Tänään ratsastettavanani oli Kuggi, joka tuntui alkuun lähtevän kovasti laiskasti liikkeelle. Minulla on aina alkuun vaikeuksia saada Kuggi menemään suoraan. Tuntuu, että se kiemurtelee ja pyrkii keskikentälle. Mutta alkukäynnistä siirryttäessä tölttiin, se löysi todella komean askelluksen. Taisi olla ensimmäinen kerta, kun Kuggi meni minulla selkeää nelitahtista tölttiä. Alkuun se oli vähän passitahtista, mutta pienellä virittelyllä sieltä löytyi yhtäkkiä ihan loistava töltti ja se kyllä tuntui ihan mahtavalta. Tätä menoa olisin voinut huristella vaikka koko tunnin.
Sitten siirryimme käyntiin ja aloimme sulkutaivutusten harjoittelun. Sitä emme olekaan vielä ennen tehneet. Siinä etujalat kulkevat uralla ja takajalat kulkevat sisemmillä urilla, eli tavallaan kuljetaan kolmea uraa. Pitkän sivun alkuun teimme ensin voltin, sitten heti uraa lähestyttäessä selkeä pidäte, ulkopohje antaa merkin takaosalle jatkaa uran sisäpuolella ja sisäpohje tukee etuosaa pysymään uralla, sisäohja pidättää. Minulla taivutukset onnistuivat selkeästi oikeaan kiertoon paremmin kuin vasempaan. Tuntuu, että oikea ohja ei pysty olemaan paikallaan ja vetämättä, eikä vasen sisäpohje kykene antamaan tarpeeksi tukea. Ajatus siitä, että polvi kääntyy vähän ulospäin niin, että lonkka aukeaa, auttoi vähän sisäpohkeen tuen antamisessa. Lisäksi tässä suunnassa huomaan taas nojaavani eteenpäin, eikä istunta ole enää syvällä satulassa. Vasemmassa kierrossa tein välillä pysähdyksen, rauhoitin kehoni ja ajatukseni ja vasta sitten lähdin tekemään sulkutaivutusta. Se auttoi selvästi ja Kuggi suoritti tehtävänsä välillä jopa hienosti. Toinen pitkäsivu ratsastettiin joko töltissä tai laukassa.
Tunti venyi tällä kertaa lähes puolitoistatuntiseksi. Ajan kulua ei kyllä hevosen selässä juuri huomaa. Viimeisen viidentoista minuutin aikana alkoi sakea lumisade ja jäätävät lumikiteet tuntuivat ikäviltä silmissä. Kiitos taas ihanille heppuleille virkistävästä viikonlopun aloituksesta. Työviikon rasitukset jäivät taas unholaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti