Ratsastustunnilla 30.4.

Vappu on hyvä aloittaa ratsastustunnilla. Menimme jo heti aamusta laittamaan hevosia kuntoon. Kuggi oli hurjan pölyn peitossa ja siitä lähti todella paljon karvaa. Vastapesty takkini oli nopeasti harmaa.

Aloitimme tunnin kiertämällä kenttää töltissä. Yritin heti tunnin alusta alkaen keskittyä huolellisiin kulmiin ja ratsastaa joka askeleen ilman lepsuiluja. Kuggi kulki vähän vinossa välillä ja jouduin sitä suoristamaan, mutta muuten sain siltä kohtalaisen töltin aikaan. Menimme aika rauhallista tahtia, koska kumirouheella päällystetty kenttä oli aika pehmeä.

Sitten siirryimme isolle keskikentän ympyrälle. Kun saimme siihen hyvä tahdin ja muodon, aloimme tekemään muutaman askeleen väistöjä niin, että ympyrä ei kuitenkaan suurentunut. Väistätimme siis vain takaosaa. Yritin keskittyä istuntaan ja mahdollisimman pieniin apuihin. Väistöt onnistuivat aika hyvin, kunhan maltoin istua syvällä enkä jännittänyt itseäni satulasta irti. Tein aluksi selkeän pidätteen vatsalihaksilla ja kutittelin raipalla vähän takaosaa. Seuraavaksi keskityin hengittämään ja pitämään olkapäät rentoina. Mitä rennompana ja vähäeleisempänä pysyin, sitä parempia väistöjä Kuggi teki. Ja vastaavasti mitä enemmän yritin ja väänsin, sitä enemmän Kuggi vain kiirehti alta pois.

Lopuksi otimme vielä laukannostoja. Tässä keskityin istumaan noston aikana rennosti ja suorana niin, etten nojautuisi tapani mukaan etunojaan. Alkuaikojen laukannostojen väännöt ovat jääneet vahvasti takaraivoon muistiin ja siksi vähäeleinen laukannosto on harjoittelun paikka. Aina, kun maltoin istua syvällä ja nojata jopa vähän taakse, laukka nousi hienosti. Huonommallakin tyylillä se nousi, mutta ei ollut yhtä pyörivää.

Maastoilemassa 25.4.

Ratsastusretken päätteeksi maistui ihanat piehtaroinnit ja sitten paikalle ilmestyikin musta kissa ihmeteltäväksi

 Tänään oli jo lähes kuuma ilma, kun aamulla lähdimme liikkeelle kello yhdeksän aikaan. Päällä oli huppari ja se riitti oikein mainiosti. Oli ihana keväinen auringonpaiste, sini-ja valkovuokot kukkivat kilpaa tienvarsilla. Ratsastimme pikkuteitä pitkin ja matkaa kertyi parin tunnin verran. Aki päästeli menemään suorilla tienpätkillä passia ja minä menin Kuggin kanssa perässä laukkaa. Tiellä oli jonkin verran routavaurioita ja välillä lähes koko tie oli romahtanut, joten piti olla tarkkana missä kohtaa tietä meni. Paluumatkalla Akia oli täysi työ pidätellä, joten välillä mentiin tosi haipakkaa ja vain toivottiin, ettei vastaan tule autoja. Välillä mentiin tölttiä  ja Kuggiltakin sain siedettävän töltin, kun annoin sille lähes pitkät ohjat ja tein niillä pidätteitä. Lisäksi istuin melkein kolmipisteistunnassa.

Perillä tallilla harjasimme hevoset ja päästimme ne laitumelle piehtaroimaan. Haravoin vielä vähän tallin pihaa, kun loputkin lumet olivat sulaneet ja sitten lähdin kotiin. Kotimatkalla kävin pesemässä auton ja sitten kotiin takapihalle ottamaan aurinkoa. Kaitsu grillasi meille ihanan lohiaterian huhtasienikastikkeineen ja sitten maistelimme vielä Unkarin tuliaisviinejä. Pojatkin saivat maistaa Tokaijin kuuden puttonin valkoviininektariinia, nammm! Maistelun teimmekin oikein kaikkien sääntöjen mukaan, jotta pojatkin oppivat arvostamaan hyviä viinejä.

Maastoilua ja tallipihan siivousta 17.4.

Mittari taisi tehdä tämän kevään lämpöennätyksensä ja me Paulan kanssa nautimme siitä maastoillen. Tosin aamulla yhdeksän aikaan, kun starttasimme, ei lämpöä ollut kuin vasta neljä, mutta aurinko lämmitti tehokkaasti, eikä kyllä tullut kylmä. Kevät näytti parhaat kasvonsa ja saimme bongattua kymmenittäin leskenlehtiä ja muutamia perhosia.

Tänään suunnistimme kohti Ingmannin rataa. Rata oli hyvässä kunnossa ja päästelimme menemään täyttä vauhtia. Kuggin laukka oli ihanan pyörivää ja Aki päästeli Paulan kanssa ehkä parhaimpia passipätkiään tähän mennessä. Välillä otettiin rauhallisesti ja lönkyteltiin käynnissä.

Tallilla suihkutimme ja loimitimme hevoset. Sitten otimme haravat ja talikot käteen ja aloimme puhdistamaan tallipihaa talven sotkuista ja vanhoista heinistä. Tässä touhussa vierähtää helposti vaikka koko päivä, mutta kun piha oli suht siistissä kunnossa, oli minun lähdettävä kotiin laittamaan ruokaa. Ruoka maistuikin todella hyvältä takapihalla istuen ja auringosta nauttien.

Puomeja 15.4.

Tänään mentiin puomeja kaikissa askellajeissa, paitsi töltissä. Kentän keskialueella oli viisi puomia, joita ylitimme ensin käynnissä. Akin askellus ei meinannut oikein sopia puomiväleihin ja siksi keskityin pitkällä sivulla kokoamaan sitä useilla pidätteillä ja eteenpäin ajavilla avuilla. Sitten lyhyen sivun puolestavälistä käännyimme keskikentän puomeille. Akin jalka ei meinannut oikein nousta millään ja välillä se kompuroi oikein kunnolla, mutta pitkien sivujen kokoamiset sekä puomilla pohkeet ja ääniavut antoivat ryhtiä, tahtia ja puhtia niin, että suoritukset paranivat vähitellen.

Sitten puomivälejä vähän lyhennettiin ja siirryimme ylittämään niitä ravissa. Menimme pitkät sivut kevyttä ravia, mutta siirryimme harjoitusraviin heti, kun käännyimme keskikentän puomeille. Oli hauska tunne tuntea hevosen lennokkaat askeleet, kun se ponnahteli puomien ylitse. Akilla vaan tahtoi ainoastaan takajalat nousta, mutta etujalat olivat vähän ponnettomammat ja ne kolahtelivat aina välillä puomeihin. Mutta ihan hienosti selvitettiin tämäkin osuus. Nyt muistin aina kiittää taputuksella Akia hyvästä suorituksesta. Sekin asia täytyy erikseen opetella, hassua kyllä.

Viimeiseksi Paula laittoi yhdet puomit kentän pitkille sivuille ja siirryimme kiertämään kenttää laukassa. Oli tärkeää antaa kunnon ääniapu noin puoli metriä ennen puomia, jotta laukka pysyi yllä puomin ylityksessä ja myös sen jälkeen. Aki laukkasi lennokkaasti, vaikkakin välillä jouduin nostamaan uuden laukan sen rikottua raville. Vaikka välillä huomasin taas nojautuvani vähän etukenoon, olin tyytyväinen kehoni rentouteen laukassa. Vieläkään se ei ole hyvä, mutta nyt olen jo parantanut selvästi. Esimerkiksi ohjasote on paljon selkeämpi ja vakaampi kuin ennen, enkä enää pompi satulasta irti.

Tänään oli todella hiki tunnin loputtua ja tunsi tehneensä töitä. Fiilikset hipoivat pilviä ja hymy oli herkässä... ihana tunti! Sunnuntaina sitten maastoilemaan heti aamusta.

Ratsastustunnilla 8.4.

Veimme hepoille koululta tuliaisina kuivattuja leivänreunoja. Ne otettiin kiitollisina vastaan ja sai olla tarkkana, ettei mennyt oma käsi mukana, kun niin maistuivat hyviltä. Kenttä oli kokonaan sulanut lumesta, ainoastaan reunoilla oli edelleen lunta. Kumirouhe ei olekaan niin kamala pohja, kuin mitä olin pelännyt. Tölttiin se tuntui välillä olevan vähän pehmeä, varsinkin jos meni reunaan, jossa vesi vielä makasi ja veden valumiseen tehdyt urat tekivät pohjan epätasaiseksi.

Aloitimme tunnin töltillä. Aki rikkoi usein raville, joten pidätteiden täsmällisyys ja eteenpäin ajavat avut olivat tarpeen. Silloin kun töltti pysyi, se tuntui ihanan letkeältä ja etujalat nousivat korkealle. Kohta siirryimme käyntiin ja jäimme isolle keskiympyrälle. Väliin teimme voltteja. Aki taipui kohtalaisen hyvin, mutta välillä iso ympyrä tuppasi pienenemään ja silloin yritin pohkeenväistöllä suurentaa ympyrää takaisin entiselleen. Voltille taivuttaessa on tärkeää taivuttaa hevosta kunnolla sisäohjalla ja -pohkeella. Heti, kun se taipuu, myödätä ja sitten kohta taivuttaa uudelleen. Sitten siirryimme tekemään ympyrää ja vähän suurempia voltteja harjoitusravissa. Aki piti muotonsa pyöreänä ja siksi ravi tuntui todella mukavalta istua. Tykkään kovasti näistä harjoitusravissa tehtävistä ympyröistä! Siinä ehtii ja joutuu miettimään pohje- ja ohjasapuja erityisellä tarkkuudella, omaa istuntaa unohtamatta. Huomasin taas välillä hartioitteni olevan etukenossa ja kun korjasin niitä, Akin ravi meinasi sammua. Mutta Aki teki kovasti töitä ja olin oikein tyytyväinen.

Parin rentouttavan käyntikierroksen jälkeen otimme muutamia laukannostoja molempiin suuntiin. Mitäköhän kehossani aina tapahtuu kun Paula sanoo sanan "laukka", sillä samantien Aki alkaa punkemaan sisälapaansa ja itseään sisäänpäin. Hämmentää tämä ajattelun voima! Olen todella tehnyt itseni kanssa töitä, jotta en kertaakaan lankeasi ajattelemaan, ettei tästä tule yhtään mitään. Niin nytkin säilytin koko ajan hyvän ja positiivisen mielen ja sainkin Akin ihan hyvin siirtymään takaisin uralle ja laukan nousemaan molempiin suuntiin ilman ongelmia. Hyvä minä! Asentoni vielä tuppaa joskus olemaan turhan etupainoinen ja unohdan antaa laukkaa ylläpitäviä apuja, joten varsinkin toiseen suuntaan mennessä laukka sammui vähän liian aikaisin.

Viimeiseksi vielä tölttäsimme kenttää ympäri. Aki rikkoi koko ajan raville. Poissa ovat siis ajat, jolloin sen töltti pysyy yllä ilman erityistä työntekoa. Mutta ihan kiva, että joutuu miettimään omaa tekemistään ihan koko ajan, sillä siitähän sitä oppii!

Tunnin lopulla oli jo kuuma ja välillä pystyi jopa sanomaan olevansa vähän hengästynyt. Hienoa!

Ratsastusviikonloppu Luomajärven hevoskievarissa 18.-20.3.2011

Klikkaamalla sivun kuvasarjoja, saat ne suuremmaksi!

Viikonloppu Ikaalisten lähellä olevalla Luomajärven Hevoskievarissa oli ikimuistoinen. Tilalla oli 14 hevosta, joista suurin osa oli Suomenhevosia. Saimme nauttia kolmena päivänä ratsastuksen hurmasta, taivaallisesta ruoasta, ystävällisestä palvelusta ja erinomaisesta seurasta.

Minun hevoseni, Rusko, oli todellinen persoona. Sen käsittely varusteita laittaessa oli todella haasteellista, sillä se etsi koko ajan tilaisuutta näykkäistä. Ohjaajamme, Salla, osasi hienosti selittää syyt tähän käytökseen, joten uskalsin käsitellä Ruskoa luottaen siihen, ettei se ole ilkeä. Satulaa en kuitenkaan onnistunut laittamaan kertaakaan, kun toisella kädellä täytyi pitää omista rajoistaan kiinni, eikä satulan laittaminen onnistunut yhdellä kädellä. Salla oli kuitenkin aina iloisena paikalla auttamassa. Hän olikin kaikin tavoin ihana ohjaaja, joka jaksoi aina hymyillä, selittää asioita ja nähdä kaikessa positiiviset puolet.

Perjantaina aloitimme ratsastuksen kentällä, jossa tutustuimme hevoseemme ja virittelimme varusteitamme sopiviksi. Rusko oli todella kankea ratsastaa ja sillä oli jatkuvasti kiire eteenpäin. Sain sen kuitenkin kuuntelemaan itseäni ja hiljentämään lopuksi käyntiin. Se oli todella herkkä avuille ja meni juuri sinne minne katseeni suuntasin. Olin kuitenkin alkuun vähän huolissani, miten saisin sen hallittua maastossa, mutta Salla vakuutti, että selviäisin aivan varmasti ilman ongelmia. Tämä pitikin paikkansa, sillä Rusko oli todella ihana maastossa. Se ei turhia hötkyillyt, säpsähdellyt tai kiukutellut. Sillä oli lisäksi ihan oma ylimääräinen askellajinsa, joka oli ravin ja käynnin sekoitus ja varsin miellyttävä istua - aivan kuin tölttiä.

Lauantaina lähdimme heti aamupalan jälkeen neljän tunnin maastoretkelle, johon kuului evästauko laavulla. Lunta satoi koko matkan ajan, mutta se oli onneksi kevyttä, eikä kastellut meitä. Lämpötilakin taisi pysyä koko ajan plussan puolella.

Illalla saunomisen jälkeen nautimme talon isännän kokkitaidoista. Hän loihti meille joka kerta ihania ruokia ja lopulta pelkäsimmekin kuolevamme ähkyyn. Meitä palveltiin kuin parhaimpiakin vieraita ja tunsimme olomme todella tervetulleiksi. Tällaista on harvoin saanut kokea.

Ruokailun jälkeen kävimme katsomassa, kun Aukusti valjastettiin reen eteen. Se lähti viemään muita kievarin vieraita ajelulle. Se oli komea näky vankkoine olemuksineen. Sen luonne oli myös todella herttainen ja sitä uskaltavat pienimmätkin vieraat silitellä. Kissoja löytyi tallilta ainakin kuusi.

Sunnuntaina lähdimme taas aamiaisen jälkeen maastoretkelle. Tämä retki kesti kaksi tuntia. Tänään sain riemukseni huomata, että Rusko osasi opettaa minua. Se nimittäin aloitti toisinaan kovaäänisen kuolaimen rouskuttelun. Heti, kun korjasin olkapäitteni ja käsieni asentoa, rouskutus loppui. Oli mahtavaa saada kovaääninen huomautus virheellisestä asennostani ja heti korjauksen jälkeen nähdä rentoutunut ja tyytyväinen hevonen. Voiko olla mitään hienompaa kokemusta - ihan huippua!

Lounaan jälkeen kävimme vielä vilkuttamassa hevosillemme ja haikein mielin istuimme autoomme. Kotimatka sujui perinteisesti kokemuksia hehkutellen ja uutta reissua suunnitellen. Tänne täytyy tulla joskus uudelleen!

Ratsastustunnilla 11.3.

Aloitimme tunnin töltillä. Akin töltti oli alkuun todella korkealentoista, mutta hetken säätämisen jälkeen se muuttui suhteellisen hyväksi ja mukavan letkeäksi menoksi. Kenttä oli pelättyä paremmassa kunnossa, eikä sen suhteen ollut mitään ongelmia.

Sitten siirryimme tekemään toisessä päädyssä takaosakäännöstä. Muutaman käännöksen jälkeen siirryimme joko tölttiin tai raviin ja teimme toiseen päätyyn ison ympyrän, josta tulimme taas toiseen päätyyn käännösharjoitukseen. En ole ihan varma, mikä osa kehosta pitäisi tehdä mitäkin, mutta ymmärtääkseni pidätteen jälkeen sisäpohje antoi tukea, sisälonkka siirtyi vähän alas- ja eteenpäin ja ulkopohje lisäsi painetta siirtää etuosaa sivulle niin, että hevosen ulkoetujalka astuu sisäetujalan edestä ja takajalat astuvat pieniä askeleita vartalon alle. Ulko-ohja antaa pidätteitä, sisäohja on paikallaan. Hevosen tulisi olla asetettuna liikkeen suuntaan eli sisäänpäin. Teimme aina muutaman 90 asteen kulman, joiden välissä suoristimme hevosen. Hevosen takaosa ei ilmeisesti olisi saanut siirtyä sisäänpäin, mutta sitä en osannut tai huomannut tarkkailla. Sain kuitenkin joitakin suhteellisen hyvin onnistuneita käännöksiä aikaan, ainakin näin ensikertalaisen tekemänä. Lopuksi otimme muutaman laukannoston ja sitten siirryimme käyntiin ohjat pitkiksi päästäen.

Muutaman rentouttavan käyntikierroksen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Aki alkoi vähän punkemaan sisälavallaan kulmissa ja jouduin keskittymään, jotta olisin saanut sen suoraksi ennen käännöksen tekemistä. Lisäksi alkoi pissaan-en pissaa-pissaan -vääntö. Aki pysähtyy pissatauolle, mutta jos ei heti hoksaa sen aikomusta, vaan hoputtaa eteenpäin, alkaa arvonta, aikooko se pissata vai ei. Näin kävi nytkin ja keskittymiseni alkoi herpaantua koko käännösharjoitukseen. Pieni turhautuminen alkoi nostaa päätään, kun en saanut Akia hoitamaan pissaamistouhuaan, vaan onnistuin aina häiritsemään sitä sen verran, että pissaaminen keskeytyi. Muutaman epämääräisen venkoilukierroksen jälkeen jouduin päättämään, että pissatouhut jää nyt väliin ja jatkamme takaosakäännösten tekemistä. Vaikka välillä tuntui, että nyt käännös meni edes kohtuullisen hyvin, Paulalta tuli negatiivinen palaute. Sisäohjani ei tuntunut pysyvän paikallaan millään ja koska en huomannut itse asiaa, en oikein osannut korjata sitä muutoin, kuin painamalla kyynärpäätä kylkeeni kiinni. Aki alkoi haistaa tyytymättömyyteni itseeni ja luuli tietenkin, etten ole siihen tyytyväinen. Se alkoi punkemaan sisälapaansa entistä enemmän ja lopulta haahuilimme kentällä epämääräisesti. Paula neuvoi tekemään pohkeenväistöä ja se auttoikin heti suoristamaan Akin ja pitämään sen uralla. Tässä stressaantuneessa olotilassa teimme lopuksi muutaman laukannoston. Minulla ei ollut enää juurikaan uskoa itseeni, joten laukannostosta ei meinannut tulla mitään. Jouduin tekemään itseni kanssa paljon töitä, jotta sain koottua ajatukseni ja keskittymiseni sille tasolle, että laukannosto onnistui.