Ratsastustunnilla 17.12.

 

Tänään oli mukava ilma ratsastamiseen, kun ei satanut, tuullut tai pakastanut paljoakaan. Tarkenin vallan mainiosti tavallisilla ratsastushousuilla. Toppahousuissa tulee aina niin kankea olo. 

Haimme hevoset haasta, jossa ne rouskuttivat tyytyväisinä heiniään. Kuggi vähän katseli meitä epäluuloisesti, mutta antoi silti ottaa hyvin kiinni. Veimme hevoset talliin, jossa laitoimme niille varusteet päälle ja sitten suuntasimme kentälle. 

Aloitimme tunnin ravissa. Ravin jälkeen vaihdoimme suuntaa, siirryimme käyntiin ja aloitimme harjoituksen kokoamalla hevosen askellusta tiiviimmäksi aina kentän lyhyillä sivuilla. Sitten pitkillä sivuilla pyrimme pidentämään askelta. Aki oli vauhdikkaalla päällä ja omilla vatsalihaksilla piti oikein tehdä töitä, jotta sillä oli vaikutusta ja Aki malttoi hidastaa ja lyhentää askeltaan tarpeeksi. Seuraavaksi päästimme hevosen töltille pitkillä sivuilla ja hidastimme takaisin käyntiin sivun lopulla. Sitten teimme taas kokoamisen eli askeleen lyhentämisen lyhyillä sivuilla. Töltin innostamana Aki ei meinannut malttaa hidastaa tarpeeksi, joten tein välillä pysäytyksiä ja sitten lähdettiin hitaasti uudelleen liikkeelle. Lopuksi vain tölttäsimme kenttää ympäri.

Sitten annoimme välillä hevosille pitkät ohjat ja vaihdoimme suuntaa. Muutaman löysän lönkyttelykierroksen jälkeen siirryimme harjoitusraviin. Pitkän sivun keskellä tiivistimme istuntaamme ja pyrimme hidastamaan hevosen vauhtia muutaman askeleen ajan ja näin kokoamaan sitä vähän. Ja sitten taas vauhdikkaammin eteenpäin. Akin ravi oli joissakin kentän kohdissa todella pompottavaa, koska yhden nurkan pohja oli aika pehmeä ja se joutui nostelemaan jalkojaan. Tämä vähän herpaannutti omaa keskittymistä ja rentoutta. Mutta muuten yritin kovasti ajatella omaa istuntaani, eli että nojaisin vähän taaksepäin ja pitäisin hartiani ja käteni rentoina. Lisäksi yritin kiinnittää huomita nilkkojen, polvien ja lantion rentouteen. Lisäksi yritin pitää sisäohjan liikkuvana ja ulko-ohjan tuella. Muutamaan otteeseen Aki pyöristi selkäänsä ja ravi muuttui aika siedettäväksi istua. Silloin onnistuin hetken tuntemaan lähes täyden rentouden ja oman lantioni keinuvan liikkeen, kun lonkat putosivat puolelta toiselle ja vatsalihakset olivat pitkinä. Välillä siirryimme käyntiin ja annoimme lepohetken sekä itselle että hevoselle. Sitten teimme harjoituksen uudestaan.

Maastoilemassa 10.12.

 Lähdin tänään vähän aikasemmin töistä, jotta ehtisimme lähtemään valoisaan aikaan maastoon ja myös, koska illalla olisi pikkujoulut ja niihin pitäisi ehtiä vielä valmistautumaan.

Paula oli jo ehtinyt laittaa hevoset valmiiksi ja lähdimmekin heti tallin vierestä lähtevää polkua pitkin tarpomaan metsään. Aurinko värjäsi taivaan eri punaisen sävyihin ja tuuli oli todella kova. Viima pisteli kasvoilla. Lunta oli välillä jopa 60 cm, mutta hevoset kahlasivat urhoollisesti eteenpäin mäkisessä maastossa. Joissain kohtaa omatkin jalat osuivat lumihankeen. Teimme vähän vajaan puolen tunnin lenkin ja se oli hevosille ihan varmasti riittävä, koska joutuivat todella nostelemaan jalkojaan. Omatkin nilkat olivat jo vähän väsyneet, koska pidin painoa lähes koko ajan jalustimilla.

Käväisimme lopuksi vielä kentällä pyörähtämässä. Se sijaitsi mäen ylärinteellä ja sieltä oli aika hienot näköalat ympäristöön. Kenttä oli aika pieni, kun lumet oli aurattu aitauksen sisäpuolelle. Selkeää uraa ei ollut ja Kuggi haahuili vähän missä milloinkin. En oikein osannut valita hyvää reittiä ja huomasin, että ulkolaidan tuella on aika suuri merkitys... tai ainakin sen puutteella. Menin kuitenkin Kuggilla hetken tölttiä molempiin suuntiin. Töltti oli aika passitahtista ja tuntui välillä jopa vähän laukalta, mutta muutaman pätkän sain sen menemään kohtuullista tölttiä.

Lopuksi veimme hevoset takaisin laitumelle ja ne pääsivät heinäkasansa kimppuun. Veimme varusteet paikalleen. Varustehuone oli uusi ja lämmin. Hyllyillä oli ihanasti tilaa kaikille varusteille sekä loimille kunnon kuivauspaikat.

Nyt on taas mieli virkeänä, joten tästä on hyvä aloittaa viikonlopun vietto. Kiitos Paulalle tutustumiskäynnistä!

Ratsastustunnilla Röylässä 4.12.

Tällä kertaa olin ratsastamassa Lauralla, 165 cm korkealla puoliverisellä ratsuhevosella. Laura asustelee Röylässä, jossa on yhteensä noin 20 hevosta. Laura oli oikein mukava heppa, mutta hieman ehkä säikky. Pelkkä loimen ottaminen pois selästä piti tehdä rauhallisesti, ettei tule paniikkia. Lauran omistaja laittoi varusteet, joten minä sain vain katsella sivussa rauhassa.

Tallin iso kenttä oli lumen valtaama, joten tunti pidettiin pienellä kentällä. Siellä oli muitakin ratsastajia, mutta he onneksi antoivat minulle hyvin tilaa. Alkukäynti aloitettiin jo tallin pihalta ja sieltä siirrymme tälle n. 200 metrin päässä olevalle kentälle. Jouduimme kulkemaan kapean tien reunaa, jolla pahimmillaan huristelee jopa paikallisbussit. Nyt onneksi vastaan tuli vain pikkuautoja, jotka osasivat kohteliaasti hiljentää reilusti vauhtiaan.

Pian siirryin kevennettyyn raviin. Ravi tuntui todella pehmeältä ja mukavalta. Vauhtia sai välillä pyytää kovemmilla otteilla, kuin mihin olin issikoilla tottunut. Lähdin pehmentämään ja taivuttamaan hevosta tekemällä voltteja aina yhdellä sivulla. Volteilla vauhti meinasi väkisinkin hyytyä ja jouduin oikein keskittymään pohkeisiini, jotta sain pidettyä sisäpohkeen tuen ja samalla ulkopohkeen aktiivisena antamassa vauhtia. Laura pyrki välillä oikaisemaan voltin loppuosan ja taas jouduin oiken pinnistämään muistiani, mitä sitten piti tehdä. Opettajani vain keskusteli toisten ratsastajien kanssa, joten häneltä ei ollut mitään vinkkiä tai ohjetta odotettavissa. Mutta hyvin selvisin ja Laura väisti hienosti pohjettani ja pysyi lopulta hyvin valitsemallani reitillä. Sitten vaihdoin suuntaa ja tein samat harjoitukset. Yhden kerran kun olin juuri lähdössä voltille, Laura otti jättiaskeleen kentän keskelle, koska oli nähnyt jotain peikkoja läheisellä pellolla. Se oikein syöksyi matalaksi ja sitten ryhdistäytyi katsellen pellolle pelokkaana. Onneksi pysyin ilman vaikeuksia kyydissä ja pienen ihmettelyn jälkeen annoin vain pohkeita, jotta tilanne menisi oli ja voisimme jatkaa ravaamista.

Tässä vaiheessa jouduin myös toteamaan, että olin varustautunut paukkupakkasiin, joten minulla oli todella kuuma. Tuntui, että höyry vain nousi kauluksesta ja housut liimautuivat ihoon kiinni. Posketkin taisivat hehkua punaisina. Olisin hyvin pärjännyt pelkillä ratsastushousuilla näiden toppahousujen sijaan.

Muutaman käyntikierroksen jälkeen jatkoin ravissa niin, että siirryin harjoitusravista kevennettyyn raviin, josta tein siirtymisen harjoitusravin kautta käyntiin kentän puolen välin kohdalla. Sitten jatkoin parin tolpan verran reipasta käyntiä, josta taas siirryin harjoitusravin kautta kevennettyyn raviin. Tätä rataa jatkoin lopputunnin.

Loppukäynnin teimme tien vierustaa pitkin löntystellen. Se on aina Lauralla palkintona hyvin menneen tunnin jälkeen. Risteyksen kohdalla Laura testasi minua yrittämällä kääntyä tallille päin. Sain tehdä tosissani töitä, jotta jatkoimme suuntaan, johon minä halusin. Kun sain sen kääntymään oikeaan suuntaan, se yritti vielä kerran kokeilla kääntymällä toiseen suuntaan. Kun olimme selvinneet tästä tahtojen taistosta, vastaamme tuli pieni poika potkukelkalla potkutellen. Se oli sen verran outo kapistus, että sitä piti oikein korvat höröllään pysähtyä katsomaan.

Tunti oli kovasti erilainen (tylsä), mihin olen tottunut. Yhtään neuvoa en opettajaltani saanut, ja se oli kyllä suuri pettymys. Lisäksi hevosen säpsähtelevä luonne varmisti sen, että en todennäköisesti toista kertaa halua tulla tähän paikkaan. Kokeneelle ratsastajalle Laura on varmasti loistohevonen, mutta minun sydän taitaa sitten kuitenkin olla myyty issikoille. Nyt vain odottelemaan seuraavaa perjantaita ja omia pikku mussukkaissikoita.

Pohkeenväistöjä 26.11.

Tänään saimme viimeisen kerran nauttia näistä kauniista maisemista ja iloksemme taivas oli ennen pimeyden laskeutumista kauniin sininen ja puut kuorrutettuina valkoiseen lumeen. Mittari näytti -13 C pakkasta ja koska meillä oli hyvät toppapuvut, ei kylmyys viimasta huolimatta tuntunut muualla kuin varpaissa ja sormissa. Hevosten harjaamiseen ei tarvinnut paljoakaan uhrata aikaa, sillä molemmat hepat olivat puhtoisia pikku karvapalloja. Varusteiden laittaminen sen sijaan aiheutti pientä äherrystä, kun ilman hanskoja sormet jäätyivät välittömästi, mutta hanskojen kanssa oli ihan mahdotonta toimia pienten solkien ja nahkaremmien kanssa.

Alkulämmittely sujui kilometrin kierroksella maisemista nauttien. Kuggi kipitti eteenpäin iloissaan oikein vauhdilla. Se taitaa nauttia tästä talvisesta säästä toisin kuin minä, joka en haluaisi talvea kärsittäväksi ollenkaan. Kentällä lähdimme töltillä liikkeelle. Kuggilla ratsastaessa täytyy keventää istuntaa aavistuksen, jotta se saa enemmän tilaa liikkua. Sain sen ajoittain menemään hyvää tölttiä, mutta pääasiassa Kuggin töltti on aika passitahtista. Parhaan töltin löysin, kun tein vähän väliä ihan aavistuksenomaisia pidätteitä ja myötäsin ohjalla. Näin alkutunnista minulta vielä onnistuu ns. aavistuksenomainen pidäte, mutta jo puolen tunnin jälkeen huomaan puristavani ohjia ja käyttäväni kantapäitäni ihan turhan paljon. Tänään tajusin myös sen, että minun pitäisi keskittyä alapohkeiden sijaan enemmän yläpohkeisiin.

Sitten siirryimme käyntiin ja aloimme tekemään pohkeenväistöjä. Teimme niitä koko pitkän sivun verran niin, että väistätimme uralla kulkien takapäätä kohti keskikenttää. Vasemmassa kierrossa väistöt onnistuivat kohtalaisen hyvin. Välillä suoristimme hevosen ja ratsastimme muutaman askeleen suoraan. Sitten jatkoimme väistöjä suoran loppuun asti. Toinen suora mentiin omavalintaisesti laukassa, töltissä tai ravissa. Tein joka toisen laukassa ja loput töltissä ja ravissa vuorotellen. Kuggi otti muutaman kerran väärän laukan, joka johtui selvästi huonosta pohjeavusta ja välillä unohdin antaa kunnolla pitkän ohjan, jolloin laukka loppui viiden askeleen jälkeen. Mutta muuten laukat sujuivat ihan hyvin.

Muutaman käynti- ja tölttikierroken jälkeen vaihdoimme suuntaa ja teimme saman harjoituksen. Joko tämä on Kuggille vaikeampi suunta, tai sitten minä olin tapani mukaan tehostanut apujenkäyttöäni, mutta väistöt olivat paljon haastavammat. Pidätteet eivät meinanneet mennä läpi ja minä huomasin kroppani jännittyvän. Laukkakaan ei lähtenyt kunnolla käyntiin. Herneet meinasivat alkaa kerääntymään nenääni, mutta kauimmaisessa nurkkauksessa aloin hyräilemään ja ajattelemaan positiivisa ajatuksia, jotta en antaisi Kuggille viestiä tyytymättömyydestäni. Minähän tässä taas suoritin, ja Kuggi yritti vain toteuttaa epäselviä käskyjäni. Paula näytti minulle ohjista pitämällä, kuinka pieniä ohjaspidätteiden pitäisi olla väistössä. En kuitenkaan varmaan kertaakaan onnistunut tekemään niin herkkiä pidätteitä, mutta onneksi joukkoon mahtui edes muutama onnistunut väistö.

Loppuun vielä vähän tölttiä ja ravia ja sitten hevosille loimet selkään ja talliin rouskuttamaan heinää. Omat varpaat olivat ihan jäässä ja jalkapohjia vähän pakotti. Mutta eiköhän ne sula tässä illan aikana, kun vähän siemailen terästettyä glögiä.

Ratsastustunnilla 19.11.

Kukaan ei ollut aurannut kenttää. Siellä oli vain Paulan eilen ratsastama ura, jota pitkin sitten tänään mentiin. Ura oli alkuun kova ja täynnä hevosten kavioista pudonneita tilsoja, joihin hevosemme kompuroivat koko ajan. Alkulämmittelyn jälkeen lähdimme raviin, jotta ura vähän pehmenisi ja tallautuisi. Johtuiko se sitten epätasaisesta urasta vai mistä, mutta minun kevennykseni oli alkuun todella korkeaa ja oli vaikea päästä rytmiin. Kulmat otettiin todella tarkasti, koska niissä menevät urat olivat aika jyrkät. Ennen kulmaan tuloa puolipidäte vatsalihaksilla, sitten pieni asetus, sisäpohkeella kunnon tuki ja ulkopohje antoi käskyjä vähän edempänä kuin normaalisti. Aki säilytti suht hyvin ravitahtinsa kulmissakin, mutta minun oli lyhennettävä jalustimia vähän, jotta saisin paremman tuntuman kevennykseen.

Seuraavaksi siirryimme käyntiin ja teimme pysähdyksiä. Valitsimme etukäteen jonkun tolpan, jonka kohdalle yritimme saada hevosen pysähtymään. Nyt kiinnitimme erityistä huomiota hevosten jalkojen asentoon, eli että ne olisivat mahdollisimma tasan vierekkäin. Pysähdyksessä on tärkeää pitää pohkeet kiinni kyljissä, jotta hevosen takajalat astuvat hyvin alle ja ne asettuvat vierekkäin. Jos jalat olivat eri kohdissa, annoimme pohkeella pienen merkin siirtää jalkaa. Jos ulkotakajalka oli taempana, ulkopohkeella ihan pieni kutitus taakse tai jos sisäetujalka, sisäpohkeella pieni kosketus lähelle siirrettävää etujalkaa, kunnes hevonen siirtää jalan eteenpäin ja paikalleen. Jos korjaukset eivät muutaman yrityksen jälkeen vielä auttaneet, lähdimme liikkeelle ja teimme uuden pysähdyksen. Akilla oli jalat välillä ihan harallaan ja niitä oli hankala lähteä korjaamaan. Lisäksi on ihan mahdoton sanoa ylhäältäkäsin, mikä jalka oli missäkin. En ymmärrä, että joku voi sen tietää, mutta kai tässäkin suhteessa harjoitus tekee mestarin. Yritin kurkotella ja katsoa missä mikäkin jalka oli, mutta vain muutaman kerran varjon avulla onnistuin korjaamaan ilman Paulan vinkkiä. Välillä annoin pohkeella liian suuren merkin, vaikka mielestäni jalkani vain juuri ja juuri liikahti. Aina, kun Aki korjasi onnistuneesti jalkojensa asennon, tunsin sen aika hyvin. Kerran tosin luulin ulkotakajalan olevan taempana ja pyysin Akia korjaamaan sen. No, sitten se oli liian edessä, koska Paulan mukaan se olikin alkujaan ollut ihan oikealla paikallaan. Mistä sen voi tietää?!

