Ratsastustunnilla Röylässä 4.12.

Tällä kertaa olin ratsastamassa Lauralla, 165 cm korkealla puoliverisellä ratsuhevosella. Laura asustelee Röylässä, jossa on yhteensä noin 20 hevosta. Laura oli oikein mukava heppa, mutta hieman ehkä säikky. Pelkkä loimen ottaminen pois selästä piti tehdä rauhallisesti, ettei tule paniikkia. Lauran omistaja laittoi varusteet, joten minä sain vain katsella sivussa rauhassa.

Tallin iso kenttä oli lumen valtaama, joten tunti pidettiin pienellä kentällä. Siellä oli muitakin ratsastajia, mutta he onneksi antoivat minulle hyvin tilaa. Alkukäynti aloitettiin jo tallin pihalta ja sieltä siirrymme tälle n. 200 metrin päässä olevalle kentälle. Jouduimme kulkemaan kapean tien reunaa, jolla pahimmillaan huristelee jopa paikallisbussit. Nyt onneksi vastaan tuli vain pikkuautoja, jotka osasivat kohteliaasti hiljentää reilusti vauhtiaan.

Pian siirryin kevennettyyn raviin. Ravi tuntui todella pehmeältä ja mukavalta. Vauhtia sai välillä pyytää kovemmilla otteilla, kuin mihin olin issikoilla tottunut. Lähdin pehmentämään ja taivuttamaan hevosta tekemällä voltteja aina yhdellä sivulla. Volteilla vauhti meinasi väkisinkin hyytyä ja jouduin oikein keskittymään pohkeisiini, jotta sain pidettyä sisäpohkeen tuen ja samalla ulkopohkeen aktiivisena antamassa vauhtia. Laura pyrki välillä oikaisemaan voltin loppuosan ja taas jouduin oiken pinnistämään muistiani, mitä sitten piti tehdä. Opettajani vain keskusteli toisten ratsastajien kanssa, joten häneltä ei ollut mitään vinkkiä tai ohjetta odotettavissa. Mutta hyvin selvisin ja Laura väisti hienosti pohjettani ja pysyi lopulta hyvin valitsemallani reitillä. Sitten vaihdoin suuntaa ja tein samat harjoitukset. Yhden kerran kun olin juuri lähdössä voltille, Laura otti jättiaskeleen kentän keskelle, koska oli nähnyt jotain peikkoja läheisellä pellolla. Se oikein syöksyi matalaksi ja sitten ryhdistäytyi katsellen pellolle pelokkaana. Onneksi pysyin ilman vaikeuksia kyydissä ja pienen ihmettelyn jälkeen annoin vain pohkeita, jotta tilanne menisi oli ja voisimme jatkaa ravaamista.

Tässä vaiheessa jouduin myös toteamaan, että olin varustautunut paukkupakkasiin, joten minulla oli todella kuuma. Tuntui, että höyry vain nousi kauluksesta ja housut liimautuivat ihoon kiinni. Posketkin taisivat hehkua punaisina. Olisin hyvin pärjännyt pelkillä ratsastushousuilla näiden toppahousujen sijaan.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen jatkoin ravissa niin, että siirryin harjoitusravista kevennettyyn raviin, josta tein siirtymisen harjoitusravin kautta käyntiin kentän puolen välin kohdalla. Sitten jatkoin parin tolpan verran reipasta käyntiä, josta taas siirryin harjoitusravin kautta kevennettyyn raviin. Tätä rataa jatkoin lopputunnin.

Loppukäynnin teimme tien vierustaa pitkin löntystellen. Se on aina Lauralla palkintona hyvin menneen tunnin jälkeen. Risteyksen kohdalla Laura testasi minua yrittämällä kääntyä tallille päin. Sain tehdä tosissani töitä, jotta jatkoimme suuntaan, johon minä halusin. Kun sain sen kääntymään oikeaan suuntaan, se yritti vielä kerran kokeilla kääntymällä toiseen suuntaan. Kun olimme selvinneet tästä tahtojen taistosta, vastaamme tuli pieni poika potkukelkalla potkutellen. Se oli sen verran outo kapistus, että sitä piti oikein korvat höröllään pysähtyä katsomaan.

Tunti oli kovasti erilainen (tylsä), mihin olen tottunut. Yhtään neuvoa en opettajaltani saanut, ja se oli kyllä suuri pettymys. Lisäksi hevosen säpsähtelevä luonne varmisti sen, että en todennäköisesti toista kertaa halua tulla tähän paikkaan. Kokeneelle ratsastajalle Laura on varmasti loistohevonen, mutta minun sydän taitaa sitten kuitenkin olla myyty issikoille. Nyt vain odottelemaan seuraavaa perjantaita ja omia pikku mussukkaissikoita.

Ratsastustunnilla 15.10.

Tänään ratsastettiin vaihtelevassa säässä eri askellajien lisäyksiä. Välillä saatiin todella sakeaa lumisadetta niskaamme, mutta meillä oli talvivarusteet päällä, joten kylmyys tai lumisade ei meitä haitannut.

