Ratsastustunnilla 22.12.

Tänään oli kipakka pakkanen, mutta hyvin tarkenin siitä huolimatta. Viima aiheutti sen, että otsa ja sormet olivat vähän jäässä, mutta eipä sekään tuntia haitannut. Sain tällä kertaa yksityistunnin ja se tuntui luksukselta, kun kaikki huomio tuli vain itselle ja pieniinkin yksityiskohtiin sai tarkkaa ohjeistusta.

Aloitin tunnin Kuggilla. Ensin muutama kierros ravia molempiin suuntiin ja sitten aloitin tekemään suuria kiemuroita. Ensin pitkä sivu suoraa käynnissä niin, että hevonen oikein venytti itsensä, ja sitten kokoaminen lyhyellä sivulla. Siitä lähdin tekemään kiemuraa koko kentän leveydeltä. Tein muutaman kierroksen kokonaan käynnissä, mutta sitten jatkoin kierroksia niin, että tein kiemuraosat töltissä ja siirryin käyntiin pitkällä sivulla, jossa annoin Kuggin venyttää itsensä. Välillä vaihdoin suuntaa. Pyrin kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tekisin kiemurat painoavuilla ja kiemuroiden välillä suoristaisin hevosen ennen seuraavaa käännöstä.

Sitten vaihdoin hevosta ja ratsastin Akilla. Paula otti Kuggin talutukseen. Ennen liikkeelle lähtöä yritin koota Akin niin, että sen pää laskeutuisi ja se olisi luotiviivalla. Kevyesti ohjilla pieni pidäte ja samaan aikaan kevyesti pohkeita ja heti myötäys, kun Aki taivutti päätään alaspäin. Sitten uudestaan, kunnes hevonen oli pakattu.  Liikkeelle lähtiessä tarkkailin omaa istuntaani ja kevyttä ohjasotetta. Sitten pyrin pitämään hevosen koottuna jatkuvilla kevyillä pidätteillä ja heti perään ulkopohkeen painalluksella, jotta eteenpäinpyrkimys säilyisi.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen siirryin harjoitusraviin. Siirtymisen raviin tein ohjia myötäämällä ja avaamalla lonkkia, jolloin polvet kääntyivät ulospäin irti hevosesta. Pitkät vatsalihakset, rennot nilkat ja polvet sekä istunta syvällä satulassa, jolloin nojauduin ajatuksenomaisesti taakse ja painoin vähän kantapäitä alas. Nyt kun vielä annoin säännöllisesti pidätteitä ja sain siten hevosen pitämään pyöreän muotonsa, sain tuntea lantiossani keinuvan ylös-alas-liikkeen ja tällä kertaa pomppimista tuli vain muutaman kerran. Heti kun tunsin, että Aki alkoi hidastaa ja aikoisi siirtyä käyntiin, annoin puolipidätteen ja pienen ääniavun. Tai jos se alkoi kiihdyttää vauhtiaan liikaa, joko hiljensin tai tein pysähdyksen. Kun väsyin, hiljensin vähäksi aikaa käynnille ja sitten kohta siirryin uudelleen raviin. Välillä tein voltin tai ympyrän sekä vaihdoin suuntaa. Oli ihanaa, kun Paula oli koko ajan vieressä kannustaen, ohjeistaen ja antaen kaikin tavoin palautteen heti. Nyt alkoi harjoitusravi sujumaan ja mieli oli korkealla.

Nyt joulun viettoon ja odottamaan 28. päivän ratsastusvaellusta Kaitsun kanssa.

Ratsastustunnilla Röylässä 4.12.

Tällä kertaa olin ratsastamassa Lauralla, 165 cm korkealla puoliverisellä ratsuhevosella. Laura asustelee Röylässä, jossa on yhteensä noin 20 hevosta. Laura oli oikein mukava heppa, mutta hieman ehkä säikky. Pelkkä loimen ottaminen pois selästä piti tehdä rauhallisesti, ettei tule paniikkia. Lauran omistaja laittoi varusteet, joten minä sain vain katsella sivussa rauhassa.

Tallin iso kenttä oli lumen valtaama, joten tunti pidettiin pienellä kentällä. Siellä oli muitakin ratsastajia, mutta he onneksi antoivat minulle hyvin tilaa. Alkukäynti aloitettiin jo tallin pihalta ja sieltä siirrymme tälle n. 200 metrin päässä olevalle kentälle. Jouduimme kulkemaan kapean tien reunaa, jolla pahimmillaan huristelee jopa paikallisbussit. Nyt onneksi vastaan tuli vain pikkuautoja, jotka osasivat kohteliaasti hiljentää reilusti vauhtiaan.

Pian siirryin kevennettyyn raviin. Ravi tuntui todella pehmeältä ja mukavalta. Vauhtia sai välillä pyytää kovemmilla otteilla, kuin mihin olin issikoilla tottunut. Lähdin pehmentämään ja taivuttamaan hevosta tekemällä voltteja aina yhdellä sivulla. Volteilla vauhti meinasi väkisinkin hyytyä ja jouduin oikein keskittymään pohkeisiini, jotta sain pidettyä sisäpohkeen tuen ja samalla ulkopohkeen aktiivisena antamassa vauhtia. Laura pyrki välillä oikaisemaan voltin loppuosan ja taas jouduin oiken pinnistämään muistiani, mitä sitten piti tehdä. Opettajani vain keskusteli toisten ratsastajien kanssa, joten häneltä ei ollut mitään vinkkiä tai ohjetta odotettavissa. Mutta hyvin selvisin ja Laura väisti hienosti pohjettani ja pysyi lopulta hyvin valitsemallani reitillä. Sitten vaihdoin suuntaa ja tein samat harjoitukset. Yhden kerran kun olin juuri lähdössä voltille, Laura otti jättiaskeleen kentän keskelle, koska oli nähnyt jotain peikkoja läheisellä pellolla. Se oikein syöksyi matalaksi ja sitten ryhdistäytyi katsellen pellolle pelokkaana. Onneksi pysyin ilman vaikeuksia kyydissä ja pienen ihmettelyn jälkeen annoin vain pohkeita, jotta tilanne menisi oli ja voisimme jatkaa ravaamista.

