Joululoman ratsastusvaelluksella 28.12.

Tänään nautin joululahjastani, nimittäin ratsastusvaelluksesta mieheni, Kaitsun, kanssa. Oli ihana lähteä Pukkilaan Torpin tallille kahden tunnin reissulle. Pakkanen paukkui ja maisemat olivat kuorruttuneina kauniiseen lumivaippaan. Voiko olla mitään parempaa!? Kaikki reitit olivat hienosti aurattu auki. Olimme joulun jälkeen ensimmäiset ratsastajat ja sen huomasi hevosten virkeästä olotilasta. Ne olivat kärsimättömiä pääsemään liikkeelle ja kunnolla vauhtiin.

Matkaan lähti kahden vetäjän lisäksi 10 ratsastajaa, joista kolme oli pariskuntaa. Mukana oli siis kolme miestä ja se on minun historiassani ennätysmäärä. Kaikilla muilla, paitsi Kaitsulla, oli kokemusta näistä vaelluksista, mutta Kaitsu pärjäsi aivan loistavasti mukana, eikä häntä voinut ainakaan syyttää hitaasta vauhdista.

Kaitsu sai ratsukseen lentävän nojatuolin, Jökullin ja minä iki-ihanan Vigdisin. Sillä olenkin mennyt useasti, ainakin neljä kertaa ja tälläkin kertaa se oli aivan ihana. Sillä on mahtavat askellajit ja suloiset silmät.

Meillä oli aika vauhdikas retki. Ratsastimme useita pitkiä laukkapätkiä ja monta tölttipätkää. Minua hiukan jännitti, pysyykö Kaitsu selässä laukkapätkillä. Ensimmäisen laukan lopulla kuulin takaani mätkähdyksen, kun joku putosi hevosen selästä. Hätääntyneenä kurkistin taakseni, mutta onneksi se ei ollut Kaitsu, vaan eräs vanhempi rouvashenkilö, jolla jalustimet olivat olleet vähän liian pitkät ja ne olivat pudonneet jaloista kesken laukkapätkän. Hänen ei käynyt kuinkaan ja pääsimme kohta jatkamaan matkaa. Heti perään otimme ensin tölttiä ja suoralle päästyämme kirmasimme taas vauhdikkaaseen laukkaan.

Kyselin aina välillä Kaitsun kuulumisia takanani ja aina oli vastassa aurinkoinen ja iloinen ilme. Vastaukseksi sain myhäilevän "hyvin menee". Vauhti ei tuntunut pelottavan ja hän selvästi nautti siitä. Upeeta, sillä nyt saan hänet varmasti toistekin mukaani vaelluksille. Ehkä tästä tulee meidän yhteinen harrastus aina muutaman kerran vuodessa, kuka tietää.

Syysloman ratsastusleiri Pukkilassa 12.-13.10.

Klikkaamalla sivun kuvarivejä saat ne isommaksi

Tein syyslomareissun yhdessä Memmun ja Katin kanssa Pukkilaan Torpin tallille. Majoituimme ihastuttavaan mummonmökkiin, jossa ovesta sisään astuttaessa ensimmäiseksi nenään tulvahti vanhan puun ja savun tuoksu. Isäntä oli jo käynyt esilämmittämässä saunan, jotta voisimme sitten illan askellajikurssin jälkeen lämmittää sen nopeasti saunomista varten. 

Vaihdoimme nopeasti ratsastusvaatteet yllemme ja riensimme tallille, jossa meitä jo odottivat Snõt, Gunnar ja Vãn. Laitoimme hevosillemme varusteet ja suuntasimme mummonmökin takana olevalle kentälle. Opettajanamme toimi Tuuli Paananen. Aloitimme vetreyttämään hevosiamme käynnissä, jossa teimme voltteja kentän lyhyeen päätyyn. Ensin pyrimme vain taivuttamaan hevosia, mutta pian meidän täytyi alkaa tekemään myös pohkeenväistöä volteilla niin, että voltti suureni. Oma hevoseni, Snõt, oli alkuun kovin jäykkä kulmissa ja puski kulmat läpi lapa edellä. Tuuli opasti minut ensin pysähtymään kulmaan, sitten asettamaan menosuuntaan, sisäpohje tukee ja ulkopohje antaa lopuksi käskyn lähteä liikkeelle.

Seuraavaksi teimme samat harjoitukset myös ravissa ja töltissä. Minulla oli todellisia ongelmia pidätellä Snõtiä, jolla oli ihan mahdoton menohalu päällä. Se oli jo alkukäynnissä menossa tölttiä ja sitten itse tölttiharjoittelussa en meinannut saada sitä millään siirtymään pitkän sivun lopussa käyntiin, jossa teimme volttiharjoituksen käynnissä. Mutta muuten se oli todella suloinen ja tottelevainen. Lopuksi teimme vielä muutaman laukannoston. Kenttä oli aika pieni, joten laukka siinä tuntui lähes vaaralliselta. Olimme kaikki vähän hermostuneita ja tyydyimme vain muutamaan laukannostoon. Mutta oikein hyvä tunti kaiken kaikkiaan!

Loppuilta kului syöden, saunoen, viiniä ja juustoja maistellen sekä rupatellen. Antoisan ja rentouttavan päivän jälkeen oli mukava mennä nukkumaan.

                        *              *              *             *        

Keskiviikkoaamuna lähdimme pitkälle vaellukselle. Memmu ratsasti tänäänkin Gunnarilla, minulla oli Blair ja Katilla Amor. Ohjaajanamme toimi Tanja, joka huolehti meistä ammattimaisella otteella. Hän piti yllä juuri meille sopivaa vauhtia. Menimme pelloilla ja hiekkateillä pitkiä töltti- ja laukkapätkiä. Välillä sukelsimme metsään, jossa syksyn kauniit värit loistivat kauneudellaan. 

Kahden tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme kodalle. Siellä meitä odotti nuotio, jolla paistoimme makkaraa. Lisäksi söimme sämpylöitä ja pikkupullia sekä joimme nokipannukahvia. Myös hevoset saivat levähdystauon ja heitä odotti iso kasa heiniä pureskeltavaksi. 

 

Paluumatka kodalta takaisin tallille taittui ihan liian nopeasti. Haikeina hyvästelimme hevosemme ja lähdimme kotiimme väsyneinä, mutta onnellisina. Automatkalla suunnittelimme jo seuraavaa reissua. Minne se sitten mahtaakaan olla - Viron Kuusekannu, Muhu, Pukkilan Torpin talli, vai kenties Hestbakki Karjalohjalla?