Tölttiä 10.10.2011

Maastoilemassa 15.7.

Olipa ihanaa päästä lähes kuukauden tauon jälkeen taas tallille ja hevosen selkään. Ehdin tallille aamulla ennen Paulaa ja sain harjata molemmat hevoset. Se on kyllä yksi lempipuuhistani, kun samalla voi höpötellä hepoille kaikenlaista.

Suunnitelmissa oli reilun tunnin lenkki, mutta yllätyksien kera siitä tulikin kaksi ja puolituntinen. Lähdimme Söderkullatieltä pienemmälle hiekkatielle, jolla olimme käyneet kerran aikasemminkin. Tällä kertaa poikkesimme tieltä metsään, kun olimme saaneet edellisellä lenkillä tietää, että siellä on hyvä metsätie. Löysimme kyllä polun, joka johtaa metsätielle, mutta se haarautui niin moneen suuntaan, että annoimme periksi ja tyydyimme popsimaan mustikoita ja vadelmia mättäistä. Palasimme sitten takaisin ja kyselimme lähitalossa olevilta asukkailta neuvoa. Heidän ystävällisillä neuvoilla varustettuina palasimme polulle, mutta silloinkin valitsimme ensin väärin ja päädyimme rämpimään sankkaan metsään. Lopulta oikea polku löytyi ja upea metsätie, mutta kello oli jo niin paljon, että teimme vain lyhyen pyrähdyksen tielle.

Takaisin tallille tulimme vauhdikkaasti. Säälin vähän vanhaa Kuggia ja annoin sen valita askellajinsa. Sen seurauksena sain kymmeneen metriin mahtumaan kolmea eri askellajia. Myös Paula huomasi sen ja naureskeli meidän menolle.

Ratsastustunnilla 21.6.

Tämä oli viimeinen tunti ennen kesäloman alkamista ja Euroopankierrostamme. Oli suorastaan haikea olo, kun tiesi, ettei istu hevosen selässä ainakaan kolmeen viikkoon. Mutta ehkä tauon jälkeen on opitut asiat loksahtaneet sopivasti kohdalleen ja siitä on hyvä jatkaa.

Aloitimme tunnin tölttäämällä kenttää ympäri. Aki tarjosi kovasti ravia, mutta lopulta, kun tarkistin oman istuntani, se tölttäsi aivan ihania tölttipätkiä. Tärkeintä oli keskittyä vatsalihaksiin ja siihen, etteivät alapohkeet osuneet hevosen kylkiin. Pystyin myötäämään sisäohjalla reilusti, kun muistin keskittyä omaan istuntaani koko ajan.

Sitten jatkoimme käynnissä ja teimme muutaman pysähdyksen. Kun hevonen pysähtyi hienosti, aloimme tekemään peruutuksia. Sain Akin peruuttamaan hyvin, kun ensin annoin pohkeilla käskyn lähetä liikkeelle ja sitten heti tein ohjilla pidätteen, jolloin se astui taaksepäin. Tällä kertaa muistin jopa myödätä ohjalla heti perään ja sitten vasta tehdä samat avut uudelleen jokaiselle askeleelle taaksepäin.

Peruutusten jälkeen siirryimme tölttäämään kentän pitkät sivut. Hiljensimme sivun lopulla käntiin, jotta ehdimme keskittyä kulmiin huolella. Sitten lyhyt sivu mentiin käynnissä pidätteitä tehden ja hevosta kooten ja sitten uusi tölttipätkä pitkälle sivulle. Lopuksi menimme tölttiosat laukassa. Akilta löytyi oikeassa kierroksessa vain väärä laukka. Keskityin antamaan apuni selkeämmin, sekä pitämään ulko-ohjan tiukkana ja myötäämään sisäohjalla kunnolla. Lopuksi sain muutaman onnistuneen laukannoston. Toiseen suuntaan laukka nousi hyvin.

Tunnin lopuksi jäimme kentän toiseen päätyyn, jossa menimme kevyessä ravissa isoa ympyrää. Keskityimme taivuttamaan hevosta ja sisäkentän kohdalla väistätin vähän Akia, jotta se pysyisi tarpeeksi suurella kaarella. Välillä siirryin harjoitusraviin, jotta sain keskittyä omaan istuntaani myös siinä.

Ratsastustunnilla 13.6.

Kesäkuun tunneilla olemme pääasiassa tehneet erilaisia harjoituksia isolla pääty-ympyrällä, koska on ollut niin kova tuuli, ettei Paulan ohjeita olisi muuten juuri kuullut. Kuggin on ollut vähän huonommassa kunnossa, johon ehkä lämmin ilma on ollut osasyynä.

Tänään ei ollut kovinkaan lämmin, vaan aloitimme tunnin sateessa ja ihanan raikkaassa ilmassa. Menimme ensin kevyttä ravia. Kuggi oli taas voimistunut ja sen ravi oli ihan hyvää, eikä se enää ontunut juuri yhtään.

Sitten siirryimme käyntiin. Teimme pitkillä sivuilla kiemurauraa ja lyhyillä voltin. Keskityimme erityisesti hevosen asettamiseen. Lisäksi minä yritin parhaani mukaan pitää mahdollisimman kevyen ja pehmeän ohjasotteen, sekä kiinnitin huomiota siihen, että istuin suorassa ja tein työtä lantiollani. Kuggi menikin kevyemmin, kuin pitkään aikaan minulla. Muutaman käyntikierroksen jälkeen aloimme tekemään puolet radasta ravissa. Maiskutin ravissa Kuggille tahtia kulmissa, jotta se jaksoi pitää ryhminsä tasaisena. Voltilla kutittelin raipalla pohkeen takaa, jolloin se taipui ravissakin hyvin.

Lopuksi teimme käynnissä yhden kiemuraura- ja yhden volttisuoran sekä siirryimme loppukierrokselle laukkaan. Sitten taas pitkän suoran lopulla siirtyminen takaisin käyntiin. Kuggi ei olisi millään pitänyt laukkaansa pitkän sivun loppuun saakka, ja siksi keskityin erityisesti todella löysään sisäohjaan ja koputtelin raipalla sen etulapaa. Silti se lopetti laukan liian aikaisin. Lopuksi sain laukan pysymään ja jatkoin laukkaa vähän pidempään.

Ratsastusvaellus Fiskarsiin 10.6.

Lähdimme perjantaina yhden maissa ajelemaan Helsingistä Karjalohjalle, jossa meitä odotti kolme Hestbakkin issikkaa. Harjasimme hevoset ja kastelimme ne ennen satulointia. Lämpömittari huiteli 30 asteen tienoilla ja aurinko porotti kuumasti, joten tiedossa oli käyntipainotteinen vaellus kohti Fiskarsia. Oppaanamme toimi Jonna, joka oli juuri edellisellä viikolla tehnyt saman reissun, joten reitti oli tuoreessa muistissa.

Kuljimme pääasiassa hiekkateillä, mutta välillä poikkesimme myös metsäpoluille. Metsässä tuoksui ihanalle, eikä aurinko porottanut niin kuumasti. Itikoita oli aika paljon ja hevoset potkivat mahanalustaansa vähän väliä.

Kerran jouduimme menemään asfalttitien laitaa jonkin matkaa. Juuri sillä pätkällä tuli iso letka moottoripyöräilijöitä sivuvaunuineen. Minun hevoseni ei oikein innostunut mistään pärinästä, joka tuli takaapäin, joten se ottikin muutaman kiihtyneen askeleen eteenpäin siinä vaiheessa, kun neljäs moottoripyörä pärisi ohitsemme. Pelkäsin, että se menisi niiden eteen, sillä yksikään pitkän letkan pyöräilijöistä ei hiljentänyt vauhtiaan, vaan pikemminkin painoi kaasua. Onneksi tilanteesta selvittiin vain pienellä pulssin nousulla.

Pysähdyimme kerran matkan varrella. Annoimme hevosten polskutella ja juoda raikasta järvivettä. Ne nauttivat selvästi virkistävästä hetkestään. Sitten laskeuduimme satulasta ja istahdimme laiturille nauttimaan eväitämme.

Tauon jälkeen hevosia oli vaikea saada uudelleen liikkeelle. Ne olisivat mielummin kääntyneet takaisin tallille, kuin menneet eteenpäin. Ohjaajamme ei tykännyt raipan käytöstä, ja oli sitä miltä muutenkin, että hevoset saivat itse määrätä tahdin, joten lönkystelimme menemään entistä hitaammin. Tässä vaiheessa alkoi jo viimeistään kaivata ihania, hymyn huulille tuovia, laukka- tai edes tölttipätkiä. Olimme koko matkan aikana menneet reippaammin yhteensä ehkä noin kilometrin verran. Oma hevoseni ei ollut mikään luonnontölttäri, joten niiden muutaman lyhyen tölttipätkän aikana ehdin säätämään apujani niin, että sain muutaman kelvollisen tölttiaskeleen siltä. Ohjaaja sanoi, ettei sitä oikeen kukaan saa tölttäämään, kun on niin vahvasti ravipainotteinen, joten sain olla tyytyväinen itseeni, kun onnistuin edes lyhyen matkaa tölttäämään. Laukkaa emme menneet kuin yhden pienen suoranpätkän.

Kohta tauon jälkeen saavuimmekin Fiskarsin kylään. Viiden tunnin vaellukseksi mainostetusta reissusta tuli loppujen lopuksi kolmen tunnin käyntipätkä. Jäimme Fiskarsin kylään käyskentelemään hevosillamme edestakaisin, sillä olimme reilusti etuajassa. Lopulta menimme Ruukin Vintin pihalle. Se oli ihastuttava B&B majatalo. Riisuimme hevosten varusteet ja sitten annoimme niiden syödä tuoretta heinää.

Hevoset tultiin hakemaan trailerilla pois, sillä näin kuumalla ilmalla emme enää voineet ratsastaa seuraavana päivänä takaisin, niin kuin oli alkujaan tarkoitus tehdä. Meidän auto ajettiin majatalon pihaan, jotta pääsisimme seuraavana päivänä takaisin kotiin.

Illalla suihkun jälkeen suuntasimme askeleemme kohti Fiskarsin kylää ja kävimme syömässä Wärdshusetissa maittavan vuohenjuustosalaatin. Seuraavana aamuna shoppailimme kylän puodeissa ennen kotimatkalle lähtöä.

Reissusta jäi todella valju maku, sillä vauhdin hurma, jota lähdimme hakemaan, jäi kokonaan saamatta. Täytyy varmaan tehdä uusi vauhtireissu kesän aikana jollekin toiselle tallille.

Maastoilemassa 22.5.

Luonto oli täynnä tajunnan räjäyttäviä tuoksuja, kun tuomet yms. puut ja kukat kukkivat joka paikassa. Aurinko lämmitti ihanasti ja heitin takkini narikkaan jo ennen satulaan nousua. Suunnistimme raviradalle tällä kertaa metsän läpi. Polkuja risteili sen verran monia, että vähän väliä rymistelimme ryteiköissä ja kallioilla oikeaa polkua etsien. Muutaman ojankin yli piti hypätä, mutta lopulta löysimme perille ja saavuimme radalle. Teimme muutaman laukka/passikierroksen molempiin suuntiin. Sitten vaihdoin ratsua ja menin Akilla tölttiä. Vedin radan yhtä pitkää sivua edestakaisin ja yritin löytää Akilta hyvän töltin sekä rentouden omaan kroppaani. Välillä se rikkoi raville ja sain tehdä kovasti töitä, että sain se hidastamaan takaisin käyntiin, josta aloitin uudelleen kokoamisen ja sitten töltin. Jokaisen käännöksen jälkeen Aki olisi mielellään ampaissut vauhdilla eteenpäin, joten sain laittaa jokaisen keinoni käyttöön, jotta hevonen pysyi hallinnassani.

Teimme myös paluumatkan tallille metsän kautta. Nyt harhailimme taas eri poluilla ja niiden välimaastoissa, mutta onneksi metsä on kuitenkin sen verran pieni, että sinne ei voi eksyä ihan totaalisesti. Suunnitellusta reilun tunnin maastolenkistä tulikin nopeasti parituntinen. Mutta taas on iloinen ja virkistynyt mieli!

Ratsastustunnilla 20.5.

Tänään tunti alkoi vasta viideltä. Koska en viitsinyt käydä välillä kotona, menin tallille nauttimaan auringosta ja maalaisilmasta. Makailin puupenkillä ja kuuntelin hevosten pörinää, puiden havinaa ja lintujen laulua. Kaksi silmäparia tuijotti minua herkeämättä korvat höröllään. Kylläpäs oli rentouttavaa.

Aloitimme tunnin ravissa. Tein välillä ympyröitä, jotta saisin Akin kokonaan pohkeen alle ja taipuisaksi. Aki tuntui kevyeltä ratsastaa, eikä se yrittänyt juurikaan oikoa.

Sitten siirryimme käyntiin. Teimme pitkillä sivuilla pohkeenväistöä niin, että etujalat pysyivät uralla ja takaosa väisti keskikentälle päin. Alkuun suora hevonen, sitten pidäte ja sisäpohje siirtyy vähän eteenpäin ja tukee hevosen etuosaa, jotta se pysyy uralla. Ulkopohje siirtyy taakse ja antaa käskyn siirtyä uralta pois. Sisäohjalla ja vatsalihaksilla annetaan pidätteitä ja jos takaosa ei heti lähde väistöön, voi raipalla vähän taputella lautasille. Muutaman kierroksen jälkeen teimme kaksi väistöä ja sitten tölttäsimme suoran loppuun. Lyhyt sivu mentiin käynnissä hevosta kooten. Minulla vasen suunta on ihan mahdoton. Väistöt kyllä onnistuivat kohtuullisesti, mutta yksi kulma oli haasteellinen joka kierroksella, kun Aki pungersi sisälapaansa ja jatkoi pungerrusta kulman jälkeenkin. Tein voltin ja tulin kulman uudelleen. Kovan työn jälkeen kulma meni lopulta ihan kohtalaisesti, mutta nyt Aki oli päättänyt siirtyä suoraan tölttiin ja se lähtikin vauhdilla eteenpäin. Loppu suorasta menikin hevosta pidätellen ja ihan loppuun ehdin tehdä muutaman väistön ennen kulmaa.

Toinen suunta onnistui väistöissä paljon paremmin. Tölttiin siirtyminenkin ehdittiin suorittaa ajoissa ennen lyhyelle sivulle saapumista ja käyntiin siirtymistä. Miten minä voinkaan olla näin toispuoleinen?!

Lopuksi teimme laukannostoja molempiin suuntiin.