Aloitimme harjoituksen käynnissä. Teimme molempiin suuntiin koko-rata-leikkaa ja tällä osalla pyrimme lisäämään hevosen askeleen pituutta vähintään keskikäyntiin ja pitämään sen yllä lävistäjän loppuun saakka.Vauhtia hiljennettiin kulmiin, jotta ehdimme ratsastamaan kulmat huolella. Sitten lisäsimme kuvioon vielä lyhyillä sivuilla voltin. Pyrin keskittymään erityisesti vatsalihaksiini, jotta saisin ne aktivoitua kunnolla ja vaikutettua askeleen pituuteen istunnallani mahdollisimman paljon.

Seuraavaksi siirryimme raviin niin, että voltin jälkeen suoristimme hevosen ja otimme ravin heti sen jälkeen. Radan lävistäjällä ratsastimme lisättyä ravia. Aki pyrki ihan väkisin kentän puolenvälin jälkeen oikaisemaan lyhyelle kulmalle, eikä siinä auttanut edes napakat pohkeeniskut. Sain asian korjattua vaihtamalla raipan toiseen käteen. Seuraava ravipätkä menikin sitten ihan kohtalaisen hyvin. Siirryimme käyntiin kohta kulman jälkeen ja teimme lyhyelle sivulle taas voltin. Seuraavalla lävistäjällä ratsastimme lisättyä käyntiä. Huomasin volteilla, että käännän ulkokättäni jotenkin outoon asentoon. Kun keskityin pitämään sen oikeassa asennossa ja kohdassa, niin ulko-ohjan tuki vaikutti hevoseen selvästi. Mistäköhän nuokin vääntelehtimiset johtuu?!

Sitten siirryimme tölttiin, mutta siinä ratsastimme vain koko kenttää ympäri ilman radan leikkaamista. Töltinlisäyksen teimme pitkillä suorilla. Akilta löytyi aivan unemaltöltti, kun annoin kunnon pidätteen jälkeen ohjan mennä vähän löysäksi. Hidastaminen lyhyelle sivulle ei heti meinannut onnistua, kun Aki oli niin vauhdin hurmassa - ja taisin olla kyllä minäkin. Paula neuvoi ottamaan tiukemman ohjasotteen ja tekemään siinä useita pieniä ja nopeita pidätteitä sekä käyttämään myös ääniapua. Se auttoikin heti ja vauhti meinasi melkein loppua kokonaan.

Viimeiseksi siirryimme laukkaan. En saanut Akia laukkaamaan oikeaan suuntaan millään. Nyt olin suhteellisen rento ja laukka-avutkin annoin mielestäni selkeästi ja napakasti, vaikka ehkä vähän sorruin nojaamaan eteenpäin. Akilla taisi olla tölttimeno päällä ja passiakin se yritti tarjota! Käännyimme vasempaan kiertoon ja heti lähti laukka menemään. Pysyin itse rentona ja osasin mukautua liikkeeseen hyvin. Laukan lisäys pitkällä sivulla onnistui, mutta kulman lähestyessä alkoi vähän vauhti pelottamaan. Pidätteet tuli annettua turhan tehokkaasti ja Aki putosi laukalta raviin. Kulmasta uusi laukannosto ja taas mentiin! Vähän raipalla välillä lavalle, niin laukka myös pysyi. Seuraavaksi käännyimme vielä takaisin oikeaan kiertoon ja nyt laukkakin nousi ihan hyvin.

Tunnista jäi hyvä mieli ja Paulakin myönsi ottaneensa edellisen kerran tiukasta tahdista onkeensa. Enää ei tehdä vain yhtä ja samaa liikettä putkeen, vaan otetaan erilaisia ja vaihtelevia kuvioita, jotta ratsastaja ja hevonen ei jämähdä jännittyneeseen suorittajatilaan.

Ratsastustunnilla

Viime perjantain tunti ei ole vieläkään haihtunut mielestäni. Se oli onnistumisen iloa ja suurta keskittymistä. Olin tosin edellisenä yönä nukkunut vain neljä tuntia, mutta silti jaksoin aika hyvin keskittyä rentouteen ja istuinluihini.

Ratsastin tällä kertaa Akilla. Alkulämmittelyn jälkeen tölttäsimme hetken, mutta sitten keskityimme ympyrään, voltteihin, taivutukseen ja ulkoapuihin. Voltit ja ympyrät harjoitusravissa sujuivat ensimmäistä kertaa ilman pomppimista, kun keskityin erityisellä tarkkuudella vatsalihaksiini ja istuntaani. Lisäksi onnistuin Paulan mahtavilla ohjeilla saamaan hevoseni pyöreään muotoon mm. oikealla ulko-ohjan tuella ja ravi oli suorastaan nautittavaa. Lopuksi vielä laukkasimme muutaman kierroksen ja sekin lähti alkukankeuksien jälkeen hyvin liikkeelle.

Tunnin jälkeen sisarentyttäreni, Esteri 3v, tuli talutusratsastukseen. Tämä oli kolmas kerta hevosen selässä ja nyt hän osasikin jo rennosti istuskella siellä. Suu kävi tauotta ja kuulimme hänen mm. vakuuttavan: "Tämä hevonen on kyllä niin kiltti, eikä se syö minua!".