Pohkeenväistöjä 26.11.

Tänään saimme viimeisen kerran nauttia näistä kauniista maisemista ja iloksemme taivas oli ennen pimeyden laskeutumista kauniin sininen ja puut kuorrutettuina valkoiseen lumeen. Mittari näytti -13 C pakkasta ja koska meillä oli hyvät toppapuvut, ei kylmyys viimasta huolimatta tuntunut muualla kuin varpaissa ja sormissa. Hevosten harjaamiseen ei tarvinnut paljoakaan uhrata aikaa, sillä molemmat hepat olivat puhtoisia pikku karvapalloja. Varusteiden laittaminen sen sijaan aiheutti pientä äherrystä, kun ilman hanskoja sormet jäätyivät välittömästi, mutta hanskojen kanssa oli ihan mahdotonta toimia pienten solkien ja nahkaremmien kanssa.

Alkulämmittely sujui kilometrin kierroksella maisemista nauttien. Kuggi kipitti eteenpäin iloissaan oikein vauhdilla. Se taitaa nauttia tästä talvisesta säästä toisin kuin minä, joka en haluaisi talvea kärsittäväksi ollenkaan. Kentällä lähdimme töltillä liikkeelle. Kuggilla ratsastaessa täytyy keventää istuntaa aavistuksen, jotta se saa enemmän tilaa liikkua. Sain sen ajoittain menemään hyvää tölttiä, mutta pääasiassa Kuggin töltti on aika passitahtista. Parhaan töltin löysin, kun tein vähän väliä ihan aavistuksenomaisia pidätteitä ja myötäsin ohjalla. Näin alkutunnista minulta vielä onnistuu ns. aavistuksenomainen pidäte, mutta jo puolen tunnin jälkeen huomaan puristavani ohjia ja käyttäväni kantapäitäni ihan turhan paljon. Tänään tajusin myös sen, että minun pitäisi keskittyä alapohkeiden sijaan enemmän yläpohkeisiin.

Sitten siirryimme käyntiin ja aloimme tekemään pohkeenväistöjä. Teimme niitä koko pitkän sivun verran niin, että väistätimme uralla kulkien takapäätä kohti keskikenttää. Vasemmassa kierrossa väistöt onnistuivat kohtalaisen hyvin. Välillä suoristimme hevosen ja ratsastimme muutaman askeleen suoraan. Sitten jatkoimme väistöjä suoran loppuun asti. Toinen suora mentiin omavalintaisesti laukassa, töltissä tai ravissa. Tein joka toisen laukassa ja loput töltissä ja ravissa vuorotellen. Kuggi otti muutaman kerran väärän laukan, joka johtui selvästi huonosta pohjeavusta ja välillä unohdin antaa kunnolla pitkän ohjan, jolloin laukka loppui viiden askeleen jälkeen. Mutta muuten laukat sujuivat ihan hyvin.

Muutaman käynti- ja tölttikierroken jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Joko tämä on Kuggille vaikeampi suunta, tai sitten minä olin tapani mukaan tehostanut apujenkäyttöäni, mutta väistöt olivat paljon haastavammat. Pidätteet eivät meinanneet mennä läpi ja minä huomasin kroppani jännittyvän. Laukkakaan ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Herneet meinasivat alkaa kerääntymään nenääni, mutta kauimmaisessa nurkkauksessa aloin hyräilemään ja ajattelemaan positiivisa ajatuksia, jotta en antaisi Kuggille viestiä tyytymättömyydestäni. Minähän tässä taas suoritin, ja Kuggi yritti vain toteuttaa epäselviä käskyjäni. Paula näytti minulle ohjista pitämällä, kuinka pieniä ohjaspidätteiden pitäisi olla väistössä. En kuitenkaan varmaan kertaakaan onnistunut tekemään niin herkkiä pidätteitä, mutta onneksi joukkoon mahtui edes muutama onnistunut väistö.

Loppuun vielä vähän tölttiä ja ravia ja sitten hevosille loimet selkään ja talliin rouskuttamaan heinää. Omat varpaat olivat ihan jäässä ja jalkapohjia vähän pakotti. Mutta eiköhän ne sula tässä illan aikana, kun vähän siemailen terästettyä glögiä.