Ratsastustunnilla 28.1.

Aloitimme tunnin töltillä, kun kenttä oli niin loistavassa kunnossa. Valmistelin taas Akin hyvin puolipidätteillä ja se lähti tölttiin suht hyvin. Heti, kun itse keskityin vatsalihaksiini niin, että vatsalihakset painautuivat yläetuviistosta kohti häntäluuta ja "takataskut" painautuivat satulaan, niin Akin askel parani samantien. Siitä tuli itsellekin mahtavan rento olo.

Sitten siirryimme käyntiin ja jäimme toiseen päätyyn isolle ympyrälle. Ratsastimme suoralla hevosella ympyrää niin, että välillä teimme muutaman pohkeenväistön. Etujalkojen piti pysyä ympyrällä ja takajalkojen väistää. Pyrimme jopa vähän asettamaan hevosta ulospäin eli aavistuksen avotaivutusta. Muutama väistö ja sitten taas suoraan eteenpäin. Kun ymmärsin tehdä kunnon pidätteen ulko-ohjalla ja auttaa tarvittaessa vähän raipalla takapäätä väistämään, niin sain muutamia ihan hyvältä tuntuvia väistöjä aikaan. Kerrankin pystyin itse toteamaan, että Aki otti selkeitä ristiaskeleita. Jos pidätteet eivät menneet läpi, pysähdys auttoi ja taas Aki oli kuulolla. Sitten siirryimme tölttiin ja kiersimme koko kenttää. Päätyyn tultaessa taivutimme hevosta ulospäin ja sitten lopuksi, kun se alkoi sujumaan, teimme muutaman väistön. Edes yksi väistöaskel oli hyvä saavutus ja riittävä. Aki piti töltin hyvin yllä ja onnistuin jopa väistöissä muutaman kerran.

Kun olimme tehneet samat harjoitukset myös toiseen suuntaan, siirryimme taas ympyrälle ja raviin. Tässä vaiheessa taivas loisti kaikissa punaisen sävyissä ja sitä piti oikein ääneen mutamaan kertaa ihastella. Aki oli todella pehmeän oloinen ja pystyin ratsastamaan harjoitusravia peffa tiukasti satulassa kiinni. Akin raviaskellus on aika hidasta, joten saatoin keskittyä ulko-ohjan tukeen ja vatsalihaksiini. Kun annoin säännöllisesti pidätteitä ulko-ohjalla, vauhtia ulkopohkeella ja pidin sisäohjan rentona, tahti pysyi hyvänä. Sitten pieni maiskautus heti, kun Akille tuli ajatuskin hidastamisesta. Kun siirryimme toiseen päätyyn ja vaihdoimme suuntaa, Akin askel muuttui todella pompottavaksi. Tämä on sen vaikeampi suunta, joten siirryin suosiolla kevennettyyn raviin. Taivuttelimme hevosta ympyrällä vuoroin ulos ja vuoroin sisäänpäin.

Ihana tunti edellisen viikon räpellyksen jälkeen. Taas jaksaa vähän uskoa itseensä ja omaan edistymiseensä :)

Surkeaa ratsastelua 21.1.

Olo on todella väsynyt ja ponneton. Eilinen päivä oli niin toiminnantäyteinen, ettei tämän päivän ratsastustunnille jäänyt juurikaan voimia tai keskittymiskykyä. Olin eilen koulumme oppilaiden kanssa Messilässä, jossa meillä oli mm. ratsastusta. Pinkeillä ja jännittyneillä hevosilla ratsastuksen seurauksena lensin kaaressa maan kamaralle nuolemaan lumikinoksia, kun uljas ratsuni päätti päästä ratsastajastaan eroon ja teki oikein mahtipukin. Onneksi maassa oli reilusti pehmeää lunta, eikä ilmalento siksi sattunut yhtään. Illalla oli mukavampaa ratsastelua luvassa, kun vein Esterin, 3 v, Paulalle talutusratsastukseen. Oli niin ihanaa katsella, kun innokas pikku ratsastaja istui Akin selässä silmät tähtinä loistaen ja onnen hymy huulilla.

Tämän päivän ratsastustunti sujui todella nihkeästi heti alusta alkaen. Jo alkukäynnillä koin, että Aki oli tosi haluttomalla päällä. Se tosin saattoi johtua omasta alavireisestä olotilastani. Eilinen ilmalento oli selvästi jättänyt mieleeni leiman, että olen täysin soveltumaton hevosen selkään. Olen täysin tunneihminen ja mielentilani vaikuttaa ihan liikaa tekemisiini, eikä ratsastus yksinkertaisesti onnistu alakuloisella mielenlaadulla.

Ratsastimme alkuun tölttiä. Se lähti suht hyvin käyntiin muutaman ravialun jälkeen heti, kun keskityin ensin kunnolla kokoamaan Akin ja sitten lisäämään vauhtia vähän kerrallaan. Sitten siirryimme tekemään käynnissä koko radan leikkaamisia niin, että leikkaussuoralla lisäsimme askeleen pituutta. Seuraavaksi teimme saman harjoituksen kevyessä ravissa. Teimme myös ympyrät molempiin päätyihin. Tässä vaiheessa keskittymiseni alkoi todella rakoilla ja huomasin jopa ohjien hölskyvän holtittomasti. Välillä Aki punki kulmissa, enkä aina jaksanut edes välittää siitä. Yritin vähän pitää liikettä sisäohjassa, mutta sisäpohje oli täysin toimimaton. Ihan kamalaa räpellystä.

Loppuhuipennuksena otimme laukkapätkät molempiin suuntiin. Kuggi laukkaili iloisesti, mutta minä en onnistunut saamaan kuin pariin otteeseen muutaman laukka-askeleen. Tuntui, kuin kehoni ei olisi ollut paikalla ollenkaan tai ainakaan niin kuin olisi pitänyt olla. Jo pelkkä ajatus laukkaan siirtymisestä sai kehoni kiertymään epätasapainoon ja Aki alkoi saman tien oikomaan kulmat ja olemaan ihan vinkkelisvonkkelis. Laukkakäskyn annettuani ja Akin otettua ensimmäisen laukka-askeleen, kehoni keikahti taaksepäin ja peli oli menetetty. Ei mitään hallintaa omassa kehossa - kamalaa touhua.

Nyt täytyy vain levätä kunnolla ja toivoa, että ensi kerralla keho ja mieli olisi mukana.

Maastoilua vesisateessa

Lähdimme Paulan kanssa heti aamusta maastoilemaan. Oli kiva tutustua uusiin maisemiin. Menimme pääasiassa pikkuteitä pitkin, mutta myös pienen pätkä polulla. Polulla oli kuitenkin niin syvä lumi, joka upotti hevosten jalkojen alla, ettei siellä viitsinyt kovin kauaan tarpoa. Matkalla oli tosi kauniita maisemia, ihania maalaistaloja, hienosti kunnostettuja navettoja ja meren rantaa. Vettä satoi välillä ihan kaatamalla ja myös joitakin ropsahduksia jääkuulia tuli taivaalta niskaamme. Lumet putoilivat puista isoina kasoina ja muutama melkein osui meihin.

Hevosilla oli kuitenkin kova menohalu päällä ja Kuggikin oli ihan hyvässä vedossa. Jouduin pitämään sitä välillä ihan tosissani, kun se ei olisi malttanut mennä töltissä, vaan vaihtoi laukalle, vaikka ohjat olivat tosi tiukalla. Lopulta annoin periksi, koska ei ollut kiva repiä sen suuta. Menimme sitten täyttä laukkaa Akin perässä, joka oli myös menossa paljon kovempaa kuin mitä meidän ajatuksena oli. Olipa ihanaa mennä täysillä!

Vetisestä säästä huolimatta oli ihanaa olla hevosen selässä ja nauttia ulkoilusta ja vauhdista. Olin märkä kalsareita myöten, mutta autossa kun laittoi penkinlämmittimen päälle, ei palellut yhtään. Kotona odotti intialainen ruoka, Tikka Masala, herkullisesti tuoksuen. Näistä on hyvä päivä tehty!

Esteharjoituksia 6.1.

Paula yllätti meidät raahamalla kentälle yhden esteen, johon laittoit puomit ristiin eli siitä tuli n. 35 cm korkea. Minulta oli jäänyt raippa tallin viereen lumikinokseen, joten ratsastin ensin alkulämmittelyksi Kuggilla hakemaan sen. Aloitimme tunnin käynnissä ja voltteja tehden. Sitten ylitimme maassa olevan puomin yrittäen ylläpitää saman tahdin, kuin mitä muuallakin kierroksella oli. Seuraavaksi ylitimme sen kevyessä ravissa. Kuggilla on vaikeuksia sovittaa askeleitaan puomin ylitykseen, mutta kun yritin ylläpitää tahtia kevennyksellä, niin se pysyi muutaman kerran jotenkin samana. Piti myös yrittää olla kiinnittämättä omaa huomiota puomiin ja suunnata katse eteenpäin. Koska este ei ollut lumikinoksen ja kaltevan pohjan takia ihan reunassa, piti oikein keskittyä, että sai ohjattua hevosen keskeltä yli.

Sitten harjoittelimme esteen ylitystä laukassa. Kuggi nosti laukan ihan nätisti, mutta hoputuksesta huolimatta vauhti pyrki loppumaan viimeistään esteen edessä tai esteellä, eikä laukka enää jatkunut esteen jälkeen. Oma istuntani taisi olla ihan mitä sattuu ja varsinkin esteen jälkeen olin jossain oudossä köyryasennossa. Se johtui siitä, että pelkäsin rasittavani vanhan Kuggin selkää, jos vaikka vahingossa menettäisin tasapainoni hypyssä. Muutenkaan oma keskittyminen ei ollut ihan parasta tasoa, mistä lie johtuu.

Oli oikein piristävä tunti ja vaikka en omasta suorituksestani voi olla mitenkään ylpeä, oli kiva saada vähän vaihtelua kouluratsastustuksen kiemuroihin. Lisäksi ratsastus Kuggilla on minulle aina haaste, kun en oikein tahdo saada sopivaa tuntumaa siihen.

Ratsastustunnilla 31.12.

Olo on autuaan onnellinen. Sen sai aikaan täydellisen kaunis talvinen maalaismaisema ja suloiset hevoset. Myös onnistumisen tunne ja huomio omasta edistymisestä saa aikaan tyytyväistä myhäilyä. Tänään tunsin, että pohkeet, ohjasote ja istunta natsasivat aika hyvin ja sain Akin menemään useaan otteeseen juuri niin kuin halusin. Myös harjoitusravi tuntui tosi hyvältä.

Aloitimme tunnin kevennetyllä ravilla suuressa ympyrässä ja kiinnitimme huomiota sisäpohkeeseen ja myöskin ulko-ohjaan, jotka tukivat hevosta ympyrällä. Tarkoituksena oli myös saada hevonen kulkemaan mahdollisimman tasaista tahtia, astumaan hyvin takajaloilla alleen ja  pyöristämään selkäänsä.

Sitten siirryimme käyntiin ja keskityimme sekä suoraan että vähän taipuneeseen hevoseen. Kun ratsastimme suoraa hevosta ympyrällä, ulko-ohja antoi hyvän tuen ja ulkopohje käänsi hevosta säännöllisin väliajoin n. 90 asteen käännökseen. Jos sisälapa pungersi sisäänpäin, sisäohjan liikuttelu ja sisäpohkeen vahvempi tuki korjasi tilanteen. Välillä asetimme hevosen sisäänpäin ja annoimme sen taipua ympyrälle. Pienestäkin aiheesta oli hyvä antaa pieni myötäys ohjalla palkinnoksi. Sitten siirryimme harjoitusraviin ja jatkoimme samaa harjoitusta.

Lopuksi ratsastimme töltissä niin, että kiersimme koko kenttää, mutta teimme välillä toiseen päähän suuren ympyrän. Suoran alussa kokoavia puolipidätteitä ja sitten vauhdilla eteenpäin ja kun töltissä löytyi hyvä rytmi, annettiin parin askeleen verran myötäystä ohjalla.

 Hevoset olivat tunnin lopuksi huurtuneet hauskaan valkoiseen kuuraan ja partakarvat sekä silmäripset korostuivat söpösti.

Joululoman ratsastusvaelluksella 28.12.

Tänään nautin joululahjastani, nimittäin ratsastusvaelluksesta mieheni, Kaitsun, kanssa. Oli ihana lähteä Pukkilaan Torpin tallille kahden tunnin reissulle. Pakkanen paukkui ja maisemat olivat kuorruttuneina kauniiseen lumivaippaan. Voiko olla mitään parempaa!? Kaikki reitit olivat hienosti aurattu auki. Olimme joulun jälkeen ensimmäiset ratsastajat ja sen huomasi hevosten virkeästä olotilasta. Ne olivat kärsimättömiä pääsemään liikkeelle ja kunnolla vauhtiin.

Matkaan lähti kahden vetäjän lisäksi 10 ratsastajaa, joista kolme oli pariskuntaa. Mukana oli siis kolme miestä ja se on minun historiassani ennätysmäärä. Kaikilla muilla, paitsi Kaitsulla, oli kokemusta näistä vaelluksista, mutta Kaitsu pärjäsi aivan loistavasti mukana, eikä häntä voinut ainakaan syyttää hitaasta vauhdista.

Kaitsu sai ratsukseen lentävän nojatuolin, Jökullin ja minä iki-ihanan Vigdisin. Sillä olenkin mennyt useasti, ainakin neljä kertaa ja tälläkin kertaa se oli aivan ihana. Sillä on mahtavat askellajit ja suloiset silmät.

Meillä oli aika vauhdikas retki. Ratsastimme useita pitkiä laukkapätkiä ja monta tölttipätkää. Minua hiukan jännitti, pysyykö Kaitsu selässä laukkapätkillä. Ensimmäisen laukan lopulla kuulin takaani mätkähdyksen, kun joku putosi hevosen selästä. Hätääntyneenä kurkistin taakseni, mutta onneksi se ei ollut Kaitsu, vaan eräs vanhempi rouvashenkilö, jolla jalustimet olivat olleet vähän liian pitkät ja ne olivat pudonneet jaloista kesken laukkapätkän. Hänen ei käynyt kuinkaan ja pääsimme kohta jatkamaan matkaa. Heti perään otimme ensin tölttiä ja suoralle päästyämme kirmasimme taas vauhdikkaaseen laukkaan.

Kyselin aina välillä Kaitsun kuulumisia takanani ja aina oli vastassa aurinkoinen ja iloinen ilme. Vastaukseksi sain myhäilevän "hyvin menee". Vauhti ei tuntunut pelottavan ja hän selvästi nautti siitä. Upeeta, sillä nyt saan hänet varmasti toistekin mukaani vaelluksille. Ehkä tästä tulee meidän yhteinen harrastus aina muutaman kerran vuodessa, kuka tietää.

Ratsastustunnilla 22.12.

Tänään oli kipakka pakkanen, mutta hyvin tarkenin siitä huolimatta. Viima aiheutti sen, että otsa ja sormet olivat vähän jäässä, mutta eipä sekään tuntia haitannut. Sain tällä kertaa yksityistunnin ja se tuntui luksukselta, kun kaikki huomio tuli vain itselle ja pieniinkin yksityiskohtiin sai tarkkaa ohjeistusta.

Aloitin tunnin Kuggilla. Ensin muutama kierros ravia molempiin suuntiin ja sitten aloitin tekemään suuria kiemuroita. Ensin pitkä sivu suoraa käynnissä niin, että hevonen oikein venytti itsensä, ja sitten kokoaminen lyhyellä sivulla. Siitä lähdin tekemään kiemuraa koko kentän leveydeltä. Tein muutaman kierroksen kokonaan käynnissä, mutta sitten jatkoin kierroksia niin, että tein kiemuraosat töltissä ja siirryin käyntiin pitkällä sivulla, jossa annoin Kuggin venyttää itsensä. Välillä vaihdoin suuntaa. Pyrin kiinnittämään erityistä huomiota siihen, että tekisin kiemurat painoavuilla ja kiemuroiden välillä suoristaisin hevosen ennen seuraavaa käännöstä.

Sitten vaihdoin hevosta ja ratsastin Akilla. Paula otti Kuggin talutukseen. Ennen liikkeelle lähtöä yritin koota Akin niin, että sen pää laskeutuisi ja se olisi luotiviivalla. Kevyesti ohjilla pieni pidäte ja samaan aikaan kevyesti pohkeita ja heti myötäys, kun Aki taivutti päätään alaspäin. Sitten uudestaan, kunnes hevonen oli pakattu.  Liikkeelle lähtiessä tarkkailin omaa istuntaani ja kevyttä ohjasotetta. Sitten pyrin pitämään hevosen koottuna jatkuvilla kevyillä pidätteillä ja heti perään ulkopohkeen painalluksella, jotta eteenpäinpyrkimys säilyisi.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen siirryin harjoitusraviin. Siirtymisen raviin tein ohjia myötäämällä ja avaamalla lonkkia, jolloin polvet kääntyivät ulospäin irti hevosesta. Pitkät vatsalihakset, rennot nilkat ja polvet sekä istunta syvällä satulassa, jolloin nojauduin ajatuksenomaisesti taakse ja painoin vähän kantapäitä alas. Nyt kun vielä annoin säännöllisesti pidätteitä ja sain siten hevosen pitämään pyöreän muotonsa, sain tuntea lantiossani keinuvan ylös-alas-liikkeen ja tällä kertaa pomppimista tuli vain muutaman kerran. Heti kun tunsin, että Aki alkoi hidastaa ja aikoisi siirtyä käyntiin, annoin puolipidätteen ja pienen ääniavun. Tai jos se alkoi kiihdyttää vauhtiaan liikaa, joko hiljensin tai tein pysähdyksen. Kun väsyin, hiljensin vähäksi aikaa käynnille ja sitten kohta siirryin uudelleen raviin. Välillä tein voltin tai ympyrän sekä vaihdoin suuntaa. Oli ihanaa, kun Paula oli koko ajan vieressä kannustaen, ohjeistaen ja antaen kaikin tavoin palautteen heti. Nyt alkoi harjoitusravi sujumaan ja mieli oli korkealla.

Nyt joulun viettoon ja odottamaan 28. päivän ratsastusvaellusta Kaitsun kanssa.