohjiin roikkumaan ja tein pidätteitä myös sisäohjalla. Lisäksi nojasin kehollani eteenpäin, enkä osannut istua rennosti syvällä satulassa. Lopuksi en onnistunut edes pysähtymään, vaan Kuggi alkoi väistämään eri suuntiin ja steppailemaan epätietoisena siitä, mitä ratsastaja oikein haluaa. Paula tuli siihen tulokseen, että pohkeeni on pysähdyksessä liian lähellä kylkiä ja se antoin herkistyneelle hevoselle ärsykkeen liikkua eteenpäin ja sitten kun minun kroppani heilahti edes vähän johonkin suuntaan, se antoi uuden ärsykkeen väistämiselle tms. Irrotin siis pysähdyksessä pohkeeni selkeästi kyljistä. Näitä asioita väännettiin niin, että aloin lopulta tuskastua ja kehoni jännittyi entisestään. Teki mieli jo heittää lapaset nurkkaan ja poistua näyttämöltä. Mutta onneksi Pauliina pakottaa aina jatkamaan ja voittamaan epäonnistumiset. Lopuksi sain taas muutaman onnistuneen käännöksen aikaan ja siirryimme laukkaamaan kenttää ympäri. 

On se vain kumma, kuinka hermoratojen rakentaminen päästä kehon eri osiin kestää tässä iässä ihan mahdottoman kauan. Joudun tätäkin asiaa siis kotona kuivaharjoittelemaan ja miettimään. Ehkä se menee seuraavalla kerralla paremmin. Nyt syyslomaa viettämään ja odottelemaan ensi viikon tiistaita, jolloin meidän ratsastusporukkatriomme lähtee nautiskelemaan Torpin tallille parin päivän ratsastusleiristä.  

     

Vatsajumppaa

Ratsastus perustuu keskivartalon lihasten kuntoon. Siitä lähtee tasapaino ja kehon hallinta. Siksi päätin taas kerran aloittaa vatsalihasten treenaamisen. Juoksu ei jostain syystä maistu ollenkaan, joten päätin sen sijaan keskittyä vatsalihasten lisäksi kävelylenkkeihin, jotta saan myös raitista ilmaa. Sisällä kun tulee oleiltua muuten ihan liikaa.


KuntoPlussan sivuilla on loistavia erilaisia vatsalihajumppaohjelmia. Päätin aloittaa Vatsalihaskoulun viikkojen 4-6 -kohdalta. Teen ohjelmaa seuraavat kaksi tai kolme viikkoa. Yleensä en jaksa kauaa toistaa samoja liikkeitä, joten siksi saatan lennosta vaihtaa vaikka pilateskoulun ohjelmaan, mutta nyt ainakin aloitin vatsalihaskoululla. 


Harjoittelusta ei meninannut tulla mitään, kun Nella innostui jumppailustani ja tulkitsi käsien heilumisen ja konttausasentoni leikkiin kutsuksi. Se käveli leikkisästi vatsani ali pompahdellen ja sitten innoissaan tökkimään käsiäni. Sitten tultiin peuhaamaan hiusten kimppuun ja kuonolla töksäyteltiin nenääni. Itsäni alkoi naurattaa niin, että tasapaino petti ja hengitystekniikka sekosi. Suloinen höpö-koiruliini :)

Ratsastustunnilla 1.10.

Tänään oli aivan mahtava ilma. Aurinko paistoi niin ihanasti, että Paula lähetti meidät alku- ja loppukäynneille kilometrin pituiselle hiekkatielenkille. Oli ihana nauttia syksyn väriloistosta ja haistella kuulasta syysilmaa. Kuggi taisi ensin luulla, että pääsee metsälenkille, mutta suostui sitten pienen houkuttelun jälkeen haluamalleni kierrokselle.

Paula oli laittanut tötteröitä valmiiksi kentälle kierroksemme aikana, joten saisimme siis tänään mennä kiemurauria. Asetimme hevoset ensin ensimmäiseen kulmaan, jossa teimme puolivoltin, sitten suoristimme hevoset kohti keskustaa, asetimme toiseen suuntaa, ja kentän keskellä olevan tötterön ympärille teimme taas puolivoltin. Tästä jatkoimme seuraavaan kulmaan ja suoristuksen jälkeen asetimme hevosen. Myös tähän kulmaan tehtiin puolivoltti. Suoristuksen jälkeen tölttäsimme kentän ympäri, kunnes tulimme taas ensimmäiseen kulmaan. Minä sain määräyksen istua kolmepiste-istunnassa töltin aikana. Se oli taas minulle ihan uutta ja huomasinkin heti rentouden olevan tiessään. Täytyi oikein keskittyä, jotta hyvä asento ja rentous voisi löytyä. Lisäksi jouduin tarkastamaan jatkuvasti ohjien pituuden, sillä olin ratsastanut viime kerrat Akilla, joka ei ole läheskään yhtä herkkä kuin Kuggi. Muutaman tällaisen kierroksen jälkeen siirryimme kokonaan tölttiin ja teimme asetuksia ja kiemuraa pitkillä sivuilla. 

Kuggi väsyi aika nopeasti, joten siirryin lopuksi uran sisäpuolelle ja annoin vanhuksen siirtyä käyntiin ja levätä pitkillä ohjilla sillä aikaa, kun Memmu jatkoi harjoitusta. Kohta teimme harjoituksen toiseen suuntaan ja Kuggikin jaksoi lepohetken jälkeen jo tölttäillä.

Harjoitusten lopuksi otin Kuggilla vielä muutaman laukkakierroksen, jotta se saisi lapansa auki tiukan tölttitunnin jälkeen. Memmu jatkoi vielä Jakillla omaa harjoitustaan kiemurauralla ja minä siirryin Kuggin kanssa kentän keskelle käyntiin. Nyt ehdin kaivaa kännykkäni taskusta ja samalla kun haahuilimme keskellä kenttää, keskityin napsimaan hauskoja varjokuvia.

 

Ratsastustunnilla

Viime perjantain tunti ei ole vieläkään haihtunut mielestäni. Se oli onnistumisen iloa ja suurta keskittymistä. Olin tosin edellisenä yönä nukkunut vain neljä tuntia, mutta silti jaksoin aika hyvin keskittyä rentouteen ja istuinluihini.

Ratsastin tällä kertaa Akilla. Alkulämmittelyn jälkeen tölttäsimme hetken, mutta sitten keskityimme ympyrään, voltteihin, taivutukseen ja ulkoapuihin. Voltit ja ympyrät harjoitusravissa sujuivat ensimmäistä kertaa ilman pomppimista, kun keskityin erityisellä tarkkuudella vatsalihaksiini ja istuntaani. Lisäksi onnistuin Paulan mahtavilla ohjeilla saamaan hevoseni pyöreään muotoon mm. oikealla ulko-ohjan tuella ja ravi oli suorastaan nautittavaa. Lopuksi vielä laukkasimme muutaman kierroksen ja sekin lähti alkukankeuksien jälkeen hyvin liikkeelle.

Tunnin jälkeen sisarentyttäreni, Esteri 3v, tuli talutusratsastukseen. Tämä oli kolmas kerta hevosen selässä ja nyt hän osasikin jo rennosti istuskella siellä. Suu kävi tauotta ja kuulimme hänen mm. vakuuttavan: "Tämä hevonen on kyllä niin kiltti, eikä se syö minua!".

Ratsastusmatka Muhun saarelle, Tihusen ratsutilalle

Ratsastusporukkamme teki ensimmäisen matkansa Viroon Muhun saarelle kesäkuun enismmäisenä viikonloppuna 2010. Lähdimme innoissamme aamulautalla perjantaina matkaan. 

Saavuimme iltapäivällä Lõon turismitaloon, jonne majoituimme.

Vaihdoimme ratsastustamineet päällemme ja suuntasimme kävelyretkelle läheiselle rannalle.

Perjantaina teimme kahden tunnin vaelluksen ihanilla eestinhevosilla. Matkassa oli mukana myös varsoja, jotka juoksivat innoissaan puskat heiluen ja välillä maitoa tankaten.

Tihusen ratsutilalla on lähemmäs 300 hevosta, mutta tässä meille varatut hevoset odottavat satuloimista

Ensimmäisen päivän vaellus suuntautui rannalle.

Iltaa vietimme olutlasin ääressä ja päivän kokemuksia hehkutellen

Lauantaina lähdimme heti aamusta matkaan. Ratsastimme kolmisen tuntia vaihtelevissa maastoissa Pädästen kartanolle. Hevoset saivat levätä kartanon laitumella muutaman tunnin, jonka aikana me ratsastajat saimme nauttia kartanon kauniista maisemista ja söimme maittavan lounaan. 

Matkalla oli uskomattoman kauniita maisemia kiviaitoineen ja vanhoine rakennuksineen jne.

Hevoset pääsivät laitumelle lepäämään ennen paluumatkalle lähtöä

Pädästen kartano on Muhun ruokapaikoista paras ja toimii mm. kylpylänä

Kotimatkaa taitettiin kovassa tuulessa, mutta se ei haitannut matkantekoa. Olimme iltapäivällä viiden jälkeen perillä ja onnellisena retken kokemuksista istahdimme autoomme ja suuntasimme ystävällemme Kuressaaren lähelle saunomaan ja nauttimaan illallista. 

Tänne täytyy palata!