Viime perjantain tunti ei ole vieläkään haihtunut mielestäni. Se oli onnistumisen iloa ja suurta keskittymistä. Olin tosin edellisenä yönä nukkunut vain neljä tuntia, mutta silti jaksoin aika hyvin keskittyä rentouteen ja istuinluihini.
Ratsastin tällä kertaa Akilla. Alkulämmittelyn jälkeen tölttäsimme hetken, mutta sitten keskityimme ympyrään, voltteihin, taivutukseen ja ulkoapuihin. Voltit ja ympyrät harjoitusravissa sujuivat ensimmäistä kertaa ilman pomppimista, kun keskityin erityisellä tarkkuudella vatsalihaksiini ja istuntaani. Lisäksi onnistuin Paulan mahtavilla ohjeilla saamaan hevoseni pyöreään muotoon mm. oikealla ulko-ohjan tuella ja ravi oli suorastaan nautittavaa. Lopuksi vielä laukkasimme muutaman kierroksen ja sekin lähti alkukankeuksien jälkeen hyvin liikkeelle.
Tunnin jälkeen sisarentyttäreni, Esteri 3v, tuli talutusratsastukseen. Tämä oli kolmas kerta hevosen selässä ja nyt hän osasikin jo rennosti istuskella siellä. Suu kävi tauotta ja kuulimme hänen mm. vakuuttavan: "Tämä hevonen on kyllä niin kiltti, eikä se syö minua!".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti