Tänään tunti alkoi vasta viideltä. Koska en viitsinyt käydä välillä kotona, menin tallille nauttimaan auringosta ja maalaisilmasta. Makailin puupenkillä ja kuuntelin hevosten pörinää, puiden havinaa ja lintujen laulua. Kaksi silmäparia tuijotti minua herkeämättä korvat höröllään. Kylläpäs oli rentouttavaa.
Aloitimme tunnin ravissa. Tein välillä ympyröitä, jotta saisin Akin kokonaan pohkeen alle ja taipuisaksi. Aki tuntui kevyeltä ratsastaa, eikä se yrittänyt juurikaan oikoa.
Sitten siirryimme käyntiin. Teimme pitkillä sivuilla pohkeenväistöä niin, että etujalat pysyivät uralla ja takaosa väisti keskikentälle päin. Alkuun suora hevonen, sitten pidäte ja sisäpohje siirtyy vähän eteenpäin ja tukee hevosen etuosaa, jotta se pysyy uralla. Ulkopohje siirtyy taakse ja antaa käskyn siirtyä uralta pois. Sisäohjalla ja vatsalihaksilla annetaan pidätteitä ja jos takaosa ei heti lähde väistöön, voi raipalla vähän taputella lautasille. Muutaman kierroksen jälkeen teimme kaksi väistöä ja sitten tölttäsimme suoran loppuun. Lyhyt sivu mentiin käynnissä hevosta kooten. Minulla vasen suunta on ihan mahdoton. Väistöt kyllä onnistuivat kohtuullisesti, mutta yksi kulma oli haasteellinen joka kierroksella, kun Aki pungersi sisälapaansa ja jatkoi pungerrusta kulman jälkeenkin. Tein voltin ja tulin kulman uudelleen. Kovan työn jälkeen kulma meni lopulta ihan kohtalaisesti, mutta nyt Aki oli päättänyt siirtyä suoraan tölttiin ja se lähtikin vauhdilla eteenpäin. Loppu suorasta menikin hevosta pidätellen ja ihan loppuun ehdin tehdä muutaman väistön ennen kulmaa.
Toinen suunta onnistui väistöissä paljon paremmin. Tölttiin siirtyminenkin ehdittiin suorittaa ajoissa ennen lyhyelle sivulle saapumista ja käyntiin siirtymistä. Miten minä voinkaan olla näin toispuoleinen?!
Lopuksi teimme laukannostoja molempiin suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti