Ratsastustunnilla 29.10.

Aloitimme tunnin hieman aikaisemmin, jotta ehtisimme illan yksityiskoulujen illanviettoon. Maa oli kamalan märkä ja muta tarttui kenkiin todella lujasti. Kentällä oli valtavat lätäköt, mutta keskellä suht kuivaa, joten teimme siihen tötteröillä ison ympyrän.

Harjoittelimme tällä isolla ympyrällä laukkaa. Laukannosto sujui heti alusta alkaen ilman ongelmia. Olin vihdoin sisäistänyt oikean hetken laukannostoon. Olin usein aikaisemmin pyytänyt Paulaa sanomaan "nyt" aina, kun oli oikea hetki. Tarkkailin lantiotani ja huomasin, että oikea hetki on silloin, kun sisälonkkani on juuri lähtemässä alaspäin. Tätä olen useaan otteeseen kuivaharjoitellut kotona ja nyt oli kiva huomata, että harjoittelu oli tuottanut tulosta.

Muutaman ensimmäisen ympyrän jälkeen huomasin, että ympyrä alkoi suurentua. Pysähdyin Paulan kohdalle ja pyysin tarkkaa selvitystä, miten oikeastaan ohjaan hevosta laukassa. Eteenpäin kun on helppo vain mennä sen kummemmin miettimättä, mutta jatkuvalla ympyrällä täytyykin jo jotain tehdä säilyttääkseen oikean radan. Pohje on tietenkin yksi avuista ja jos se ei tehoa, täytyy oikein irrottaa jalka kunnolla hevosen kyljestä ja pudottaa se takaisin kylkeen kiinni, jotta sen vaikutus tuntuu selkeänä. Myös yläpohje ja lantio antaa hevoselle suuntaa. Ohjaava ohjasote johtaa ja myötää, vuorotellen. Raipan voi vaihtaa ulkokäteen laukannoston jälkeen.

Puolet tunnista kului laukaten, mutta siirryimme sitten kentän uralle, jossa tasoittavan käynnin jälkeen aloimme tekemään peruutuksia. Minä onnistun aina Kuggilla ratsastaessani liioittelemaan avuissani ja niin nytkin parin onnistuneen peruutuksen jälkeen aloin nojaamaan liikaa eteenpäin. Lisäksi huomasin, että ilmeisesti Kuggille täytyy antaa pidätteet molemmilla ohjalla yhtäaikaa, sillä se alkoi vain kääntämään peräänsä eri suuntiin, kun pidätin vain sillä ohjalla, mitä jalkaa halusin siirtää.

Muutaman tölttikierroksen jälkeen siirryimme vielä raviin. Kuggilta löytyi todella hieno ja puhdas ravi. Sitten lähdimme kiertämään käynnissä kilometrin hiekkatielenkin. Aki harppoi edellä ja Kuggi yritti kipittää perässä. Kuggi oli tunnin jälkeen todellä läkähtynyt - se huohotti ja koko rinta oli aivan hiestä märkä, mutta onneksi käyntipätkä rentoutti ja rauhotti sen pulssin ja hengityksen taas normaaliin. Taitaa ikä todella alkaa jo painamaan, voi pientä!

Tölttiharjoituksia 22.10.

Meillä on paljon silmäpareja seuraamassa jokaista liikettämme

Tänään oli siitä harvinainen päivä, että sade alkoi tasan silloin, kun tulimme tallille ja loppui, kun lähdimme kotiin. Yleensä meillä on ollut sateeton hetki juuri meidän tunnin aikana. Lunta tuli niin paljon, että kenttä oli aivan valkoinen. Koska hevosilla oli vielä kesäkengät, oli tilsat kavioissa aikamoiset. Aki lipsutteli eteenpäin ja kyyti tuntui aika epätasaiselta. Päätimme siirtyä kentältä kilometrin hiekkatielle, jossa on hyvä pätkä suoraa tölttiharjoitusta varten. Otimme muutaman varovaisen ravipätkän kolmipisteistunnassa, jotta tilsat lensivät pois. Kun olimme kiertäneet kilometrin kierroksen käynnissä, tulin alas satulasta, sillä meno oli jo todella vaappuvaa valtavien tilsojen takia. Palasin tallille, jossa kopautimme vasaralla lumipaakut kavioista irti.

Sitten siirryimme suoralle, jossa aloitimme ensin tölttäämisen mahdollisen rennosti ja rauhallista tahtia. Suoran päässä käännyimme takaisin ja tölttäsimme takaisin lähtöpisteeseen. Paula antoi meille yksillöllisiä neuvoja, miten parantaa istuntaa ja tahtia. Koska Akilla töltti menee tällä hetkellä taivaallisesti, oli minulla hyvä hetki vain miettiä omaa istuntaani, rentoutta ja pidätteitä sekä iskostaa liike kehoni muistiin. Tätä pätkää tölttäsimme edestakaisin ja vain nautimme tasaisesta menosta.

Seuraavaksi aloitimme hevosen kokoamisen, jotta saisimme etujalkoja nousemaan pontevammin ja takaosan astumaan paremmin alleen. Pohkeet tiiviisti kylkiin kiinni, ohjilla pidäte ja heti kun hevonen pyöristi niskaansa ja meni luotiviivalle, myötääminen, sitten uusi pidäte ja myötäys, kunnes hevonen oli hyvin pakattuna ja voimme siirtyä liikkeelle hitaaseen, koottuun tölttiin. Välillä voi antaa vauhdin vähän kasvaa, mutta sitten vatsalihaksilla ja ohjilla pidätteitä, jotta vauhti hiljeni uudelleen. Sain Akin välillä hienoon muotoon ja töltti selvästi tiivistyi ja vauhti pysyi rauhallisena, mutta pontevana. Olin oikein tyytyväinen saavutuksiini.

Lopuksi siirryimme hetkeksi käyntiin ja annoimme pitkät ohjat. Välillä väistelimme hevoskärryjä, jotka tekivät hiekkatiellä harjoituskierroksiaan. Tunnin päätteeksi otimme vielä laukannoston vauhtisuoralle. Kuggille annettiin vähän etumatkaa ja kun käänsin Akin nokan kohti laukkasuoraa, se ampaisi valtavalla loikalla hurjaan vauhtiin. En ehtinyt yhtään valmistautua moiseen ja suustani pääsi "Apua"-vingahdus. Näin sieluni silmillä Paulan huvittuneen päänpyörityksen esityksestäni, joten kokosin itseni nopeasti Akin vauhtiin. Se lähtikin heti kirimään Kuggia kiinni, joka vastasi haasteeseen lisäämällä myös vauhtia. Mukava pieni pyrähdys saatiin onneksi rauhottumaan suoran lopuksi.

Ratsastustunnilla 15.10.

Tänään ratsastettiin vaihtelevassa säässä eri askellajien lisäyksiä. Välillä saatiin todella sakeaa lumisadetta niskaamme, mutta meillä oli talvivarusteet päällä, joten kylmyys tai lumisade ei meitä haitannut.

Aloitimme harjoituksen käynnissä. Teimme molempiin suuntiin koko-rata-leikkaa ja tällä osalla pyrimme lisäämään hevosen askeleen pituutta vähintään keskikäyntiin ja pitämään sen yllä lävistäjän loppuun saakka.Vauhtia hiljennettiin kulmiin, jotta ehdimme ratsastamaan kulmat huolella. Sitten lisäsimme kuvioon vielä lyhyillä sivuilla voltin. Pyrin keskittymään erityisesti vatsalihaksiini, jotta saisin ne aktivoitua kunnolla ja vaikutettua askeleen pituuteen istunnallani mahdollisimman paljon.

Seuraavaksi siirryimme raviin niin, että voltin jälkeen suoristimme hevosen ja otimme ravin heti sen jälkeen. Radan lävistäjällä ratsastimme lisättyä ravia. Aki pyrki ihan väkisin kentän puolenvälin jälkeen oikaisemaan lyhyelle kulmalle, eikä siinä auttanut edes napakat pohkeeniskut. Sain asian korjattua vaihtamalla raipan toiseen käteen. Seuraava ravipätkä menikin sitten ihan kohtalaisen hyvin. Siirryimme käyntiin kohta kulman jälkeen ja teimme lyhyelle sivulle taas voltin. Seuraavalla lävistäjällä ratsastimme lisättyä käyntiä. Huomasin volteilla, että käännän ulkokättäni jotenkin outoon asentoon. Kun keskityin pitämään sen oikeassa asennossa ja kohdassa, niin ulko-ohjan tuki vaikutti hevoseen selvästi. Mistäköhän nuokin vääntelehtimiset johtuu?!

Sitten siirryimme tölttiin, mutta siinä ratsastimme vain koko kenttää ympäri ilman radan leikkaamista. Töltinlisäyksen teimme pitkillä suorilla. Akilta löytyi aivan unemaltöltti, kun annoin kunnon pidätteen jälkeen ohjan mennä vähän löysäksi. Hidastaminen lyhyelle sivulle ei heti meinannut onnistua, kun Aki oli niin vauhdin hurmassa - ja taisin olla kyllä minäkin. Paula neuvoi ottamaan tiukemman ohjasotteen ja tekemään siinä useita pieniä ja nopeita pidätteitä sekä käyttämään myös ääniapua. Se auttoikin heti ja vauhti meinasi melkein loppua kokonaan.

Viimeiseksi siirryimme laukkaan. En saanut Akia laukkaamaan oikeaan suuntaan millään. Nyt olin suhteellisen rento ja laukka-avutkin annoin mielestäni selkeästi ja napakasti, vaikka ehkä vähän sorruin nojaamaan eteenpäin. Akilla taisi olla tölttimeno päällä ja passiakin se yritti tarjota! Käännyimme vasempaan kiertoon ja heti lähti laukka menemään. Pysyin itse rentona ja osasin mukautua liikkeeseen hyvin. Laukan lisäys pitkällä sivulla onnistui, mutta kulman lähestyessä alkoi vähän vauhti pelottamaan. Pidätteet tuli annettua turhan tehokkaasti ja Aki putosi laukalta raviin. Kulmasta uusi laukannosto ja taas mentiin! Vähän raipalla välillä lavalle, niin laukka myös pysyi. Seuraavaksi käännyimme vielä takaisin oikeaan kiertoon ja nyt laukkakin nousi ihan hyvin.

Tunnista jäi hyvä mieli ja Paulakin myönsi ottaneensa edellisen kerran tiukasta tahdista onkeensa. Enää ei tehdä vain yhtä ja samaa liikettä putkeen, vaan otetaan erilaisia ja vaihtelevia kuvioita, jotta ratsastaja ja hevonen ei jämähdä jännittyneeseen suorittajatilaan.

Syysloman ratsastusleiri Pukkilassa 12.-13.10.

Klikkaamalla sivun kuvarivejä saat ne isommaksi

Tein syyslomareissun yhdessä Memmun ja Katin kanssa Pukkilaan Torpin tallille. Majoituimme ihastuttavaan mummonmökkiin, jossa ovesta sisään astuttaessa ensimmäiseksi nenään tulvahti vanhan puun ja savun tuoksu. Isäntä oli jo käynyt esilämmittämässä saunan, jotta voisimme sitten illan askellajikurssin jälkeen lämmittää sen nopeasti saunomista varten. 

Vaihdoimme nopeasti ratsastusvaatteet yllemme ja riensimme tallille, jossa meitä jo odottivat Snõt, Gunnar ja Vãn. Laitoimme hevosillemme varusteet ja suuntasimme mummonmökin takana olevalle kentälle. Opettajanamme toimi Tuuli Paananen. Aloitimme vetreyttämään hevosiamme käynnissä, jossa teimme voltteja kentän lyhyeen päätyyn. Ensin pyrimme vain taivuttamaan hevosia, mutta pian meidän täytyi alkaa tekemään myös pohkeenväistöä volteilla niin, että voltti suureni. Oma hevoseni, Snõt, oli alkuun kovin jäykkä kulmissa ja puski kulmat läpi lapa edellä. Tuuli opasti minut ensin pysähtymään kulmaan, sitten asettamaan menosuuntaan, sisäpohje tukee ja ulkopohje antaa lopuksi käskyn lähteä liikkeelle.

Seuraavaksi teimme samat harjoitukset myös ravissa ja töltissä. Minulla oli todellisia ongelmia pidätellä Snõtiä, jolla oli ihan mahdoton menohalu päällä. Se oli jo alkukäynnissä menossa tölttiä ja sitten itse tölttiharjoittelussa en meinannut saada sitä millään siirtymään pitkän sivun lopussa käyntiin, jossa teimme volttiharjoituksen käynnissä. Mutta muuten se oli todella suloinen ja tottelevainen. Lopuksi teimme vielä muutaman laukannoston. Kenttä oli aika pieni, joten laukka siinä tuntui lähes vaaralliselta. Olimme kaikki vähän hermostuneita ja tyydyimme vain muutamaan laukannostoon. Mutta oikein hyvä tunti kaiken kaikkiaan!

Loppuilta kului syöden, saunoen, viiniä ja juustoja maistellen sekä rupatellen. Antoisan ja rentouttavan päivän jälkeen oli mukava mennä nukkumaan.

                        *              *              *             *        

Keskiviikkoaamuna lähdimme pitkälle vaellukselle. Memmu ratsasti tänäänkin Gunnarilla, minulla oli Blair ja Katilla Amor. Ohjaajanamme toimi Tanja, joka huolehti meistä ammattimaisella otteella. Hän piti yllä juuri meille sopivaa vauhtia. Menimme pelloilla ja hiekkateillä pitkiä töltti- ja laukkapätkiä. Välillä sukelsimme metsään, jossa syksyn kauniit värit loistivat kauneudellaan. 

Kahden tunnin ratsastuksen jälkeen pysähdyimme kodalle. Siellä meitä odotti nuotio, jolla paistoimme makkaraa. Lisäksi söimme sämpylöitä ja pikkupullia sekä joimme nokipannukahvia. Myös hevoset saivat levähdystauon ja heitä odotti iso kasa heiniä pureskeltavaksi. 

 

Paluumatka kodalta takaisin tallille taittui ihan liian nopeasti. Haikeina hyvästelimme hevosemme ja lähdimme kotiimme väsyneinä, mutta onnellisina. Automatkalla suunnittelimme jo seuraavaa reissua. Minne se sitten mahtaakaan olla - Viron Kuusekannu, Muhu, Pukkilan Torpin talli, vai kenties Hestbakki Karjalohjalla?

Ratsastustunnilla 8.10.

Kuggi ja Aki odottelivat meitä jo innoissaan laitumella. Ihanaa, että Kuggikin on jo alkanut luottaa meihin ja tulee heti uteliaana haistelemaan, eikä käännä ensimmäiseksi päätään pois. 

Tunti aloitettiin lämmittelyn jälkeen töltillä. Säädin jalustimet vähän pidemmiksi kuin normaalisti, jos vaikka töltissä keventäminen kävisi vähän helpommin. Se auttoikin vähän, mutta silti oikea rentous ja asento on vielä vähän hakusessa.

Sitten siirryimme työvaiheeseen. Kentällä oli neljä tötteröä ja ne muodosti neliön. Harjoittelimme joka toisessa kulmassa etuosan käännöstä. Pysähdys, myötäys, ulko-ohjan tuki, sisäpohkeella kevyt painallus ja heti perään nopea ulko-ohjan pidäte. Sama toistuu nopeassa ryhmissä, kunnes hevonen on kääntynyt kulman takaosallaan. Raipalla pari nopeaa napautusta, jos takaosa ei meinaa heti kääntyä. Sitten heti eteenpäin, suoristus ja kohti seuraavaa kulmaa.

OnnistuinKuggilla pari ensimmäistä käännöstä ihan siedettävästi, mutta sitten se alkoi herkistymään avuille ja minä taas aloin tehostamaan apuja. Seurauksena kiemurtelua ja steppailua. Huomasin jääväni ohjiin roikkumaan ja tein pidätteitä myös sisäohjalla. Lisäksi nojasin kehollani eteenpäin, enkä osannut istua rennosti syvällä satulassa. Lopuksi en onnistunut edes pysähtymään, vaan Kuggi alkoi väistämään eri suuntiin ja steppailemaan epätietoisena siitä, mitä ratsastaja oikein haluaa. Paula tuli siihen tulokseen, että pohkeeni on pysähdyksessä liian lähellä kylkiä ja se antoin herkistyneelle hevoselle ärsykkeen liikkua eteenpäin ja sitten kun minun kroppani heilahti edes vähän johonkin suuntaan, se antoi uuden ärsykkeen väistämiselle tms. Irrotin siis pysähdyksessä pohkeeni selkeästi kyljistä. Näitä asioita väännettiin niin, että aloin lopulta tuskastua ja kehoni jännittyi entisestään. Teki mieli jo heittää lapaset nurkkaan ja poistua näyttämöltä. Mutta onneksi Pauliina pakottaa aina jatkamaan ja voittamaan epäonnistumiset. Lopuksi sain taas muutaman onnistuneen käännöksen aikaan ja siirryimme laukkaamaan kenttää ympäri. 

On se vain kumma, kuinka hermoratojen rakentaminen päästä kehon eri osiin kestää tässä iässä ihan mahdottoman kauan. Joudun tätäkin asiaa siis kotona kuivaharjoittelemaan ja miettimään. Ehkä se menee seuraavalla kerralla paremmin. Nyt syyslomaa viettämään ja odottelemaan ensi viikon tiistaita, jolloin meidän ratsastusporukkatriomme lähtee nautiskelemaan Torpin tallille parin päivän ratsastusleiristä.  