Sitten teimme siirtymisiä töltin ja käynnin välillä. Kulmat pyrimme menemään aina käynnissä. Ensin Aki tarjosi vain ravia, mutta huolellisen uudelleenvalmistelun jälkeen töltti löytyi. Muutama pätkä oli vielä aika ravitahtista, mutta kunnollisilla pidätteillä ja sisäohjan myötäämisellä löytyi lopulta hyvä ja välillä jopa aivan taivaallinen töltti. Oikein harmitti hidastaa käyntiin hyvän suoran jälkeen. Nyt tuntuu, että olen löytänyt aika hyvän asennon ja rentouden töltissä. Välillä muistan jopa käyttää vatsalihaksiani oikein ja aina silloin huomaan Akissa myönteisen muutoksen.

Teimme vielä pysähdys- ja tölttiharjoitukset toiseen suuntaan, jonka jälkeen ravasimme muutaman kierroksen ennen loppukäyntiä. Yritin ensin istua harjoitusravissa, mutta vaikka kuinka yritin keskittyä pitkiin vatsalihaksiin, rentoihin jalkoihin ja nilkkoihin, pompin välillä ihan mahdottoman paljon Akin selässä. Armahdin sitä lopulta ja siirryin keventämään. Ravin tahti parani heti. Akilla olisi varmaan riittänyt virtaa vauhdikkaampaankin menoon, sillä loppukäynti oli kunnon harppomista. Mutta ainakin lopuksi se rentoutui niin, että ei huomannut edellään jolkuttelevan Kuggin perän lähestyvän, vaan törmäsi siihen pehmeästi puksahtaen. Sitten sen nosti hämillään päätään ja katseli, mihin oli törmännyt. Hassu!

Pohkeenväistöjä ja kiemuroita 12.11.

Onko ihanampaa tapaa aloittaa ratsastustunti, kuin metsälenkillä! Hevoset olivat selvästi ilahtuneita, kun huomasivat meidän suuntaavan metsäpolulle. Pujottelimme kapealla ja märällä polulla kaatuneita puunrunkoja ja isoja lätäköitä väistellen. Paula polskutti edellämme ja pysähtyi välillä keräämään luonnon antimia muovikasseihinsa. Hän tekee joka joulu tuttavilleen kukka-asetelmia ja nihin saa metsästä ihania tykötapeita.

Rentouttavan metsälenkin jälkeen aloitimme kentällä aherruksen töltäten. Heti, kun hevosemme löysi hyvän tahdin tölttiin, aloimme tehdä kentän lyhyellä sivulla kiemuroita. Tötteröitä oli neljä, joten kiemuroihin sai todella keskittyä. Aki meni vasemman kierron kiemurat oikein hienosti. Toiseen suuntaan kiemurat sen sijaan olivat työn alla. Jätin tietoisesti yhden tötterön kokonaan huomiotta, sillä tämä oli Akille vaikeampi suunta. Käännös täytyi aloittaa jo ajoissa pitkän sivun lopun lähestyessä. Sisäohjalla useita johtavia ohjasotteita ja ulkopohkeella napakoita kopautuksia. Aluksi töltti rikkoontui raville heti ensimmäisen tötterön jälkeen, mutta tarkkuus ja napakkuus palkittiin lopuksi kohtalaisilla kiemuroilla loppuun asti töltissä. 

Sitten jatkoimme harjoitusta käynnissä. Teimme lyhyille sivuille pohkeenväistöjä. Ensin hevonen kunnolla suoraksi, sitten tarkistus, että pidätteet menevät läpi ja ei kun väistättämään. Nyt pysyin lähes koko ajan rentona ja maltoin istua satulassa. Muutaman kerran kuitenkin vielä huomasin nojaavani vähän eteen ja heti meni kaikki pieleen. Mutta heti rentouduttua ja taakse nojaamalla sain asian korjattua ja väistöt onnistuivat taas jotenkin. Aluksi Aki ei meinannut väistättää takaosaansa tarpeeksi, mutta pienellä raipankutituksella perä väistyi. Muutaman harjoituskierroksen jälkeen se oikein herkistyi kuuntelemaan minua, kun heti kulman jälkeen tein muutaman puolipidätteen ennen väistöjä - se oli hieno tunne! Mutta kyllä joutuu vielä monet väistöharjoitukset tekemään, jotta voisi oikeasti olla tyytyväinen väistöihinsä.Kuitenkin edes jokunen hyvin onnistunut väistö saa hyvälle mielelle.

Lopuksi vielä käännyimme suurelle ympyrälle ja siirryimme raviin. Ravasin ympyrää harjoitusravissa. Oli kiva vain mennä ympyrää eteenpäin ja oikein keskittyä pitkiin vatsalihaksiin, jotta pysyisin satulassa pomppimatta. Ulko-ohjan tuki, tasainen ohjastuntuma ja ulkopohje on Jakilla erittäin tärkeää, jotta ravi pysyy hyvänä ja selkä pyöristyy. Heti, kun Aki alkoi löytää pyöreää muotoa, ravi muuttui selkeästi helpommaksi istua. Pidän näistä harjoitusraviharjoituksista, koska onnistuminen näkyy ja tuntuu heti, ja siinä joutuu todella töihin vatsalihastensa ja koko kehon rentouden kanssa. Akin ravi on todella iso ja pompottava, mutta varsinkin vasemmassa kierrossa onnistuin hyvin istunnassani. Oikea kierros on taas Akille se vaikeampi suunta, ja siinä täytyi keskittyä myös sisäohjalla ja -pohkeella taivuttamiseen.

Tänään jäi tunnista todella hyvä mieli. Kotimatkalla Karhusaaren kohdalla alkoi tuulilasiin ripsahdella ensimmäiset vesipisarat - täydellinen ajoitus! Nyt on hyvä siirtyä viettämään viikonloppua.

Harjoittelua kahdeksikossa 5.11.

Haimme kuraiset hevoset tarhasta, jossa ne molemma jököttivät viimeisessä nurkassa. Ei auttanut edes leivällä houkuttelu, vaan oli pakko lompsia liejun läpi niitä hakemaan. Harjaamista riitti, sillä molemmat olivat kuivien mutapaakkujen peitossa päästä jalkoihin asti. Aurinko paljasti valtavan pölypilven, kun huhkimme harjat kädessä. Onneksi aurinko vielä sentään paistaa - kohta sitä ei enää ehdi päivän aikana näkemäänkään.

Lähdimme kiertämään taas kilometrin lenkkiä alkukäyntinä. Kesken kierroksen Paula pudotti pommin: hän kävi juuri tekemässä sopimuspaperit uuden tallin kanssa. Talli on n. 5 km Porvoontietä vielä eteenpäin eli jossainpäin Söderkullaa. Kuggi ja Aki siirtyy sinne joulukuun alussa, eli silloin meille taitaa tulla parin viikon tauko ratsastukseen, kun hepat totuttelevat uusiin maisemiin.

Muutaman tölttikierroksen jälkeen tunti aloitettiin suurella kahdeksikolla ensin käynnissä ja sitten kohta ravaamalla puolet kahdeksikosta (eli s-mutkan) ja toinen puolikas käynnissä. Koska ympyrät olivat todella suuret, keskityimme tarkkailemaan hevosten muotoa, että ne olivat taipuneina koko rungostaan. Sitä testasimme taivuttamalla aina välillä niitä sisäohjalla ja sitten heti myötäämällä. Sisäpohje pylväänä tukemassa taivutusta, ulko-ohja antamassa tukea, ulkopohje kääntämässä ja sisäohja tarvittaessa liikkuvana, mm. jos lapa lähti punkemaan sisäänpäin. Kahdeksikon keskellä suoristus ja ravissa kevennyksen vaihto suunnan muuttuessa. Kuggilla oli välillä vaikeuksia pitää ravin tahtia yllä. Sille täytyi koko ajan antaa tahtia rytmikkäillä maiskutuksilla ja siirtymät täytyi tehdä huolella ja ponnekkaasti.

Ennen kahdeksikkoa toiseen suuntaan vetreytimme hevosiamme laukassa. Kuggin ravi parani huomattavasti laukan jälkeen ja kahdeksikkojen raviosuudet menivät vähän paremmin. Kuggi oli tunnin jälkeen taas aivan läkähdyksissä, joten loppukäyntiä täytyi jatkaa vähän pidempään. Sitten se sai huovan selkäänsä ja pääsi talliin heinän syöntiin. Akin päivä ei vielä päättynyt tähän, vaan se jatkoi vielä yhden tunnin Sadun kanssa.