Suuntasimme kohti Ingmanin ravirataa. Onneksi oli aikainen sunnuntaiaamu, eikä ollut paljoakaan liikennettä, sillä sinne mennessä täytyy taivaltaa maantien reunaa pitkin lähes puolen tunnin matkan. Radan lähestyessä hevosten korvat alkoivat sojottaa terhakoina eteenpäin. Ne taisivat tietää, että vauhtipätkä alkaisi pian.
Rata on noin kilometrin pituinen ja sitä pitkin lähdimme spurttailemaan. Paula aikoi porhaltaa suorat passissa, joten minä ja Kuggi voitiin lähteä edellä, jotta saatiin vähän etumatkaa. Siirryin töltin kautta laukkaan. Ei mennyt kuin hetki ja Aki kaahasi kauniisti passissa ohitsemme. Kuggi yritti kipittää täysillä perässä, mutta passi ja Akin muutenkin isompi askellus vei voiton. Hidastimme suoran päässä käyntiin. Tässä kohtaa sain Kuggilta päivän ainoan hyvä tölttipätkän. Kaarteen jälkeen siirryimme taas Kuggi edellä vauhtiin. Kun tulimme suoran puolivälin kohdalle, josta olimme tulleet radalle, Kuggi alkoi kaartamaan täydessä laukassa radalta ulos kohti tietä... se halusi näköjään jo kotiin. Sain sen kuitenkin kiskottua takaisin radalle ja jatkoimme porhallusta penkat pölisten. Hetken jo pelästyin, että nyt mennään pöpelikköön, mutta niin ei onneksi käynyt. Jatkoimme vauhtipätkiä muutaman kierroksen. Kuggi alkoi jo vähän väsähtämään, joten rauhoitin sen tölttiin. Aki kävi ihan kuumana, eikä olisi millaan malttanut jäähdytellä edes yhden käyntikierroksen verran. Mutta ainakin se oli suoriutunut passista aivan loistavassa tahdissa, joten Paula oli todella tyytyväinen. Viimeiset vauhtikierrokset päästelin Kuggilla vähän rauhallisemmin ja viimeinen suora mentiin käynnissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti