Tahtojen taistoa

Ei saatu selvyyttä vielä siitä, kumpi on johtaja. Taistoa kesti ainakin tunnin, mutta kun olimme juuri tehneet Kuggin kanssa parin tunnin maastovauhtilenkin, niin ei ollut vanhus oikein huippuvoimissaan.

Tölttiä 10.10.2011

Maastoilemassa 15.7.

Olipa ihanaa päästä lähes kuukauden tauon jälkeen taas tallille ja hevosen selkään. Ehdin tallille aamulla ennen Paulaa ja sain harjata molemmat hevoset. Se on kyllä yksi lempipuuhistani, kun samalla voi höpötellä hepoille kaikenlaista.

Suunnitelmissa oli reilun tunnin lenkki, mutta yllätyksien kera siitä tulikin kaksi ja puolituntinen. Lähdimme Söderkullatieltä pienemmälle hiekkatielle, jolla olimme käyneet kerran aikasemminkin. Tällä kertaa poikkesimme tieltä metsään, kun olimme saaneet edellisellä lenkillä tietää, että siellä on hyvä metsätie. Löysimme kyllä polun, joka johtaa metsätielle, mutta se haarautui niin moneen suuntaan, että annoimme periksi ja tyydyimme popsimaan mustikoita ja vadelmia mättäistä. Palasimme sitten takaisin ja kyselimme lähitalossa olevilta asukkailta neuvoa. Heidän ystävällisillä neuvoilla varustettuina palasimme polulle, mutta silloinkin valitsimme ensin väärin ja päädyimme rämpimään sankkaan metsään. Lopulta oikea polku löytyi ja upea metsätie, mutta kello oli jo niin paljon, että teimme vain lyhyen pyrähdyksen tielle.

Takaisin tallille tulimme vauhdikkaasti. Säälin vähän vanhaa Kuggia ja annoin sen valita askellajinsa. Sen seurauksena sain kymmeneen metriin mahtumaan kolmea eri askellajia. Myös Paula huomasi sen ja naureskeli meidän menolle.

Ratsastustunnilla 21.6.

Tämä oli viimeinen tunti ennen kesäloman alkamista ja Euroopankierrostamme. Oli suorastaan haikea olo, kun tiesi, ettei istu hevosen selässä ainakaan kolmeen viikkoon. Mutta ehkä tauon jälkeen on opitut asiat loksahtaneet sopivasti kohdalleen ja siitä on hyvä jatkaa.

Aloitimme tunnin tölttäämällä kenttää ympäri. Aki tarjosi kovasti ravia, mutta lopulta, kun tarkistin oman istuntani, se tölttäsi aivan ihania tölttipätkiä. Tärkeintä oli keskittyä vatsalihaksiin ja siihen, etteivät alapohkeet osuneet hevosen kylkiin. Pystyin myötäämään sisäohjalla reilusti, kun muistin keskittyä omaan istuntaani koko ajan.

Sitten jatkoimme käynnissä ja teimme muutaman pysähdyksen. Kun hevonen pysähtyi hienosti, aloimme tekemään peruutuksia. Sain Akin peruuttamaan hyvin, kun ensin annoin pohkeilla käskyn lähetä liikkeelle ja sitten heti tein ohjilla pidätteen, jolloin se astui taaksepäin. Tällä kertaa muistin jopa myödätä ohjalla heti perään ja sitten vasta tehdä samat avut uudelleen jokaiselle askeleelle taaksepäin.

Peruutusten jälkeen siirryimme tölttäämään kentän pitkät sivut. Hiljensimme sivun lopulla käntiin, jotta ehdimme keskittyä kulmiin huolella. Sitten lyhyt sivu mentiin käynnissä pidätteitä tehden ja hevosta kooten ja sitten uusi tölttipätkä pitkälle sivulle. Lopuksi menimme tölttiosat laukassa. Akilta löytyi oikeassa kierroksessa vain väärä laukka. Keskityin antamaan apuni selkeämmin, sekä pitämään ulko-ohjan tiukkana ja myötäämään sisäohjalla kunnolla. Lopuksi sain muutaman onnistuneen laukannoston. Toiseen suuntaan laukka nousi hyvin.

Tunnin lopuksi jäimme kentän toiseen päätyyn, jossa menimme kevyessä ravissa isoa ympyrää. Keskityimme taivuttamaan hevosta ja sisäkentän kohdalla väistätin vähän Akia, jotta se pysyisi tarpeeksi suurella kaarella. Välillä siirryin harjoitusraviin, jotta sain keskittyä omaan istuntaani myös siinä.

Ratsastustunnilla 13.6.

Kesäkuun tunneilla olemme pääasiassa tehneet erilaisia harjoituksia isolla pääty-ympyrällä, koska on ollut niin kova tuuli, ettei Paulan ohjeita olisi muuten juuri kuullut. Kuggin on ollut vähän huonommassa kunnossa, johon ehkä lämmin ilma on ollut osasyynä.

Tänään ei ollut kovinkaan lämmin, vaan aloitimme tunnin sateessa ja ihanan raikkaassa ilmassa. Menimme ensin kevyttä ravia. Kuggi oli taas voimistunut ja sen ravi oli ihan hyvää, eikä se enää ontunut juuri yhtään.

Sitten siirryimme käyntiin. Teimme pitkillä sivuilla kiemurauraa ja lyhyillä voltin. Keskityimme erityisesti hevosen asettamiseen. Lisäksi minä yritin parhaani mukaan pitää mahdollisimman kevyen ja pehmeän ohjasotteen, sekä kiinnitin huomiota siihen, että istuin suorassa ja tein työtä lantiollani. Kuggi menikin kevyemmin, kuin pitkään aikaan minulla. Muutaman käyntikierroksen jälkeen aloimme tekemään puolet radasta ravissa. Maiskutin ravissa Kuggille tahtia kulmissa, jotta se jaksoi pitää ryhminsä tasaisena. Voltilla kutittelin raipalla pohkeen takaa, jolloin se taipui ravissakin hyvin.

Lopuksi teimme käynnissä yhden kiemuraura- ja yhden volttisuoran sekä siirryimme loppukierrokselle laukkaan. Sitten taas pitkän suoran lopulla siirtyminen takaisin käyntiin. Kuggi ei olisi millään pitänyt laukkaansa pitkän sivun loppuun saakka, ja siksi keskityin erityisesti todella löysään sisäohjaan ja koputtelin raipalla sen etulapaa. Silti se lopetti laukan liian aikaisin. Lopuksi sain laukan pysymään ja jatkoin laukkaa vähän pidempään.

Ratsastusvaellus Fiskarsiin 10.6.

Lähdimme perjantaina yhden maissa ajelemaan Helsingistä Karjalohjalle, jossa meitä odotti kolme Hestbakkin issikkaa. Harjasimme hevoset ja kastelimme ne ennen satulointia. Lämpömittari huiteli 30 asteen tienoilla ja aurinko porotti kuumasti, joten tiedossa oli käyntipainotteinen vaellus kohti Fiskarsia. Oppaanamme toimi Jonna, joka oli juuri edellisellä viikolla tehnyt saman reissun, joten reitti oli tuoreessa muistissa.

Kuljimme pääasiassa hiekkateillä, mutta välillä poikkesimme myös metsäpoluille. Metsässä tuoksui ihanalle, eikä aurinko porottanut niin kuumasti. Itikoita oli aika paljon ja hevoset potkivat mahanalustaansa vähän väliä.

Kerran jouduimme menemään asfalttitien laitaa jonkin matkaa. Juuri sillä pätkällä tuli iso letka moottoripyöräilijöitä sivuvaunuineen. Minun hevoseni ei oikein innostunut mistään pärinästä, joka tuli takaapäin, joten se ottikin muutaman kiihtyneen askeleen eteenpäin siinä vaiheessa, kun neljäs moottoripyörä pärisi ohitsemme. Pelkäsin, että se menisi niiden eteen, sillä yksikään pitkän letkan pyöräilijöistä ei hiljentänyt vauhtiaan, vaan pikemminkin painoi kaasua. Onneksi tilanteesta selvittiin vain pienellä pulssin nousulla.

Pysähdyimme kerran matkan varrella. Annoimme hevosten polskutella ja juoda raikasta järvivettä. Ne nauttivat selvästi virkistävästä hetkestään. Sitten laskeuduimme satulasta ja istahdimme laiturille nauttimaan eväitämme.

Tauon jälkeen hevosia oli vaikea saada uudelleen liikkeelle. Ne olisivat mielummin kääntyneet takaisin tallille, kuin menneet eteenpäin. Ohjaajamme ei tykännyt raipan käytöstä, ja oli sitä miltä muutenkin, että hevoset saivat itse määrätä tahdin, joten lönkystelimme menemään entistä hitaammin. Tässä vaiheessa alkoi jo viimeistään kaivata ihania, hymyn huulille tuovia, laukka- tai edes tölttipätkiä. Olimme koko matkan aikana menneet reippaammin yhteensä ehkä noin kilometrin verran. Oma hevoseni ei ollut mikään luonnontölttäri, joten niiden muutaman lyhyen tölttipätkän aikana ehdin säätämään apujani niin, että sain muutaman kelvollisen tölttiaskeleen siltä. Ohjaaja sanoi, ettei sitä oikeen kukaan saa tölttäämään, kun on niin vahvasti ravipainotteinen, joten sain olla tyytyväinen itseeni, kun onnistuin edes lyhyen matkaa tölttäämään. Laukkaa emme menneet kuin yhden pienen suoranpätkän.

Kohta tauon jälkeen saavuimmekin Fiskarsin kylään. Viiden tunnin vaellukseksi mainostetusta reissusta tuli loppujen lopuksi kolmen tunnin käyntipätkä. Jäimme Fiskarsin kylään käyskentelemään hevosillamme edestakaisin, sillä olimme reilusti etuajassa. Lopulta menimme Ruukin Vintin pihalle. Se oli ihastuttava B&B majatalo. Riisuimme hevosten varusteet ja sitten annoimme niiden syödä tuoretta heinää.

Hevoset tultiin hakemaan trailerilla pois, sillä näin kuumalla ilmalla emme enää voineet ratsastaa seuraavana päivänä takaisin, niin kuin oli alkujaan tarkoitus tehdä. Meidän auto ajettiin majatalon pihaan, jotta pääsisimme seuraavana päivänä takaisin kotiin.

Illalla suihkun jälkeen suuntasimme askeleemme kohti Fiskarsin kylää ja kävimme syömässä Wärdshusetissa maittavan vuohenjuustosalaatin. Seuraavana aamuna shoppailimme kylän puodeissa ennen kotimatkalle lähtöä.

Reissusta jäi todella valju maku, sillä vauhdin hurma, jota lähdimme hakemaan, jäi kokonaan saamatta. Täytyy varmaan tehdä uusi vauhtireissu kesän aikana jollekin toiselle tallille.

Maastoilemassa 22.5.

Luonto oli täynnä tajunnan räjäyttäviä tuoksuja, kun tuomet yms. puut ja kukat kukkivat joka paikassa. Aurinko lämmitti ihanasti ja heitin takkini narikkaan jo ennen satulaan nousua. Suunnistimme raviradalle tällä kertaa metsän läpi. Polkuja risteili sen verran monia, että vähän väliä rymistelimme ryteiköissä ja kallioilla oikeaa polkua etsien. Muutaman ojankin yli piti hypätä, mutta lopulta löysimme perille ja saavuimme radalle. Teimme muutaman laukka/passikierroksen molempiin suuntiin. Sitten vaihdoin ratsua ja menin Akilla tölttiä. Vedin radan yhtä pitkää sivua edestakaisin ja yritin löytää Akilta hyvän töltin sekä rentouden omaan kroppaani. Välillä se rikkoi raville ja sain tehdä kovasti töitä, että sain se hidastamaan takaisin käyntiin, josta aloitin uudelleen kokoamisen ja sitten töltin. Jokaisen käännöksen jälkeen Aki olisi mielellään ampaissut vauhdilla eteenpäin, joten sain laittaa jokaisen keinoni käyttöön, jotta hevonen pysyi hallinnassani.

Teimme myös paluumatkan tallille metsän kautta. Nyt harhailimme taas eri poluilla ja niiden välimaastoissa, mutta onneksi metsä on kuitenkin sen verran pieni, että sinne ei voi eksyä ihan totaalisesti. Suunnitellusta reilun tunnin maastolenkistä tulikin nopeasti parituntinen. Mutta taas on iloinen ja virkistynyt mieli!

Ratsastustunnilla 20.5.

Tänään tunti alkoi vasta viideltä. Koska en viitsinyt käydä välillä kotona, menin tallille nauttimaan auringosta ja maalaisilmasta. Makailin puupenkillä ja kuuntelin hevosten pörinää, puiden havinaa ja lintujen laulua. Kaksi silmäparia tuijotti minua herkeämättä korvat höröllään. Kylläpäs oli rentouttavaa.

Aloitimme tunnin ravissa. Tein välillä ympyröitä, jotta saisin Akin kokonaan pohkeen alle ja taipuisaksi. Aki tuntui kevyeltä ratsastaa, eikä se yrittänyt juurikaan oikoa.

Sitten siirryimme käyntiin. Teimme pitkillä sivuilla pohkeenväistöä niin, että etujalat pysyivät uralla ja takaosa väisti keskikentälle päin. Alkuun suora hevonen, sitten pidäte ja sisäpohje siirtyy vähän eteenpäin ja tukee hevosen etuosaa, jotta se pysyy uralla. Ulkopohje siirtyy taakse ja antaa käskyn siirtyä uralta pois. Sisäohjalla ja vatsalihaksilla annetaan pidätteitä ja jos takaosa ei heti lähde väistöön, voi raipalla vähän taputella lautasille. Muutaman kierroksen jälkeen teimme kaksi väistöä ja sitten tölttäsimme suoran loppuun. Lyhyt sivu mentiin käynnissä hevosta kooten. Minulla vasen suunta on ihan mahdoton. Väistöt kyllä onnistuivat kohtuullisesti, mutta yksi kulma oli haasteellinen joka kierroksella, kun Aki pungersi sisälapaansa ja jatkoi pungerrusta kulman jälkeenkin. Tein voltin ja tulin kulman uudelleen. Kovan työn jälkeen kulma meni lopulta ihan kohtalaisesti, mutta nyt Aki oli päättänyt siirtyä suoraan tölttiin ja se lähtikin vauhdilla eteenpäin. Loppu suorasta menikin hevosta pidätellen ja ihan loppuun ehdin tehdä muutaman väistön ennen kulmaa.

Toinen suunta onnistui väistöissä paljon paremmin. Tölttiin siirtyminenkin ehdittiin suorittaa ajoissa ennen lyhyelle sivulle saapumista ja käyntiin siirtymistä. Miten minä voinkaan olla näin toispuoleinen?!

Lopuksi teimme laukannostoja molempiin suuntiin.

Ratsastustunnilla 12.5.

Tänään aherrettiin ainakin 1,5 tuntia ja koko aika tehtiin kovasti töitä. Ilmakin oli todella lämmin ja heti tuli hiki. Aloitimme tunnin kevennetyllä ravilla. Teimme joka kierroksella toiseen päätyyn ison ympyrän.

Sitten siirryimme käyntiin ja teimme pääty-ympyrälle pysähdyksen joka kerta, kun tulimme uralle. Keskikentän kohdalla teimme voltin. Välillä kiersimme koko kentän töltissä. Akin töltti on viime aikoina ollut haastavaa, kun kenttä on niin pehmeäpohjainen. Siksi tölttäsin vain pitkät sivut ja siirryin lyhyille sivuille käyntiin. Töltti oli todella vaikea saada käyntiin, kun Aki pyrki pungertamaan sisälapaansa ja itseään keskikentälle. Se kulki vinossa ja oli todella hankala. Lisäksi ympyröillä ja volteilla se yritti oikaista loppukaarteen. Keskityin pitämään sisäohjan löysänä ja antamaan ulko-ohjalla ja sisäpohkeella tukea. Useassa kohtaa jopa väistätin Akia, jotta se pysyisi taipuneena. Välillä rohkaistuin puuttumaan selvään lusmuiluun kovilla otteilla ja annoin reippaan pohjeavun ja ohjaspidätteen.

Lopuksi siirryimme laukkaan, jossa teimme joka kierroksella toiseen päätyyn ison ympyrän. Toinen lyhyt sivu mentiin käynnissä ja kulman jälkeen taas uusi laukannosto. Kun vaihdoimme muutaman kierroksen jälkeen suuntaa, jäin toiseen päätyyn isolle ympyrälle ennen uutta laukkaharjoitusta. Keskityin kaikessa rauhassa käynnissä pitämään Akin taipuneena ja keskityin todella siihen, että sisäohjani ei tehnyt yhtään mitään, vaan annoin kaikki ohjasavut vain ulko-ohjalla. Tarpeeksi monta kierrosta kun jaksoin vääntää, niin Aki alkoi jo menemään ihan hyvin ja oma sisäkäteni alkoi olemaan rento ja toimeton.

Ratsastustunnilla 6.5.

Alkukäynnin teimme metsässä, jossa linnut lauloivat ja valkovuokot kukkivat röykkiöinä. Oli ihanaa vain haistella ja kuunnella metsän ääniä, kiipeillä kallioilla ja rämpiä vähän märällä polulla. Olisi tehnyt mieli pysähtyä ja ottaa eväät esille.

Kentällä aloitimme töltillä. Keskityin taas alusta alkaen huolellisiin kulmiin ja rauhalliseen tahtiin. Sitten siirryimme käyntiin, teimme muutaman pysähdyksen ja aloitimme työskentelyn. Teimme lyhyiden sivujen keskelle pysähdyksen, toisen pitkän sivun alkuun ja loppuun voltin ja toisella pitkällä sivulla menimme harjoitusravia. Kuggi sai nopeasti tehtävistä kiinni ja aloitti ennakoimisen, joten vaihtelin vähän ravin aloitus- ja lopetuskohtaa. Ravin tahti myös parani, kun hoputin Kuggia raipalla eteenpäin. Pysähdykset olivat aika hidastahtisia, sillä halusin keskittyä pysähtymään ilman ohjasapua pelkällä istunnalla. Samoin liikkeellelähdön pyrin tekemään ilman pohje- tai ääniapua vain lantion nostolla.

Lopuksi siirryimme vielä keskikentälle isolle ympyrälle. Menimme puolikkaan ympyrän laukassa ja toisen puolen käynnissä. Kuggi pungersi sisälapaansa ja jouduin suoristamaan ja taivuttamaan sitä vähän väliä. Alkuun sain laukan nousemaan, mutta muutaman kierroksen jälkeen Kuggi ei olisi millään noustanut sitä, vaan tarjosi vain ravia tai tölttiä. Vaikka pidensin ohjia ja pyrin antamaan selkeän pidätteen, se ei auttanut. Sitten vaihdoimme suuntaa. Tämä suunta oli Kuggin helpompi puoli, joten nyt laukat nousivat ihan hyvin.

Ratsastustunnilla 30.4.

Vappu on hyvä aloittaa ratsastustunnilla. Menimme jo heti aamusta laittamaan hevosia kuntoon. Kuggi oli hurjan pölyn peitossa ja siitä lähti todella paljon karvaa. Vastapesty takkini oli nopeasti harmaa.

Aloitimme tunnin kiertämällä kenttää töltissä. Yritin heti tunnin alusta alkaen keskittyä huolellisiin kulmiin ja ratsastaa joka askeleen ilman lepsuiluja. Kuggi kulki vähän vinossa välillä ja jouduin sitä suoristamaan, mutta muuten sain siltä kohtalaisen töltin aikaan. Menimme aika rauhallista tahtia, koska kumirouheella päällystetty kenttä oli aika pehmeä.

Sitten siirryimme isolle keskikentän ympyrälle. Kun saimme siihen hyvä tahdin ja muodon, aloimme tekemään muutaman askeleen väistöjä niin, että ympyrä ei kuitenkaan suurentunut. Väistätimme siis vain takaosaa. Yritin keskittyä istuntaan ja mahdollisimman pieniin apuihin. Väistöt onnistuivat aika hyvin, kunhan maltoin istua syvällä enkä jännittänyt itseäni satulasta irti. Tein aluksi selkeän pidätteen vatsalihaksilla ja kutittelin raipalla vähän takaosaa. Seuraavaksi keskityin hengittämään ja pitämään olkapäät rentoina. Mitä rennompana ja vähäeleisempänä pysyin, sitä parempia väistöjä Kuggi teki. Ja vastaavasti mitä enemmän yritin ja väänsin, sitä enemmän Kuggi vain kiirehti alta pois.

Lopuksi otimme vielä laukannostoja. Tässä keskityin istumaan noston aikana rennosti ja suorana niin, etten nojautuisi tapani mukaan etunojaan. Alkuaikojen laukannostojen väännöt ovat jääneet vahvasti takaraivoon muistiin ja siksi vähäeleinen laukannosto on harjoittelun paikka. Aina, kun maltoin istua syvällä ja nojata jopa vähän taakse, laukka nousi hienosti. Huonommallakin tyylillä se nousi, mutta ei ollut yhtä pyörivää.

Maastoilemassa 25.4.

Ratsastusretken päätteeksi maistui ihanat piehtaroinnit ja sitten paikalle ilmestyikin musta kissa ihmeteltäväksi

 Tänään oli jo lähes kuuma ilma, kun aamulla lähdimme liikkeelle kello yhdeksän aikaan. Päällä oli huppari ja se riitti oikein mainiosti. Oli ihana keväinen auringonpaiste, sini-ja valkovuokot kukkivat kilpaa tienvarsilla. Ratsastimme pikkuteitä pitkin ja matkaa kertyi parin tunnin verran. Aki päästeli menemään suorilla tienpätkillä passia ja minä menin Kuggin kanssa perässä laukkaa. Tiellä oli jonkin verran routavaurioita ja välillä lähes koko tie oli romahtanut, joten piti olla tarkkana missä kohtaa tietä meni. Paluumatkalla Akia oli täysi työ pidätellä, joten välillä mentiin tosi haipakkaa ja vain toivottiin, ettei vastaan tule autoja. Välillä mentiin tölttiä  ja Kuggiltakin sain siedettävän töltin, kun annoin sille lähes pitkät ohjat ja tein niillä pidätteitä. Lisäksi istuin melkein kolmipisteistunnassa.

Perillä tallilla harjasimme hevoset ja päästimme ne laitumelle piehtaroimaan. Haravoin vielä vähän tallin pihaa, kun loputkin lumet olivat sulaneet ja sitten lähdin kotiin. Kotimatkalla kävin pesemässä auton ja sitten kotiin takapihalle ottamaan aurinkoa. Kaitsu grillasi meille ihanan lohiaterian huhtasienikastikkeineen ja sitten maistelimme vielä Unkarin tuliaisviinejä. Pojatkin saivat maistaa Tokaijin kuuden puttonin valkoviininektariinia, nammm! Maistelun teimmekin oikein kaikkien sääntöjen mukaan, jotta pojatkin oppivat arvostamaan hyviä viinejä.

Maastoilua ja tallipihan siivousta 17.4.

Mittari taisi tehdä tämän kevään lämpöennätyksensä ja me Paulan kanssa nautimme siitä maastoillen. Tosin aamulla yhdeksän aikaan, kun starttasimme, ei lämpöä ollut kuin vasta neljä, mutta aurinko lämmitti tehokkaasti, eikä kyllä tullut kylmä. Kevät näytti parhaat kasvonsa ja saimme bongattua kymmenittäin leskenlehtiä ja muutamia perhosia.

Tänään suunnistimme kohti Ingmannin rataa. Rata oli hyvässä kunnossa ja päästelimme menemään täyttä vauhtia. Kuggin laukka oli ihanan pyörivää ja Aki päästeli Paulan kanssa ehkä parhaimpia passipätkiään tähän mennessä. Välillä otettiin rauhallisesti ja lönkyteltiin käynnissä.

Tallilla suihkutimme ja loimitimme hevoset. Sitten otimme haravat ja talikot käteen ja aloimme puhdistamaan tallipihaa talven sotkuista ja vanhoista heinistä. Tässä touhussa vierähtää helposti vaikka koko päivä, mutta kun piha oli suht siistissä kunnossa, oli minun lähdettävä kotiin laittamaan ruokaa. Ruoka maistuikin todella hyvältä takapihalla istuen ja auringosta nauttien.

Puomeja 15.4.

Tänään mentiin puomeja kaikissa askellajeissa, paitsi töltissä. Kentän keskialueella oli viisi puomia, joita ylitimme ensin käynnissä. Akin askellus ei meinannut oikein sopia puomiväleihin ja siksi keskityin pitkällä sivulla kokoamaan sitä useilla pidätteillä ja eteenpäin ajavilla avuilla. Sitten lyhyen sivun puolestavälistä käännyimme keskikentän puomeille. Akin jalka ei meinannut oikein nousta millään ja välillä se kompuroi oikein kunnolla, mutta pitkien sivujen kokoamiset sekä puomilla pohkeet ja ääniavut antoivat ryhtiä, tahtia ja puhtia niin, että suoritukset paranivat vähitellen.

Sitten puomivälejä vähän lyhennettiin ja siirryimme ylittämään niitä ravissa. Menimme pitkät sivut kevyttä ravia, mutta siirryimme harjoitusraviin heti, kun käännyimme keskikentän puomeille. Oli hauska tunne tuntea hevosen lennokkaat askeleet, kun se ponnahteli puomien ylitse. Akilla vaan tahtoi ainoastaan takajalat nousta, mutta etujalat olivat vähän ponnettomammat ja ne kolahtelivat aina välillä puomeihin. Mutta ihan hienosti selvitettiin tämäkin osuus. Nyt muistin aina kiittää taputuksella Akia hyvästä suorituksesta. Sekin asia täytyy erikseen opetella, hassua kyllä.

Viimeiseksi Paula laittoi yhdet puomit kentän pitkille sivuille ja siirryimme kiertämään kenttää laukassa. Oli tärkeää antaa kunnon ääniapu noin puoli metriä ennen puomia, jotta laukka pysyi yllä puomin ylityksessä ja myös sen jälkeen. Aki laukkasi lennokkaasti, vaikkakin välillä jouduin nostamaan uuden laukan sen rikottua raville. Vaikka välillä huomasin taas nojautuvani vähän etukenoon, olin tyytyväinen kehoni rentouteen laukassa. Vieläkään se ei ole hyvä, mutta nyt olen jo parantanut selvästi. Esimerkiksi ohjasote on paljon selkeämpi ja vakaampi kuin ennen, enkä enää pompi satulasta irti.

Tänään oli todella hiki tunnin loputtua ja tunsi tehneensä töitä. Fiilikset hipoivat pilviä ja hymy oli herkässä... ihana tunti! Sunnuntaina sitten maastoilemaan heti aamusta.

Ratsastustunnilla 8.4.

Veimme hepoille koululta tuliaisina kuivattuja leivänreunoja. Ne otettiin kiitollisina vastaan ja sai olla tarkkana, ettei mennyt oma käsi mukana, kun niin maistuivat hyviltä. Kenttä oli kokonaan sulanut lumesta, ainoastaan reunoilla oli edelleen lunta. Kumirouhe ei olekaan niin kamala pohja, kuin mitä olin pelännyt. Tölttiin se tuntui välillä olevan vähän pehmeä, varsinkin jos meni reunaan, jossa vesi vielä makasi ja veden valumiseen tehdyt urat tekivät pohjan epätasaiseksi.

Aloitimme tunnin töltillä. Aki rikkoi usein raville, joten pidätteiden täsmällisyys ja eteenpäin ajavat avut olivat tarpeen. Silloin kun töltti pysyi, se tuntui ihanan letkeältä ja etujalat nousivat korkealle. Kohta siirryimme käyntiin ja jäimme isolle keskiympyrälle. Väliin teimme voltteja. Aki taipui kohtalaisen hyvin, mutta välillä iso ympyrä tuppasi pienenemään ja silloin yritin pohkeenväistöllä suurentaa ympyrää takaisin entiselleen. Voltille taivuttaessa on tärkeää taivuttaa hevosta kunnolla sisäohjalla ja -pohkeella. Heti, kun se taipuu, myödätä ja sitten kohta taivuttaa uudelleen. Sitten siirryimme tekemään ympyrää ja vähän suurempia voltteja harjoitusravissa. Aki piti muotonsa pyöreänä ja siksi ravi tuntui todella mukavalta istua. Tykkään kovasti näistä harjoitusravissa tehtävistä ympyröistä! Siinä ehtii ja joutuu miettimään pohje- ja ohjasapuja erityisellä tarkkuudella, omaa istuntaa unohtamatta. Huomasin taas välillä hartioitteni olevan etukenossa ja kun korjasin niitä, Akin ravi meinasi sammua. Mutta Aki teki kovasti töitä ja olin oikein tyytyväinen.

Parin rentouttavan käyntikierroksen jälkeen otimme muutamia laukannostoja molempiin suuntiin. Mitäköhän kehossani aina tapahtuu kun Paula sanoo sanan "laukka", sillä samantien Aki alkaa punkemaan sisälapaansa ja itseään sisäänpäin. Hämmentää tämä ajattelun voima! Olen todella tehnyt itseni kanssa töitä, jotta en kertaakaan lankeasi ajattelemaan, ettei tästä tule yhtään mitään. Niin nytkin säilytin koko ajan hyvän ja positiivisen mielen ja sainkin Akin ihan hyvin siirtymään takaisin uralle ja laukan nousemaan molempiin suuntiin ilman ongelmia. Hyvä minä! Asentoni vielä tuppaa joskus olemaan turhan etupainoinen ja unohdan antaa laukkaa ylläpitäviä apuja, joten varsinkin toiseen suuntaan mennessä laukka sammui vähän liian aikaisin.

Viimeiseksi vielä tölttäsimme kenttää ympäri. Aki rikkoi koko ajan raville. Poissa ovat siis ajat, jolloin sen töltti pysyy yllä ilman erityistä työntekoa. Mutta ihan kiva, että joutuu miettimään omaa tekemistään ihan koko ajan, sillä siitähän sitä oppii!

Tunnin lopulla oli jo kuuma ja välillä pystyi jopa sanomaan olevansa vähän hengästynyt. Hienoa!

Ratsastusviikonloppu Luomajärven hevoskievarissa 18.-20.3.2011

Klikkaamalla sivun kuvasarjoja, saat ne suuremmaksi!

Viikonloppu Ikaalisten lähellä olevalla Luomajärven Hevoskievarissa oli ikimuistoinen. Tilalla oli 14 hevosta, joista suurin osa oli Suomenhevosia. Saimme nauttia kolmena päivänä ratsastuksen hurmasta, taivaallisesta ruoasta, ystävällisestä palvelusta ja erinomaisesta seurasta.

Minun hevoseni, Rusko, oli todellinen persoona. Sen käsittely varusteita laittaessa oli todella haasteellista, sillä se etsi koko ajan tilaisuutta näykkäistä. Ohjaajamme, Salla, osasi hienosti selittää syyt tähän käytökseen, joten uskalsin käsitellä Ruskoa luottaen siihen, ettei se ole ilkeä. Satulaa en kuitenkaan onnistunut laittamaan kertaakaan, kun toisella kädellä täytyi pitää omista rajoistaan kiinni, eikä satulan laittaminen onnistunut yhdellä kädellä. Salla oli kuitenkin aina iloisena paikalla auttamassa. Hän olikin kaikin tavoin ihana ohjaaja, joka jaksoi aina hymyillä, selittää asioita ja nähdä kaikessa positiiviset puolet.

Perjantaina aloitimme ratsastuksen kentällä, jossa tutustuimme hevoseemme ja virittelimme varusteitamme sopiviksi. Rusko oli todella kankea ratsastaa ja sillä oli jatkuvasti kiire eteenpäin. Sain sen kuitenkin kuuntelemaan itseäni ja hiljentämään lopuksi käyntiin. Se oli todella herkkä avuille ja meni juuri sinne minne katseeni suuntasin. Olin kuitenkin alkuun vähän huolissani, miten saisin sen hallittua maastossa, mutta Salla vakuutti, että selviäisin aivan varmasti ilman ongelmia. Tämä pitikin paikkansa, sillä Rusko oli todella ihana maastossa. Se ei turhia hötkyillyt, säpsähdellyt tai kiukutellut. Sillä oli lisäksi ihan oma ylimääräinen askellajinsa, joka oli ravin ja käynnin sekoitus ja varsin miellyttävä istua - aivan kuin tölttiä.

Lauantaina lähdimme heti aamupalan jälkeen neljän tunnin maastoretkelle, johon kuului evästauko laavulla. Lunta satoi koko matkan ajan, mutta se oli onneksi kevyttä, eikä kastellut meitä. Lämpötilakin taisi pysyä koko ajan plussan puolella.

Illalla saunomisen jälkeen nautimme talon isännän kokkitaidoista. Hän loihti meille joka kerta ihania ruokia ja lopulta pelkäsimmekin kuolevamme ähkyyn. Meitä palveltiin kuin parhaimpiakin vieraita ja tunsimme olomme todella tervetulleiksi. Tällaista on harvoin saanut kokea.

Ruokailun jälkeen kävimme katsomassa, kun Aukusti valjastettiin reen eteen. Se lähti viemään muita kievarin vieraita ajelulle. Se oli komea näky vankkoine olemuksineen. Sen luonne oli myös todella herttainen ja sitä uskaltavat pienimmätkin vieraat silitellä. Kissoja löytyi tallilta ainakin kuusi.

Sunnuntaina lähdimme taas aamiaisen jälkeen maastoretkelle. Tämä retki kesti kaksi tuntia. Tänään sain riemukseni huomata, että Rusko osasi opettaa minua. Se nimittäin aloitti toisinaan kovaäänisen kuolaimen rouskuttelun. Heti, kun korjasin olkapäitteni ja käsieni asentoa, rouskutus loppui. Oli mahtavaa saada kovaääninen huomautus virheellisestä asennostani ja heti korjauksen jälkeen nähdä rentoutunut ja tyytyväinen hevonen. Voiko olla mitään hienompaa kokemusta - ihan huippua!

Lounaan jälkeen kävimme vielä vilkuttamassa hevosillemme ja haikein mielin istuimme autoomme. Kotimatka sujui perinteisesti kokemuksia hehkutellen ja uutta reissua suunnitellen. Tänne täytyy tulla joskus uudelleen!

Ratsastustunnilla 11.3.

Aloitimme tunnin töltillä. Akin töltti oli alkuun todella korkealentoista, mutta hetken säätämisen jälkeen se muuttui suhteellisen hyväksi ja mukavan letkeäksi menoksi. Kenttä oli pelättyä paremmassa kunnossa, eikä sen suhteen ollut mitään ongelmia.

Sitten siirryimme tekemään toisessä päädyssä takaosakäännöstä. Muutaman käännöksen jälkeen siirryimme joko tölttiin tai raviin ja teimme toiseen päätyyn ison ympyrän, josta tulimme taas toiseen päätyyn käännösharjoitukseen. En ole ihan varma, mikä osa kehosta pitäisi tehdä mitäkin, mutta ymmärtääkseni pidätteen jälkeen sisäpohje antoi tukea, sisälonkka siirtyi vähän alas- ja eteenpäin ja ulkopohje lisäsi painetta siirtää etuosaa sivulle niin, että hevosen ulkoetujalka astuu sisäetujalan edestä ja takajalat astuvat pieniä askeleita vartalon alle. Ulko-ohja antaa pidätteitä, sisäohja on paikallaan. Hevosen tulisi olla asetettuna liikkeen suuntaan eli sisäänpäin. Teimme aina muutaman 90 asteen kulman, joiden välissä suoristimme hevosen. Hevosen takaosa ei ilmeisesti olisi saanut siirtyä sisäänpäin, mutta sitä en osannut tai huomannut tarkkailla. Sain kuitenkin joitakin suhteellisen hyvin onnistuneita käännöksiä aikaan, ainakin näin ensikertalaisen tekemänä. Lopuksi otimme muutaman laukannoston ja sitten siirryimme käyntiin ohjat pitkiksi päästäen.

Muutaman rentouttavan käyntikierroksen jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Aki alkoi vähän punkemaan sisälavallaan kulmissa ja jouduin keskittymään, jotta olisin saanut sen suoraksi ennen käännöksen tekemistä. Lisäksi alkoi pissaan-en pissaa-pissaan -vääntö. Aki pysähtyy pissatauolle, mutta jos ei heti hoksaa sen aikomusta, vaan hoputtaa eteenpäin, alkaa arvonta, aikooko se pissata vai ei. Näin kävi nytkin ja keskittymiseni alkoi herpaantua koko käännösharjoitukseen. Pieni turhautuminen alkoi nostaa päätään, kun en saanut Akia hoitamaan pissaamistouhuaan, vaan onnistuin aina häiritsemään sitä sen verran, että pissaaminen keskeytyi. Muutaman epämääräisen venkoilukierroksen jälkeen jouduin päättämään, että pissatouhut jää nyt väliin ja jatkamme takaosakäännösten tekemistä. Vaikka välillä tuntui, että nyt käännös meni edes kohtuullisen hyvin, Paulalta tuli negatiivinen palaute. Sisäohjani ei tuntunut pysyvän paikallaan millään ja koska en huomannut itse asiaa, en oikein osannut korjata sitä muutoin, kuin painamalla kyynärpäätä kylkeeni kiinni. Aki alkoi haistaa tyytymättömyyteni itseeni ja luuli tietenkin, etten ole siihen tyytyväinen. Se alkoi punkemaan sisälapaansa entistä enemmän ja lopulta haahuilimme kentällä epämääräisesti. Paula neuvoi tekemään pohkeenväistöä ja se auttoikin heti suoristamaan Akin ja pitämään sen uralla. Tässä stressaantuneessa olotilassa teimme lopuksi muutaman laukannoston. Minulla ei ollut enää juurikaan uskoa itseeni, joten laukannostosta ei meinannut tulla mitään. Jouduin tekemään itseni kanssa paljon töitä, jotta sain koottua ajatukseni ja keskittymiseni sille tasolle, että laukannosto onnistui.

Kevättalven kirpeän lämmin maastoretki 21.2.

Otsikko kertoo paljon, sillä yön, reilusti yli 20 asteen pakkaset, sulivat keväisen auringon lämpöisiin säteisiin. Paulan kanssa tehty parin tunnin ratsastusretki oli niin autuaan onnellisen olotilan täyttämä, että vielä seuraavana aamuna heräsin hevosen selästä hymyillen kilpaa auringon kanssa. Matkallakin täytyi oikein moneen kertaan todeta, että tämän parempaa tai täydellisempää maastoa ei enää voisi saada.

Alkuun jouduimme menemään parin kilometrin verran pyöräteitä pitkin, mutta onneksi jalankulkijoita tai pyöräilijötä ei juuri tullut vastaan. Yksi nuori poika kylläkin meni pyörällään lähes penkkoja pitkin, kun taisi vähän jännittää meidän ohitusta. Kuggikin näki pyöräilijän niin myöhään, että ensin vähän pompahti paikallaan jalat leveeseen v-asentoon leviten. Kohta tämän jälkeen päästiinkin sitten hiljaiselle hiekkatieosuudelle. Näitä hiekkateitä pitkin ratsastimme vähän vajaa viisi kilometriä, kunnes saavuimme Box-Nikkilä -tielle. Tien pinnat olivat ihanteellisessa kunnossa, joten päästelimme menemään tölttiä. Kuggia on Akin kovassa vauhdissa vaikea saada menemään hyvää tölttiä, joten vaihdoin Paulan kanssa hevosia, jotta hän voisi löytää hyvät vinkit minulle, miten saada Kuggi parempaan tahtiin. Oli ihanaa mennä Akin keinuvaa tölttiä pitkiä pätkiä. Tahti oli rauhallista ja rentouttavaa. Pelkäsin ensin, että Aki lähtee käsistä, mutta se oli yllättävän rennolla päällä ja käyntiäkin se malttoi mennä ilman ohjista kiskomista ja kuunteli herkästi pidättäviä istunta-apujani. Viimeinen tölttipätkä ennen Boxintietä oli jo niin rentoa, että unohdin antaa välillä pidätteitä ja Aki kosti sen lopulta rikkomalla raviin. Sain kuitenkin vaihdettua askelluksen takaisin tölttiin.

Tien risteyksessä tulimme selästä alas ja seisoskelimme hetken ladon vierellä auringosta nauttien ja hevosia valokuvaten. Akin otsatukassa oli hyvä lämmitellä jäätynyttä peukaloa. Sitten lähdimme takaisinpäin vähän vauhdikkaammalla tahdilla. Paula meni edellä Akin kanssa passia ja minä porhalsin Kuggin kanssa laukkaa. Matkalla pysähdyimme yhdellä pienellä hevostallilla ja juttelimme yhden kauniin valkoisen Tinker-hevosen omistajan kanssa.

Tölttipätkät menivät nyt Kuggilla selvästi paremmassa tahdissa, kun otin onkeeni Paulan vihjeistä istua vatsalihakset kontrollissa ja istunta lähes kokonaan sisäreisien varassa. Näin painoni ei ollut kokonaan Kuggin selässä. Lisäksi se auttoi omaa kroppaa pysymään kuosissa, enkä lähtenyt mukaan pompottavaan passitahtiseen tölttiin. Välillä tahti oli lähes nelitahtista ja saatoin rentouttaa oman lantioni ja jalkani tasaisen keinuvaan liikkeeseen.

Loppumatkasta nousimme hevosen selästä alas ja kävelimme viimeisen kilometrin, jotta jäätyneet varpaat vähän sulaisivat. Hevoset olivat selvästi rentoutuneita ja me todella tyytyväisiä päivän retkeen. Matkaa kertyi yhteensä 13,8 km.

Ratsastustunnilla 11.2.

Tänään mentiin parrat valkoisina aikamoisessa pakkasessa. Välillä piti heilutella sormia ja varpaita, jotta pysyivät sulina. Ohjia oli välillä vaikea tuntea, kun peukku oli ihan tunnoton. Loppukäynnissä pitikin jo sitten hypätä selästä alas ja kävellä hevosen kanssa, jotta varpaat sai tuntonsa takaisin.

Aloitimme tunnin töltillä. Kuggi tölttäsi tälläkin kertaa yllättävän hyvällä tahdilla. Sillä voi pitää jo aika tiukat ohjat, eikä se vastusta niitä. Sitten hyvässä kohtaa voi aina vähän sisäohjalla myödätä palkintona.

Siirryimme käyntiin ja teimme muutaman askeleen hidastuksia pitkällä suoralla, sitten taas reippaasti eteenpäin. Kulmissa pyrimme pyöristämään hevosen, aivan kuin olisimme isolla ympyrällä. Kuggi punki jonkin verran lapaansa ja yritin saada sen kuriin elävällä sisäohjalla ja hyvällä sisäpohkeen tuella. Seuraavaksi siirryimme tekemään samaa harjoitusta töltissä. Välillä, varsinkin toiseen suuntaan tehtäessä, Kuggi ei kuunnellut ollenkaan apuja, joten pysäytin se kokonaan. Se auttoi heti ja taas hidastukset menivät paremmin. Ennen suunnanvaihtoa otimme muutaman laukannoston ja sitten annoimme hetkeksi pitkät ohjat, jotta hevoset saivat vähän venyttää kaulaansa.

Maastoilemassa 6.2.

Herätyskello pärähti sunnuntaina jo aamutuimaan soimaan. Aamupalan ja Nellan ulkoilutuksen jälkeen suuntasin auton nokan kohti tallia. Pakkasta oli muutama aste, mutta ei tuullut yhtään, joten ihan täydellinen ilma maastoilulle.

Suuntasimme kohti Ingmanin ravirataa. Onneksi oli aikainen sunnuntaiaamu, eikä ollut paljoakaan liikennettä, sillä sinne mennessä täytyy taivaltaa maantien reunaa pitkin lähes puolen tunnin matkan. Radan lähestyessä hevosten korvat alkoivat sojottaa terhakoina eteenpäin. Ne taisivat tietää, että vauhtipätkä alkaisi pian.

Rata on noin kilometrin pituinen ja sitä pitkin lähdimme spurttailemaan. Paula aikoi porhaltaa suorat passissa, joten minä ja Kuggi voitiin lähteä edellä, jotta saatiin vähän etumatkaa. Siirryin töltin kautta laukkaan. Ei mennyt kuin hetki ja Aki kaahasi kauniisti passissa ohitsemme. Kuggi yritti kipittää täysillä perässä, mutta passi ja Akin muutenkin isompi askellus vei voiton. Hidastimme suoran päässä käyntiin. Tässä kohtaa sain Kuggilta päivän ainoan hyvä tölttipätkän. Kaarteen jälkeen siirryimme taas Kuggi edellä vauhtiin. Kun tulimme suoran puolivälin kohdalle, josta olimme tulleet radalle, Kuggi alkoi kaartamaan täydessä laukassa radalta ulos kohti tietä... se halusi näköjään jo kotiin. Sain sen kuitenkin kiskottua takaisin radalle ja jatkoimme porhallusta penkat pölisten. Hetken jo pelästyin, että nyt mennään pöpelikköön, mutta niin ei onneksi käynyt. Jatkoimme vauhtipätkiä muutaman kierroksen. Kuggi alkoi jo vähän väsähtämään, joten rauhoitin sen tölttiin. Aki kävi ihan kuumana, eikä olisi millaan malttanut jäähdytellä edes yhden käyntikierroksen verran. Mutta ainakin se oli suoriutunut passista aivan loistavassa tahdissa, joten Paula oli todella tyytyväinen. Viimeiset vauhtikierrokset päästelin Kuggilla vähän rauhallisemmin ja viimeinen suora mentiin käynnissä.