     

Vatsajumppaa

Ratsastus perustuu keskivartalon lihasten kuntoon. Siitä lähtee tasapaino ja kehon hallinta. Siksi päätin taas kerran aloittaa vatsalihasten treenaamisen. Juoksu ei jostain syystä maistu ollenkaan, joten päätin sen sijaan keskittyä vatsalihasten lisäksi kävelylenkkeihin, jotta saan myös raitista ilmaa. Sisällä kun tulee oleiltua muuten ihan liikaa.


KuntoPlussan sivuilla on loistavia erilaisia vatsalihajumppaohjelmia. Päätin aloittaa Vatsalihaskoulun viikkojen 4-6 -kohdalta. Teen ohjelmaa seuraavat kaksi tai kolme viikkoa. Yleensä en jaksa kauaa toistaa samoja liikkeitä, joten siksi saatan lennosta vaihtaa vaikka pilateskoulun ohjelmaan, mutta nyt ainakin aloitin vatsalihaskoululla. 


Harjoittelusta ei meninannut tulla mitään, kun Nella innostui jumppailustani ja tulkitsi käsien heilumisen ja konttausasentoni leikkiin kutsuksi. Se käveli leikkisästi vatsani ali pompahdellen ja sitten innoissaan tökkimään käsiäni. Sitten tultiin peuhaamaan hiusten kimppuun ja kuonolla töksäyteltiin nenääni. Itsäni alkoi naurattaa niin, että tasapaino petti ja hengitystekniikka sekosi. Suloinen höpö-koiruliini :)

Ratsastustunnilla 1.10.

Tänään oli aivan mahtava ilma. Aurinko paistoi niin ihanasti, että Paula lähetti meidät alku- ja loppukäynneille kilometrin pituiselle hiekkatielenkille. Oli ihana nauttia syksyn väriloistosta ja haistella kuulasta syysilmaa. Kuggi taisi ensin luulla, että pääsee metsälenkille, mutta suostui sitten pienen houkuttelun jälkeen haluamalleni kierrokselle.

Paula oli laittanut tötteröitä valmiiksi kentälle kierroksemme aikana, joten saisimme siis tänään mennä kiemurauria. Asetimme hevoset ensin ensimmäiseen kulmaan, jossa teimme puolivoltin, sitten suoristimme hevoset kohti keskustaa, asetimme toiseen suuntaa, ja kentän keskellä olevan tötterön ympärille teimme taas puolivoltin. Tästä jatkoimme seuraavaan kulmaan ja suoristuksen jälkeen asetimme hevosen. Myös tähän kulmaan tehtiin puolivoltti. Suoristuksen jälkeen tölttäsimme kentän ympäri, kunnes tulimme taas ensimmäiseen kulmaan. Minä sain määräyksen istua kolmepiste-istunnassa töltin aikana. Se oli taas minulle ihan uutta ja huomasinkin heti rentouden olevan tiessään. Täytyi oikein keskittyä, jotta hyvä asento ja rentous voisi löytyä. Lisäksi jouduin tarkastamaan jatkuvasti ohjien pituuden, sillä olin ratsastanut viime kerrat Akilla, joka ei ole läheskään yhtä herkkä kuin Kuggi. Muutaman tällaisen kierroksen jälkeen siirryimme kokonaan tölttiin ja teimme asetuksia ja kiemuraa pitkillä sivuilla. 

Kuggi väsyi aika nopeasti, joten siirryin lopuksi uran sisäpuolelle ja annoin vanhuksen siirtyä käyntiin ja levätä pitkillä ohjilla sillä aikaa, kun Memmu jatkoi harjoitusta. Kohta teimme harjoituksen toiseen suuntaan ja Kuggikin jaksoi lepohetken jälkeen jo tölttäillä.

Harjoitusten lopuksi otin Kuggilla vielä muutaman laukkakierroksen, jotta se saisi lapansa auki tiukan tölttitunnin jälkeen. Memmu jatkoi vielä Jakillla omaa harjoitustaan kiemurauralla ja minä siirryin Kuggin kanssa kentän keskelle käyntiin. Nyt ehdin kaivaa kännykkäni taskusta ja samalla kun haahuilimme keskellä kenttää, keskityin napsimaan hauskoja varjokuvia.