Tässä vaiheessa jouduin myös toteamaan, että olin varustautunut paukkupakkasiin, joten minulla oli todella kuuma. Tuntui, että höyry vain nousi kauluksesta ja housut liimautuivat ihoon kiinni. Posketkin taisivat hehkua punaisina. Olisin hyvin pärjännyt pelkillä ratsastushousuilla näiden toppahousujen sijaan.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen jatkoin ravissa niin, että siirryin harjoitusravista kevennettyyn raviin, josta tein siirtymisen harjoitusravin kautta käyntiin kentän puolen välin kohdalla. Sitten jatkoin parin tolpan verran reipasta käyntiä, josta taas siirryin harjoitusravin kautta kevennettyyn raviin. Tätä rataa jatkoin lopputunnin.

Loppukäynnin teimme tien vierustaa pitkin löntystellen. Se on aina Lauralla palkintona hyvin menneen tunnin jälkeen. Risteyksen kohdalla Laura testasi minua yrittämällä kääntyä tallille päin. Sain tehdä tosissani töitä, jotta jatkoimme suuntaan, johon minä halusin. Kun sain sen kääntymään oikeaan suuntaan, se yritti vielä kerran kokeilla kääntymällä toiseen suuntaan. Kun olimme selvinneet tästä tahtojen taistosta, vastaamme tuli pieni poika potkukelkalla potkutellen. Se oli sen verran outo kapistus, että sitä piti oikein korvat höröllään pysähtyä katsomaan.

Tunti oli kovasti erilainen (tylsä), mihin olen tottunut. Yhtään neuvoa en opettajaltani saanut, ja se oli kyllä suuri pettymys. Lisäksi hevosen säpsähtelevä luonne varmisti sen, että en todennäköisesti toista kertaa halua tulla tähän paikkaan. Kokeneelle ratsastajalle Laura on varmasti loistohevonen, mutta minun sydän taitaa sitten kuitenkin olla myyty issikoille. Nyt vain odottelemaan seuraavaa perjantaita ja omia pikku mussukkaissikoita.

Harjoittelua kahdeksikossa 5.11.

Haimme kuraiset hevoset tarhasta, jossa ne molemma jököttivät viimeisessä nurkassa. Ei auttanut edes leivällä houkuttelu, vaan oli pakko lompsia liejun läpi niitä hakemaan. Harjaamista riitti, sillä molemmat olivat kuivien mutapaakkujen peitossa päästä jalkoihin asti. Aurinko paljasti valtavan pölypilven, kun huhkimme harjat kädessä. Onneksi aurinko vielä sentään paistaa - kohta sitä ei enää ehdi päivän aikana näkemäänkään.

Lähdimme kiertämään taas kilometrin lenkkiä alkukäyntinä. Kesken kierroksen Paula pudotti pommin: hän kävi juuri tekemässä sopimuspaperit uuden tallin kanssa. Talli on n. 5 km Porvoontietä vielä eteenpäin eli jossainpäin Söderkullaa. Kuggi ja Aki siirtyy sinne joulukuun alussa, eli silloin meille taitaa tulla parin viikon tauko ratsastukseen, kun hepat totuttelevat uusiin maisemiin.

Muutaman tölttikierroksen jälkeen tunti aloitettiin suurella kahdeksikolla ensin käynnissä ja sitten kohta ravaamalla puolet kahdeksikosta (eli s-mutkan) ja toinen puolikas käynnissä. Koska ympyrät olivat todella suuret, keskityimme tarkkailemaan hevosten muotoa, että ne olivat taipuneina koko rungostaan. Sitä testasimme taivuttamalla aina välillä niitä sisäohjalla ja sitten heti myötäämällä. Sisäpohje pylväänä tukemassa taivutusta, ulko-ohja antamassa tukea, ulkopohje kääntämässä ja sisäohja tarvittaessa liikkuvana, mm. jos lapa lähti punkemaan sisäänpäin. Kahdeksikon keskellä suoristus ja ravissa kevennyksen vaihto suunnan muuttuessa. Kuggilla oli välillä vaikeuksia pitää ravin tahtia yllä. Sille täytyi koko ajan antaa tahtia rytmikkäillä maiskutuksilla ja siirtymät täytyi tehdä huolella ja ponnekkaasti.

Ennen kahdeksikkoa toiseen suuntaan vetreytimme hevosiamme laukassa. Kuggin ravi parani huomattavasti laukan jälkeen ja kahdeksikkojen raviosuudet menivät vähän paremmin. Kuggi oli tunnin jälkeen taas aivan läkähdyksissä, joten loppukäyntiä täytyi jatkaa vähän pidempään. Sitten se sai huovan selkäänsä ja pääsi talliin heinän syöntiin. Akin päivä ei vielä päättynyt tähän, vaan se jatkoi vielä yhden tunnin Sadun kanssa.