 |
| Klikkaamalla sivun kuvarivejä saat ne isommaksi |
Tein syyslomareissun yhdessä Memmun ja Katin kanssa Pukkilaan Torpin tallille. Majoituimme ihastuttavaan mummonmökkiin, jossa ovesta sisään astuttaessa ensimmäiseksi nenään tulvahti vanhan puun ja savun tuoksu. Isäntä oli jo käynyt esilämmittämässä saunan, jotta voisimme sitten illan askellajikurssin jälkeen lämmittää sen nopeasti saunomista varten.
Vaihdoimme nopeasti ratsastusvaatteet yllemme ja riensimme tallille, jossa meitä jo odottivat Snõt, Gunnar ja Vãn. Laitoimme hevosillemme varusteet ja suuntasimme mummonmökin takana olevalle kentälle. Opettajanamme toimi Tuuli Paananen. Aloitimme vetreyttämään hevosiamme käynnissä, jossa teimme voltteja kentän lyhyeen päätyyn. Ensin pyrimme vain taivuttamaan hevosia, mutta pian meidän täytyi alkaa tekemään myös pohkeenväistöä volteilla niin, että voltti suureni. Oma hevoseni, Snõt, oli alkuun kovin jäykkä kulmissa ja puski kulmat läpi lapa edellä. Tuuli opasti minut ensin pysähtymään kulmaan, sitten asettamaan menosuuntaan, sisäpohje tukee ja ulkopohje antaa lopuksi käskyn lähteä liikkeelle.
Seuraavaksi teimme samat harjoitukset myös ravissa ja töltissä. Minulla oli todellisia ongelmia pidätellä Snõtiä, jolla oli ihan mahdoton menohalu päällä. Se oli jo alkukäynnissä menossa tölttiä ja sitten itse tölttiharjoittelussa en meinannut saada sitä millään siirtymään pitkän sivun lopussa käyntiin, jossa teimme volttiharjoituksen käynnissä. Mutta muuten se oli todella suloinen ja tottelevainen. Lopuksi teimme vielä muutaman laukannoston. Kenttä oli aika pieni, joten laukka siinä tuntui lähes vaaralliselta. Olimme kaikki vähän hermostuneita ja tyydyimme vain muutamaan laukannostoon. Mutta oikein hyvä tunti kaiken kaikkiaan!
Loppuilta kului syöden, saunoen, viiniä ja juustoja maistellen sekä rupatellen. Antoisan ja rentouttavan päivän jälkeen oli mukava mennä nukkumaan.
* * * *
Keskiviikkoaamuna lähdimme pitkälle vaellukselle. Memmu ratsasti tänäänkin Gunnarilla, minulla oli Blair ja Katilla Amor. Ohjaajanamme toimi Tanja, joka huolehti meistä ammattimaisella otteella. Hän piti yllä juuri meille sopivaa vauhtia. Menimme pelloilla ja hiekkateillä pitkiä töltti- ja laukkapätkiä. Välillä sukelsimme metsään, jossa syksyn kauniit värit loistivat kauneudellaan.
Kahden tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme kodalle. Siellä meitä odotti nuotio, jolla paistoimme makkaraa. Lisäksi söimme sämpylöitä ja pikkupullia sekä joimme nokipannukahvia. Myös hevoset saivat levähdystauon ja heitä odotti iso kasa heiniä pureskeltavaksi.
Paluumatka kodalta takaisin tallille taittui ihan liian nopeasti. Haikeina hyvästelimme hevosemme ja lähdimme kotiimme väsyneinä, mutta onnellisina. Automatkalla suunnittelimme jo seuraavaa reissua. Minne se sitten mahtaakaan olla - Viron Kuusekannu, Muhu, Pukkilan Torpin talli, vai kenties Hestbakki Karjalohjalla?
