Ratsastustunnilla 29.10.

Aloitimme tunnin hieman aikaisemmin, jotta ehtisimme illan yksityiskoulujen illanviettoon. Maa oli kamalan märkä ja muta tarttui kenkiin todella lujasti. Kentällä oli valtavat lätäköt, mutta keskellä suht kuivaa, joten teimme siihen tötteröillä ison ympyrän.

Harjoittelimme tällä isolla ympyrällä laukkaa. Laukannosto sujui heti alusta alkaen ilman ongelmia. Olin vihdoin sisäistänyt oikean hetken laukannostoon. Olin usein aikaisemmin pyytänyt Paulaa sanomaan "nyt" aina, kun oli oikea hetki. Tarkkailin lantiotani ja huomasin, että oikea hetki on silloin, kun sisälonkkani on juuri lähtemässä alaspäin. Tätä olen useaan otteeseen kuivaharjoitellut kotona ja nyt oli kiva huomata, että harjoittelu oli tuottanut tulosta.

Muutaman ensimmäisen ympyrän jälkeen huomasin, että ympyrä alkoi suurentua. Pysähdyin Paulan kohdalle ja pyysin tarkkaa selvitystä, miten oikeastaan ohjaan hevosta laukassa. Eteenpäin kun on helppo vain mennä sen kummemmin miettimättä, mutta jatkuvalla ympyrällä täytyykin jo jotain tehdä säilyttääkseen oikean radan. Pohje on tietenkin yksi avuista ja jos se ei tehoa, täytyy oikein irrottaa jalka kunnolla hevosen kyljestä ja pudottaa se takaisin kylkeen kiinni, jotta sen vaikutus tuntuu selkeänä. Myös yläpohje ja lantio antaa hevoselle suuntaa. Ohjaava ohjasote johtaa ja myötää, vuorotellen. Raipan voi vaihtaa ulkokäteen laukannoston jälkeen.

Puolet tunnista kului laukaten, mutta siirryimme sitten kentän uralle, jossa tasoittavan käynnin jälkeen aloimme tekemään peruutuksia. Minä onnistun aina Kuggilla ratsastaessani liioittelemaan avuissani ja niin nytkin parin onnistuneen peruutuksen jälkeen aloin nojaamaan liikaa eteenpäin. Lisäksi huomasin, että ilmeisesti Kuggille täytyy antaa pidätteet molemmilla ohjalla yhtäaikaa, sillä se alkoi vain kääntämään peräänsä eri suuntiin, kun pidätin vain sillä ohjalla, mitä jalkaa halusin siirtää.

Muutaman tölttikierroksen jälkeen siirryimme vielä raviin. Kuggilta löytyi todella hieno ja puhdas ravi. Sitten lähdimme kiertämään käynnissä kilometrin hiekkatielenkin. Aki harppoi edellä ja Kuggi yritti kipittää perässä. Kuggi oli tunnin jälkeen todellä läkähtynyt - se huohotti ja koko rinta oli aivan hiestä märkä, mutta onneksi käyntipätkä rentoutti ja rauhotti sen pulssin ja hengityksen taas normaaliin. Taitaa ikä todella alkaa jo painamaan, voi pientä!